Pieni muistutus sinusta ja kaikki sumenee. Näppis tulee taas puhdistettua kyynelkanavien tuotoksella. Onneksi olet kaukana etkä sitä voi vahingossakaan huomata… Luulisi, että kun on välimatkaa, järki pääsisi vapauttamaan tämän sydämen olemuksesi kahleista. Ja tavallaan niin tapahtuukin. Muistikuvista valikoituu esiin niitäkin, mitä aktiivisesti yrittää unohtaa. Seisoo peilin edessä, eikä voi ymmärtää, miten on voinut koskaan edes hetkeäkään luulla, että sinä voisit tämmöiseen… Katsoo elämän puitteita ja ymmärtää joka solullaan olevansa houkka ja tuhlaavansa aikaansa mahdottomaan. Syyllisyys polttaa rinnassa. Mutta sitten taas kohdataan ja siinä ne ovat, ne houkutuslammet. Jospa voisit käyttää aina aurinkolaseja.
Olit muuten unessani. Istuit vieressäni penkillä. Minä nojasin hiukan eteenpäin kun en kehdannut kääntyä sinuun päin, katsoa sinua silmiin. Sinä tartuit olkapäistäni, vedit lähemmäs ja suukotit hellästi niskaan. Sanoit hiljaa, että tiedät vaistomaisesti, mistä pidän. Se oli kumma uni, mutta siinä oli sellainen tunnelma, että kaikki vain ratkeaa. Oli rauhallinen olo.
Älä naura minulle. Olen yrittänyt irrottautua. Et tarkoita millään mitään, muistan sen kyllä. Enkä nyt puhu tästä suomi24:sta, jonka olemassaolo on suuri kirous onnettomille, tunne-elämän uusavuttomille tai muuten vain oudoille ihmisille. Osaat etsiä näitä vuodatuksiani täältä (olin kyllä ihan kirjaimellisesti järjiltäni, kun menin asian paljastamaan), mutta tuskinpa viitsit. En minäkään juuri jaksa enkä edes voi näitä selailla, hakea kuviteltua ”sinun ääntäsi” täältä. Harvakseltaan pikku purkua, kai jotain tunneviidakon raivausta. Niitä äkillisiä sydänsykkyröitä – mitä jos sittenkin on toivoa, mitä jos sinä… mitä sitten minä… Kestäisinkö sitä, että meillä olisi jotain, vaikket rakasta minua; entä uskoisinko ikinä, jos sanoisit rakastavasi. pystyisinkö… katuisinko/-tko… Ja tokikin ne kaikki muut ongelmat siihen päälle, niistä ei täällä viitsi tarinoida.
Valjaat painavat jo, mutta ryteikkö on ennallaan. Pitäisi vaihtaa varmaan järeään moottorisahaan tai tilata paikalle moto. Avohakkuut kai ovat ihan hyväksyttäviä, jos on tullut paljastaneeksi itsestään vuosien varrella ihan liikaa ja on vallan eksyksissä, ei löydä enää näreiköstä ulos?
Nou hätä, en tule tungettelemaan - pelkään muutenkin, että koet minut hulluna ripustautujana. Hullu varmaan olenkin, mutta en halua aiheuttaa ahdistusta. Toivon, että jaksat olla kärsivällinen ns. salasilmäilyjeni suhteen. Jatkaa ystävällistä käytöstä. Jonain päivänä, tahdon uskoa, elleivät tiet ennen sitä jo erkaannu, saan elämäni tolalleen ja olemmekin ehkä erittäin hyviä ystäviä, jos vain haluat.
Laitan nyt hetkeksi silmät kiinni, ja toivon vilpittömästi, että sinulla menee juuri nyt hyvin, että nautit elämästäsi. Että sinulla on siinä ulottuvillasi kaikki onnen ainekset, voimia voittaa vaikeudet, eikä ikävä edes kuulu sanavarastoosi. Noin. Siinä se oli, pikku hetki näennäisen pyyteetöntä rakkautta
Olit muuten unessani. Istuit vieressäni penkillä. Minä nojasin hiukan eteenpäin kun en kehdannut kääntyä sinuun päin, katsoa sinua silmiin. Sinä tartuit olkapäistäni, vedit lähemmäs ja suukotit hellästi niskaan. Sanoit hiljaa, että tiedät vaistomaisesti, mistä pidän. Se oli kumma uni, mutta siinä oli sellainen tunnelma, että kaikki vain ratkeaa. Oli rauhallinen olo.
Älä naura minulle. Olen yrittänyt irrottautua. Et tarkoita millään mitään, muistan sen kyllä. Enkä nyt puhu tästä suomi24:sta, jonka olemassaolo on suuri kirous onnettomille, tunne-elämän uusavuttomille tai muuten vain oudoille ihmisille. Osaat etsiä näitä vuodatuksiani täältä (olin kyllä ihan kirjaimellisesti järjiltäni, kun menin asian paljastamaan), mutta tuskinpa viitsit. En minäkään juuri jaksa enkä edes voi näitä selailla, hakea kuviteltua ”sinun ääntäsi” täältä. Harvakseltaan pikku purkua, kai jotain tunneviidakon raivausta. Niitä äkillisiä sydänsykkyröitä – mitä jos sittenkin on toivoa, mitä jos sinä… mitä sitten minä… Kestäisinkö sitä, että meillä olisi jotain, vaikket rakasta minua; entä uskoisinko ikinä, jos sanoisit rakastavasi. pystyisinkö… katuisinko/-tko… Ja tokikin ne kaikki muut ongelmat siihen päälle, niistä ei täällä viitsi tarinoida.
Valjaat painavat jo, mutta ryteikkö on ennallaan. Pitäisi vaihtaa varmaan järeään moottorisahaan tai tilata paikalle moto. Avohakkuut kai ovat ihan hyväksyttäviä, jos on tullut paljastaneeksi itsestään vuosien varrella ihan liikaa ja on vallan eksyksissä, ei löydä enää näreiköstä ulos?
Nou hätä, en tule tungettelemaan - pelkään muutenkin, että koet minut hulluna ripustautujana. Hullu varmaan olenkin, mutta en halua aiheuttaa ahdistusta. Toivon, että jaksat olla kärsivällinen ns. salasilmäilyjeni suhteen. Jatkaa ystävällistä käytöstä. Jonain päivänä, tahdon uskoa, elleivät tiet ennen sitä jo erkaannu, saan elämäni tolalleen ja olemmekin ehkä erittäin hyviä ystäviä, jos vain haluat.
Laitan nyt hetkeksi silmät kiinni, ja toivon vilpittömästi, että sinulla menee juuri nyt hyvin, että nautit elämästäsi. Että sinulla on siinä ulottuvillasi kaikki onnen ainekset, voimia voittaa vaikeudet, eikä ikävä edes kuulu sanavarastoosi. Noin. Siinä se oli, pikku hetki näennäisen pyyteetöntä rakkautta
Vastaukset 2
Vanhimmat
sellaista mahdollisuutta, en halua. Olen päästänyt sinusta jo irti. En ajattele sinua hyvällä enkä pahalla. Et enää kuulu elämääni.
vai niin. Luulenpa etten ole koskaan kuulunutkaan sinun elämääsi, sinä tuntematon irtipäästäjä. Parempaa viikonloppuja silti sinullekin.