Mä oikeasti alan lopetella näiden palstojen lukemista vihdoin.
On sanottu, että jokainen yrittää elää uudelleen niitä hetkiä elämässä, jotka ovat jääneet kaivertamaan. Mua kaivertaa esimerkiksi sellainen muisto, että äiti leikki kaikkia mustasukkaisuuspelejä ja hajotti isän mielen kun olin lapsi enkä yrittänyt auttaa. Niin sitten omassa suhteessa yritän korjata sitä. Eli mulle on todella tärkeää, että yritän kaikkeni, että se kaikkein lähin ihminen ei tuntisi mustasukkaisuutta ja tietäisi, ettei ole syytäkään. Jos toinen ilmaisee sen kaltaisia tunteita, ne tuntuvat äärettömän tärkeiltä ja tahdon korjata. En siis kaikista tunne noin, vaan vain siitä lähimmäisestä ihmisestä, jonka olen päästänyt sydämeen. Ja eilen kysyin poikaystävältäni, että tuntuuko siitä pahalta, että luen näitä palstoja. Kun se on aina yrittänyt olla kauhean ymmärtäväinen eikä ole esimerkiksi kieltänyt sitä, vaan kysellyt että pitääkö sinun päästä nettiin jne. Ja se sanoi, että ei se päälisin puolin tunne huonoa oloa siitä, mutta alitajuisesti se, että luen näitä saattaa tehdä hänet vähän vihaiseksi. En halua missään nimessä loukata häntä. Siksikin ehkä on niin vaikea päästää joku lähelle, koska tiedän että voisin uhrata aika paljonkin joidenkin asioiden takia. Hänen kanssaan olemme aika läheisiä. Varmasti läheisempiä kuin olen ollut kenenkään kanssa ikinä. Hänelle olen kertonut kaikista vaikeistakin asioista ja hänkin minulle. Ja kaikki vaikeudet tai satuttavuudet ovat lähentäneet. Niin tuntuu jo siltä, että jos se satuttaisi häntä ja hän pyytäisi, niin en avaisi näitä palstoja enää ikinä ja yrittäisin parhaani mukaan pyyhkiä ajatukset pois. Muttei hän ole pyytänyt sellaista ikinä.
Mulla on kauhean vahva intuitio. Tiedän, että tämä on nyt lopullista. Kolme vuotta sitten tiesin, että kaikki on kadonnut kauas kolmen vuoden päästä, vaikka en halunnut silloin uskoa sitä. Mutta juuri niin on käynyt. Tunnen juuri niin kuin silloin kuvittelin, ei mitään. Minä tiedän sen, että tämä loppuu tähän eikä muutu enää. Mutten ole siitä surullinen. Kaikki päättyy joskus ja muut asiat alkavat. Ehkä vihdoinkin se elämä.
On sanottu, että jokainen yrittää elää uudelleen niitä hetkiä elämässä, jotka ovat jääneet kaivertamaan. Mua kaivertaa esimerkiksi sellainen muisto, että äiti leikki kaikkia mustasukkaisuuspelejä ja hajotti isän mielen kun olin lapsi enkä yrittänyt auttaa. Niin sitten omassa suhteessa yritän korjata sitä. Eli mulle on todella tärkeää, että yritän kaikkeni, että se kaikkein lähin ihminen ei tuntisi mustasukkaisuutta ja tietäisi, ettei ole syytäkään. Jos toinen ilmaisee sen kaltaisia tunteita, ne tuntuvat äärettömän tärkeiltä ja tahdon korjata. En siis kaikista tunne noin, vaan vain siitä lähimmäisestä ihmisestä, jonka olen päästänyt sydämeen. Ja eilen kysyin poikaystävältäni, että tuntuuko siitä pahalta, että luen näitä palstoja. Kun se on aina yrittänyt olla kauhean ymmärtäväinen eikä ole esimerkiksi kieltänyt sitä, vaan kysellyt että pitääkö sinun päästä nettiin jne. Ja se sanoi, että ei se päälisin puolin tunne huonoa oloa siitä, mutta alitajuisesti se, että luen näitä saattaa tehdä hänet vähän vihaiseksi. En halua missään nimessä loukata häntä. Siksikin ehkä on niin vaikea päästää joku lähelle, koska tiedän että voisin uhrata aika paljonkin joidenkin asioiden takia. Hänen kanssaan olemme aika läheisiä. Varmasti läheisempiä kuin olen ollut kenenkään kanssa ikinä. Hänelle olen kertonut kaikista vaikeistakin asioista ja hänkin minulle. Ja kaikki vaikeudet tai satuttavuudet ovat lähentäneet. Niin tuntuu jo siltä, että jos se satuttaisi häntä ja hän pyytäisi, niin en avaisi näitä palstoja enää ikinä ja yrittäisin parhaani mukaan pyyhkiä ajatukset pois. Muttei hän ole pyytänyt sellaista ikinä.
Mulla on kauhean vahva intuitio. Tiedän, että tämä on nyt lopullista. Kolme vuotta sitten tiesin, että kaikki on kadonnut kauas kolmen vuoden päästä, vaikka en halunnut silloin uskoa sitä. Mutta juuri niin on käynyt. Tunnen juuri niin kuin silloin kuvittelin, ei mitään. Minä tiedän sen, että tämä loppuu tähän eikä muutu enää. Mutten ole siitä surullinen. Kaikki päättyy joskus ja muut asiat alkavat. Ehkä vihdoinkin se elämä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tänne kirjoittamaan tuonkin???
että allekirjoitin juuri äsken vuokrasopimuksen purkamisen ja siviilisääty muuttuu nyt ihan virallisesti? Tai jotain muuta. En tiedä, sanotaan vaikka se syyksi.
tuulesta temmattu.
on tuulesta temmattu? Vuokrasopimus vai? Olin vältellyt vaikka kuinka kauan sen tekemistä osaksi siksi, että vuokranvälittäjä nainen on dementoinut vanhus, joka ei ikinä ymmärrä mitään ja unohtelee ja sekoittaa kaiken :D Kun vaan tietäisit...
No toivottavasti sen paperit (ja kortisto!) on nyt järjestyksessä. Ja soitin kyllä vuokranantajallekin, että eiköhän ole selvä. Tuulessa tämä juttu ehkä täällä on, mutta mun elämässä ihan totta.
dementoitunu vanhus. Unohditko maksaa vuokran vai?
vaikka mun poikaystävän työkaveri oli kyllä epäillyt mua 25-vuotiaaksi, mutta en mä ihan niinkään ikäloppu ole :) Eikä enää kysytä edes papereita missään ja myönnän että olen siitä vähän katkera. Pyh, mä olen täsmällinen monessa asiassa. Vuokrantajakin oli pettynyt, että muutan pois. Poikaystävä asuu kaksiossa ja on kuulemma paljon lämpimämpää kun olen siellä. Eli siis tiskaan ja lämmitän sänkyä :D
aika tylsältä kuulostaa.
oli vitsi. Ja kieltämättä onhan se paljon kivempaa täällä tiskailla kuin kotona, joku sentään iloistuu siitä. Ja kyllä se aina kiittää siitä, mikä on hassua. Ja ehkä vähän pidän sellaisista perinteisemmistä sukupuolirooleista :D Ei tuntuisi yhtään hassummalta olla jonkun kiltti/tuhma piika :D Mun pitää mennä varmaan nyt nukkumaan, vei niin paljon energiaa se dementiamummon kanssa asiointi :D
muitakin lähtijöitä näköjään. Joskus täällä on ollut ihan hyviäkin juttuja, mutta aika paljon on kaikkea törkyäkin, minkä olisi mielummin jättänyt lukematta, tai saamatta vastaukseksi. T: toinen poistuja.