Kiva olla puolikuuro. Ei saa mitään avustuksia koulutukseen, kun invaliditeetti ei ylity.Vaikeuksia valita sopiva ammatti ja etenkin, kun on jo 45 v. Nuorena oli vaikeuksia, koska kaikissa ammateissa pitää kuulla hyvin. Poliisin ammatti kiinnosti, mutta eipä sinnekään jakoja. Nykyiset työtehtävät sellaisia, että joutuu paljon olemaan tekemisissä ihmisten kanssa ja se vaatii oman keskittymisensä ja henkistä panostusta.Atk helppo, mutta tuli vain vähän myöhään mulle eteen. Kaikille ei voi sanoa, että olen puolikuuro. Parempi olisi kantaa lappua kaulassa. Kukaan ei tiedä vammasta, koska se ei ole näkyvä. Silti pitää tapella työpaikoista normaalikuulevien kanssa. Jotain vois yhteiskuntakin tehdä meidän hyväksi. Kelalta ei saa mitään.
Kaikista pahin oli se, että en saanut aikoinaan korvausta, kun yks alkoholisti korvalääkäri leikkasi minut ollessani hyväkuuloinen lapsi korvaongelman kanssa. Lääkärillä "lipsahti" ja sen jälkeen olen ollut kuuro. Ei mitään muuta, kuin kollegoiden lausahdukset, että hän oli kuitenkin taitava lääkäri. Pöh.
Kaikista pahin oli se, että en saanut aikoinaan korvausta, kun yks alkoholisti korvalääkäri leikkasi minut ollessani hyväkuuloinen lapsi korvaongelman kanssa. Lääkärillä "lipsahti" ja sen jälkeen olen ollut kuuro. Ei mitään muuta, kuin kollegoiden lausahdukset, että hän oli kuitenkin taitava lääkäri. Pöh.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.