Huolestun läheisteni vastoinkäymisistä, varsinkin raha-asioista kohtuuttomasti. Ystäväni on ottanut useita kulutusluottoja. Hän on aivan ahdingossa, ei oikein ruokaakaan. Kuukaudeksi on rahaa muutama kymppi ja silti ottaa alkoholia ja polttaa tupakkaa. Valehteleekin ja pimittää velkojaan.
Lasken hädissäni hänen rahojaan, maksan pieniä summia (kertynyt jo 1000 euroa) ja aina luulen, että nyt hän selviää eteenpäin. Ei selviä, kohta samassa jamassa.
Mutta mitä teen huolelleni? Miksen voi olla kylmempi? Huolestumiseni ei ole mitään pientä, ihan sielu mykkyrällä, en nuku enkä syö ja ahdistaa hänen puolestaan valtavasti. Hän on kyllä läheinen. Toinen samanlainen ihminen osui kohdalleni puolitoista vuotta sitten, kävin läpi saman tuskan ja häntäkin autoin. Hän jatkoi omillaan ja pärjää nyt hyvin. Haluan uskoa ihmiseen.
Jos ette osaa vastata muuta kuin että niin petaa kuin makaa, niin ohittakaa tämä meili. En pysty suhtautumaan kylmästi lähimmäiseni kärsimykseen, vaikka kuinka järjellä ajatellen pitäisi tässä tapauksessa. Pyydän kommentteja ja neuvoja niiltä, jotka tuntevat samoin. Olen nyt tehnyt hänelle laskelmia, antanut ohjeita velkaneuvonnasta, soittanut hänen puolesta pankkiin kysyäkseni kohtuukorkoista lainaa, jolla saisi maksaa kalliit pikkuvipit. Takaajaksi en sentään ole ruvennut.
Mutta mitä teen omille liikaa myötäeläville tunteilleni, joita en saa hallintaan? Hätä haittaa vaativaa työtäni ja ahdistus pyörii mielessäni varmaa niin kauan että hän jotenkin saisi raha-asiansa tolalleen, vaikka huonolta näyttää. Onko joukossanne vertaisia? Rupeaa jo ajattelemaan, että on jotenkin mieleltään sairas. Pitäsikö mennä psykiatrille? Mitään lääkkeitä en käytä, ja olen muuten urheileva perusterve.
Lasken hädissäni hänen rahojaan, maksan pieniä summia (kertynyt jo 1000 euroa) ja aina luulen, että nyt hän selviää eteenpäin. Ei selviä, kohta samassa jamassa.
Mutta mitä teen huolelleni? Miksen voi olla kylmempi? Huolestumiseni ei ole mitään pientä, ihan sielu mykkyrällä, en nuku enkä syö ja ahdistaa hänen puolestaan valtavasti. Hän on kyllä läheinen. Toinen samanlainen ihminen osui kohdalleni puolitoista vuotta sitten, kävin läpi saman tuskan ja häntäkin autoin. Hän jatkoi omillaan ja pärjää nyt hyvin. Haluan uskoa ihmiseen.
Jos ette osaa vastata muuta kuin että niin petaa kuin makaa, niin ohittakaa tämä meili. En pysty suhtautumaan kylmästi lähimmäiseni kärsimykseen, vaikka kuinka järjellä ajatellen pitäisi tässä tapauksessa. Pyydän kommentteja ja neuvoja niiltä, jotka tuntevat samoin. Olen nyt tehnyt hänelle laskelmia, antanut ohjeita velkaneuvonnasta, soittanut hänen puolesta pankkiin kysyäkseni kohtuukorkoista lainaa, jolla saisi maksaa kalliit pikkuvipit. Takaajaksi en sentään ole ruvennut.
Mutta mitä teen omille liikaa myötäeläville tunteilleni, joita en saa hallintaan? Hätä haittaa vaativaa työtäni ja ahdistus pyörii mielessäni varmaa niin kauan että hän jotenkin saisi raha-asiansa tolalleen, vaikka huonolta näyttää. Onko joukossanne vertaisia? Rupeaa jo ajattelemaan, että on jotenkin mieleltään sairas. Pitäsikö mennä psykiatrille? Mitään lääkkeitä en käytä, ja olen muuten urheileva perusterve.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se että maksat ystäväsi laskuja tai soittelet pankkiin hänen puolestaan on erittäin hälyttävää! Lapsiko hän on? Aikuisen pitäisi kantaa vastuuta teoistaan. Soita esimerkiksi hänen vanhemmilleen ja kerro tilanne.