Ei onnea rakkaudessa

Välillä mieltä painaa enemmänkin se tosiasia, etten ole koskaan ollut rakastunut. Aikuisiällä en ole ollut edes ihastunut. Kolahtavaa naista ei vain ole tullut vastaan. Kiinnostuksen herättäviä olen muutaman tavannut, mutta erinäisistä syistä nekin jutut ovat loppuneet alkuunsa. Kaveripiirissäni on lisäkseni vain yksi jolla asiat ovat menneet vielä huonommin, mutta sillä on muitakin murheita.

Mutta sen sanon, että muiden syitä pysyä parisuhteessa voi vain arvailla. Taustalla voi olla tyytymistä tai vaikka pelkoa yksinjäämisestä mikä saa jäämään siihen tuttuun suhteeseen. Lapsista puhumattakaan. Toisille kumppanin löytäminen on helppoa, mutta se on heidän osansa. Ei se välttämättä tuo onnellisuutta.

niin suuri tuskan aihe. Ajattele asia näin, että kaverisi ovat pitkälti menneet tunteidensa mukana, ja rakentaneet jtn kivalta näyttävää/kuulostavaa sen pohjalta. Sinä taasen vähintäänkin alitajuisesti tiedät, mitä haluat, etkä tyydy vähempään. Jokainen, joka on parisuhteessa, kaipaa välillä sitä mitä sinulla on, vapautta ja riippumattomuutta. Olet saanut jo nyt kokea sitä paljon enemmän kuin muut ikinä. Kun sitten se tietty herra osuu kohdalle, sinulla ei enää ole kaipuuta sinkkuuteen ja voit täysillä panostaa suhteeseesi.
Yksi hyvä vinkki: uskottele itsellesi kuukauden ajan, ettet ihan oikeasti edes halua suhdetta. Se tulee vastaan juuri silloin.

Minullakaan ei ole tällä hetkellä ketään ja olen 28-vuotias. Olen seurustellut, mutta en oikealta tuntuvan ihmisen kanssa. Sillä ajatuksella että kunhan vain on joku, mikä on kovin yleistä. Nyt kuitenkin tiedän ettei sellainen lopulta toimi vaikka kuinka yrittäisi. Ja nyt tiedän mitä haluan ja varsinkin mitä en halua ja koitan jaksaa sopivaa odottaa. Toki se korostaa yksinäisyyttä kun kaverit ympärillä rakentaa pesää eikä heillä enää ole samalla tavalla aikaa minulle. Olen myös miettinyt että enkö ole tyttöystävämateriaalia, kun ei tärppää, mutten ole ajatellut kuinka monta miestä olen torjunut suoraan. Useat ystäväni ovat ottaneet nirsoilematta sen mitä vastaan on tullut, jonkun kunnollisen ok-tyypin. Sitten alkaakin se kliseinen kiiltokuvaelämä, kaikki tehdään niinkuin "pitää". Mutta on myös pareja jotka ovat löytäneet toisensa, sen sopivan puoliskon. Ja he elävät niinkuin tahtovat. Se antaa toivoa odotella ja etsiskellä.

ps. nyt sinulla on aikaa tehdä mitä ikinä lystäät, vaikka matkustella, ei tarvitse kuunnella tulevan poikaystävän valitusta vielä

vielä sinkkuudestasi, kun voit. Itse puoli vuotta sitten eronneena ja 38-vuotiaana nautin elämästä. Rakenna ensin oma elämäsi kuntoon, niin mies lentää sinne kuin itsestään. Hoida ja huolehdi itsestäsi, hanki uusi harrastus, lemmikkieläin, työ tai opiskele. Maailmallakin voi käydä mikäli varaa on. Tutustu ihmisiin ja pidä hauskaa elämässä ja kun löydät sen elämänilon, niin silloin se mies pongahtaa elämääsi, älä etsimällä etsi. Kun sinä hehkut iloa, niin onni löytää luoksesi.

mun suusta!! Ja oon saman ikäinen.

Vanhempi ja rumuus vaan on lisääntynyt..:). Ennen olin nuori ja kaunis pellavapää..

Muutin kauas, kun tajusin etten koskaan saa sitä, jota kaikesta eniten rakastan..

Eipähän tule paha mieli,kun ei näe hänen ajelevan kauniin naisystävänsä kanssa..

Olen vähän kyllä katkera, kun tuli tuo syöpä ja ollut epäonnea rakkaudessa, joka sekin teki osaltaan katkeraksi, mutta muuten yritän olla sinnikäs jatkossa eihän tässä muu auta..Tsemppiä sullekkin..

Ja jos katkeruus joskus tahtoo pyrkiä pintaan, niin ajatellaan, että koska jotkut ovat sattumalta saaneet hyvät kortit elämän peliin, niin joillakuilla on vastaavasti oltava huonot.

mies, joka on olevinaan nainen. Sun iässä kaikki on varattuja ja naimisissa, siis naiset,