Olen monesti miettinyt tarviiko sitä 50 oikeasti rakastaa puolisoaan,kun mulle riittää tämmöinen yhteiselo.
En usko rakastavani miestäni,eikä hänkään minua,mutta meillä on pirun mukavaa yhessä kämppiksinä???
En usko rakastavani miestäni,eikä hänkään minua,mutta meillä on pirun mukavaa yhessä kämppiksinä???
Vastaukset 48
Vanhimmat
Haluan pirun mukavaa yhteiseloa, suuresta rakkaudesta viis!
oikeasti yli 30v yhes olleet ,eiköhän se ole kaikkea muuta kuin rakkauhöpinää se elo.
kun unohtaa sanan rakas, lauseen: pidän sinusta tosi paljon, sekä myös: anteeksi tyhmyyteni, niin siinä voikin yhteiselo pitemmän päälle tuntua piinapenkiltä sille toiselle.
jos hyvin käy muutuu pirun mukavaksi yhdessäoloksi. Ole onnellinen!
ps. ei se iästä ole kiinni. ei todellakaan. tiedän.
kenen vain mukavan ihmisen kanssa eikä sukupuolellakan olis väliä.
Jos menisin yhteen miehen kanssa, siihen tarvittaisiin ilman muuta sekä rakkautta että intohimoa ja myös hyvä ystävyys tulisi siinä mukana.
Pelkkää kaverisuhdetta en haluaisi elämänkumppanilta. Tässä taas tulisi mieleen että naiset jotka kelpuuttaisivat pelkkää kaveruutta edellyttäisivät, että miehellä olisi kahisevaa jolla naiset saisivat mukavan elämän, eivätkä välittäisi onko rakkautta vai ei.
Liian kylmää ja laskelmoivaa minulle.
tuollaista sietää miettiäkin näin iltamyöhällä.
Sinun ei tarvitse.
t.Pimu
..kyselen, että Miksi olet monesti miettinyt tarviiko sitä 50 oikeasti rakastaa puolisoaan?
Miksi tarvitsee edes miettiä, jos ilmoitat, että "tämmöinen" yhteiselo riittää ja teillä on pirun mukavaa yhessä kämppiksinä?
En mieti mitään "ylimääräistä", niin kauan, kuin joku asia on mielestäni hyvä/mukava/riittävä jne...
miksi pitää hinkua vielä enempää, jos kaikki on hyvin.
Mikä kumma saa ihmiset janoamaan jotain ekstremeä, kuka sen on opettanut, että hyvä ei riitä?
Ei vuosikymmenien suhde ole enää pelkkää ilotulitusta.
Se on usein iloa toisesta, välittämistä, hyvää mieltä, kumppanuutta, rakkautta pienemmillä kierroksilla.
...sinäkin, justiinsa yes :)
Jos kaikki on hyvin, niin kaikki on hyvin. Niin se pitäis mennä. Pitäisi myös, kiitollisena kaikesta, ymmärtää iloita niistä hyvistä asioista. Jos hoksaa, niin saa pikkasen bonuksia iloon :)
Onhan se suuri asia, kun on toinen ihminen, josta saa ja voi välittää ja jakaa oman arjen ja juhlan.
samantien ota ketä tahansa kämppistä - ilmoitus vaan lehteen.
HUlluja täällä kysellään.
Kyllähän siihen hyvään suhteeseen melkein vaaditaan se pitkä vuosikymmenten yhdessäolo, eikö vaan.
Ei sentään kannata ottaa ketä tahansa viereensä, eihän sitä tiedä että mitä saisi.
Joillakin säilyy se yhteinen hyvä olo toisesta, mutta voi käydä niinkin.
Yhteiselo on lopahtanut, sitä vain ollaan yhdessä, ollaan jumituttu yhteen.
Jotkut parit jopa päätyy eroon vielä vanhuudessakin.
Ollaan ehkä oltu vain lasten takia yhdessä.
Ja onneksi ei olekaan....sisar, veli...mietiskevät, missä huoltiksella bensa on halvinta. Söisimmekö tänään grillattua broileria vai niitä iänikuisiä marinadisuikaleita.
Never, ever, no! Eikä ole pelkoakaan, kaikki valuu kuin ränniin.
mitä viestisi saa aikaan?
Mitä se muka nyt saisi aikaan. Tarkoitin vain sanoa, etten itse pidä mielekkäänä suhdetta, josta puuttuu tämä paljonpuhuttu rakkaus.
Ja eipä taida olla pelkoa minkäännäköisistä suhteista enää meikäläisellä, vanhainkodissa kiikuttelen sitten yksinäni ja mietiskelin että sinne se meni, elämä.
Nuoruudessani ihastuin monesti.
Rakastelin tilaisuuden tullen.
En muista koskaan rakastuneeni.
Nykyisen, pitkäaikaisen kumppanini kanssa olen alusta alkaen viihtynyt.
Normaalit hormonaaliset toiminnot ja niiden lisäksi paljon yhteisiä elämänarvoja.
Tuskin kumpikaan on rakastunut mutta kiintymys on syventynyt.
Minusta rakastuminen käsitteenä sisältää jotain järjellisen tulkinnan ulkopuolista.
Rakastelu, viihtyminen ja kiintymys ovat mielestäni eri asioita kuin rakkaus.
Pelkkä kämppäkaveruus ei kuitenkaan vielä riitä.
Mitä se tosissaan on ja jos se on rakkautta kun yhteen mennään niin mihin se sitten häviää. Ja jos rakkaus on sitä että ajattelee toisen parasta, hellittelee ja lellittelee mutta ei aiheuta suurta tuskaa kaverilleen niin miksi sitten kuitenkin se tuska tulee toisen tekemämä!
Minulla on nämä vaihtoehdot- rakastaa, halveksia, vihata kun mietin kaveriani.
Vaikka sitä sanotaankin että rakkaus ja viha ovat lähellä toisiaan eli jos toista vihaa niin toinen ei silloin ole yhdentekevä.
pari vastausta ja olisin vakaasti sitä mieltä että vuosikymmenien yhdessäelo on rakkautta mitä suurimmassa määrin. Eli tarvii rakastaa...........
Vielä kruununa mukavaa yhdessä, olet onnekas.......
rakkaus on, kuin "pirun mukavaa yhdessäoloa"?
¿ Mitä siitä puuttuu, eläimellinen seksikö?
Kumpa kaikilla olisi yhtä hyvä, kuin sinulla ja minulla.
Tietääkö rakkauden määrän muuten, kun on menettänyt sen.
Jos on pirun mukavaa, niin mikä sen erottaa rakkaudesta. Tai voiko olla rakkautta ilman mukavaa yhteiseloa.
pointti. Kun rakkauden menettää joko toiselle ihmiselle tai kuolemalle jää mahdollisuus verrata, mutta onko se objektiivista vai vain subjektiivista kaipuuta. Uskoisin että aika erottaa nuo termit toisistaan ja lopulta asiat näkee objektiivisesti, kuin ulkopuolisena tarkkailijana.
Kirjoittaa rakkaansa toiselle menettänyt objektiivinen tarkkailija nykyisin.
on aina subjektiivista.
Tuskin mies tai nainen voi rakastaa kun yhtä kerrallaan, jos molempi tuntee samoin, silloin kaikki on ok, mutta jos toisella ei ole syviä tunteita toista kohtaan homma alkaa joskus nilkuttaa. Tämä on sitten objektiivista ajattelua, josta voi olla erimieltäkin.
mieleeni eilinen dekkari jossa argentinalaista tangoa soitettiin niin hienosti että se on mielessä vieläkin. Saksofoni luritteli muiden soitinten kanssa kuin keskustellen, jotenkin helpon kevyesti.
Helppoja parisuhteita ei varmaan ole, mutta joillakin käy tuuri ja he saksofonin lailla jouheasti lipuvat läpi elämän ja ovat onnekkaita vähän joka saralla.
En kadehdi ketään paitsi exäni puolisoa, ehkä aiheetta (???)
unhoitaSitä se pitkä suhde on ja taas uudelleen ja uudelleen.
Onko siinä loppujen lopuksi kyse rakkaudesta vaan siitä,että ei ole syytä muuttaa erilleen,kun aina hyvä kuitenkin saa voiton.
Toisaalta miksi eronneet kuitenkin etsivät uutta suhdetta,kun ihmiset ollaan kuitenkin samaa maata vikoinemme ja hyvyyksinemme.
yhtäkkiä kuolee? Mitä ajatuksia se tuo? Kato äijää, lähti multiin. Eipä ole pirun mukavaa kämppistä enää. Jaaha, keitänpä kahvit ennenkuin lähden kauppaa. Hoi laarilaarilaa...nooh onhan noita kämppiksiä maa väärällään
En usko rakastavani miestäni,eikä hänkään minua,mutta meillä on pirun mukavaa yhessä kämppiksinä??? Sisältääkö tämä myös hyvän seksin?
jos, siinä puutteita, koko suhde voi ajautua karille? Ei mikään vähäpätöinen juttu...tärkeä osa ihmistä, tämä oma seksuaalisuus kumminkin;))
t.Pimu
kuitenkin mukana, ei kämppiksinä yksistään mukavuuden tunnolla voi olla parisuhteessa.
Oletkohan vielä pitkään aikaan 50v. Epäilen suuresti.
nostaa heti kytkintä kun hänelle se rakkaus jostain vain löytyy tai osuu kohdalle
No jaa, voipi olla niinkin. Jos toinen löytää sen
rakkauden, päästän menemään. Se on nääs niin, jotta
ketään ei voi omistaa. Ai niin, kyllä kaikenlaisia
kämppiksiä saa nurkkiinsa asumaan, mutta henkilökemia
ratkaisee. Joku vaan on sellainen, jonka kanssa on helkkarin hauskaa, vaikka rakkaudesta ei kaikenaikaa
höpötellä. Ei tarvitse. Se on ja toinen sen tietää,
ilman imeliä sanoja.
yhden ainoan kerran naiselleen: Mä Rakastan sua...siinä koko imelyys. Joka pitäisi riittää läpi elämän... Jos, toista kertaa yrität saada sanomaan vastaavaa...niin tokaisee siihen; kyllä mä sitten ilmoitan kun lopetan Rakastamasta....
t.Pimu
Ykskin sanoi mulle,kyl mä sit ilmoitan kun en enää tykkää,tai lakkaan tykkäämästä.
Tuskimpa vain ilmoittaa...olen sata varma ja kun en edes kunnolla saa selvää koko miehestäkään,,voisi sanoa;erikoinen tapaus.
Kuin tuuliviiri.Ja eikös naiset yleensä ole? Sanoo miehet ;-)
pitääks suomalaiset miehet jotenki että, se on jotain ämmien lässytystä? Siis nämä meidän ikäluokkaan kuuluvat?- en minäkään nyt siitä välitä että, joka välissä täytyisi sanoa; I love you, beibi ja muuta yhtä imelää...mut, kuitenkin miks ihmeessä se on niin vaikeaa miehille? Sanoa nyt vähän useimmin...;))
t.Pimu
Reilut 30v meni ihan suht koht. Sit vaimoni jostain(varmaan hyvästäkin syystä) päätti (tai en tiedä päättikö) ajautua suhteeseen. Olin jo aikoja sitten sanonut, että se loppuu kerrasta. Ja loppui kans. Nyt sit itketään perään ja rakastetaan vitusti. Ei käy mulle enää paskan jauhaminen.
jos, toinen pettää...niin, sit turha enää selitellä mitään. En hyväksy mies, eikä kukaan aikaisempikaan ole hyväksynyt. Eron syyt olleet toiset..mutta, sitä kyllä ihan oikeesti mietin....minullakin jo neljäs mies (suomalainen) kun menossa...kaikkien edellistenkin kanssa suht pitkä aika yhdessä 7-8 vuotta...ja toinen avioliittoni tämäkin...että, mikä se siinä sanomisessa sitten... ensimmäinen aviomies kyllä laulaen nuo tunteensa ilmaisi;)) musiikkimiehiä kun oli....ja kauniisti hän kyllä lauloikin..ei siinä mitään..kitaralla vielä säesti;))
Mutta, ylipäätänsä tätä kyllä muutkin tämänikäiset naiset miettivät, en taida ihan yksin olla? Jos, joku yhteinen tekijä ehkä...mutta mikä?
t.Pimu
Jopa minuakin on kosittu---parhaillaan 3 kertaa samana päivänä....mutta rukkasia lentää...
kesäaikaan.
Imurointi ja lattianpesu
talviaikaan.
Noillahan se nainen voi helposti testata, vieläkö sitä rakastetaan.
Jos ei vajaapukeutuminen (kaan) saa mitään aikaan niin ei kun tuomarin luokse.
Kyllä aikuisen naisen pitää tietää milloin on aika lähteä kiertoon.
ja miksei saisi saada. Itse tuon kultani aina fiksusti pukeutuneena, siis tosi hyvän näköisenä reissuun laitan nyt ei jaksa lähteä, mutta aikaisemmin niin...ja takaisin himaa tulee hyvän tuulinen mies;) Ovat siellä laivalla muutkin naiset laittaneet komean miehen merkille...ja kuitenkin ei tuo lähde. Oma kulta siis..muiden matkaan.
Itseänikin pieni flirtti piristää...miksei piristäisi?))
t.Pimu
ei kandee kato, Muru. Elämä se on lyhyt. Minä en ainakaan jaksa lähteä enää minnekään..korkeintaan sinne Viroon tai Latviaan. Fyrkkaa nyt ei onneksi ole niin paljon tilillä että, voisin lähteä;))
t.Pimu
armahin neito, ei voi olla minulle?
Tai siis vastaukseeni?
elämäähän ne vain..Viehätysvoima sitte, yritä siinä kun toinen ei jaksa, nukkuu koska, on väsynyt..vaikka kuinka kemailisi...ei auta. Vihainenkaan ei voi olla...vinde, meikäläinenkin turhaa ostelee uusia kenkiä, yhdet siis tosi kauniit taas löysin...arvaa nyt harmittaako...sellaiset missä on harmaatamokkanahkaa ja himmeää kultaa toi kantaosa...sopii siis tosi hyvin meikäläiselle...mut ei...Ei mitään tehoa;))
t.Pimu
minä kannustin...
Kuvittele että imuroit sängyn alta tai istutat jotain...
:)
en kai mä vielä niin kalkkis oo...vai oonko susta muka?
t.Pimu
suloisen hidasälyinen vain!
:)
H.
kyllä sen kulstin muru vielä jaksaa joskus sen verran nousta että, jaksaa peffalle taputtaa...ja sanoa lempeästi sulla Muru ihan hyvät vielä nää...;)))
t.Pimu
hitaasti mutta varmasti...tai sit ei...noh, mä ainakin yritin. (sanoo sillee itselleen POSITIIVISESTI ääneen).
t.Pimu
että häntä on kosittu pitkän suhteen aikana monta kertaa,mutta ei suostu naimisiin menemään,kun pelkää,että rakkaus muuttuu tavaksi.
Nyt voi mies järjestellä yllätyksiä millä pitää suhteen kuumana.
Epäilin hänelle ,että et ole rakastunut vaan hyväksikäytät mies parkaa,mutta mies on kuulemma 48v ja hän itae 57v ja siinä iässä ei pelailla.
Onkohan tuossa kyse rakkaudesta?
saa tulla tavaksi, hyvä tapahan se on.
- Toki tajuan, mitä tarkoittaa.
Kuin kauan mies jaksanee kosiskella?
Eikäpä noissa ikävuosissa mitään pahaa ole.
Vimmapa lauseesi mullekin tulee mieleen.