mun ohjelmoinnissa on varmaan aikoinaan tapahtunut virheitä ja palikoita mennyt pois paikoiltaan.
-koska ainoat ihmiset jotka ovat ilmoittaneet rakastavansa mua on mun omat lapset ja minä itse, ja vastavuoroisesti toisinpäin. Rakkaus on varmaan muutenkin ylikorostettua, koska kyllä varmasti mun vanhemmat ovat aina mua rakastaneet ja välittäneet vaikka he eivät sitä sanoin eikä oikein teoinkaan ole osanneet osoittaa. Itse kuitenkin olen kokenut paremmaksi siitä myös sanoin kertoa omille lapsille.
------------------------------------------------------
Kerran yksi mies vuosien tuttavuuden jälkeen kertoi rakastavansa mua, mutta mietin vain ettei se ole todellista koska jos jotain ihmistä rakastaa niin ei sitä ihmistä halua vain satuttaa fyysisesti ja henkisesti.
Kerran rakastuin ja siitä selvittyäni huomasin ettei se ollutkaan mitään todellista vain omassa päässäni kehitettyä haavekuvaa, josta ei alunperinkään olisi koskaan mitään syntynytkään.
Mietin vain, kuinka paljon täytyy rakastaa omaa itseään, että joku voi rakastua ihan oikeasti? (kun siitä aina kuulee toitotettavan ja mähän rakastan itseäni)
-Luulen kuitenkin, toiset on vain luotuja kulkemaan yksin.
Kuinka pitkälle täytyy kulkea että voi tuntea rakkautta? Rakastaa ja olla rakastettu.
-minä olen liian laiska kulkemaan rakkauden perässä
Mietin vain jos ei kaikkia olekaan luotu rakkauteen? Rakastaa ja olla rakastettu. (ja nyt en tarkoita vanhemman rakkautta lapseen ja päinvastoin)
--------------------------------------------------
-koska ainoat ihmiset jotka ovat ilmoittaneet rakastavansa mua on mun omat lapset ja minä itse, ja vastavuoroisesti toisinpäin. Rakkaus on varmaan muutenkin ylikorostettua, koska kyllä varmasti mun vanhemmat ovat aina mua rakastaneet ja välittäneet vaikka he eivät sitä sanoin eikä oikein teoinkaan ole osanneet osoittaa. Itse kuitenkin olen kokenut paremmaksi siitä myös sanoin kertoa omille lapsille.
------------------------------------------------------
Kerran yksi mies vuosien tuttavuuden jälkeen kertoi rakastavansa mua, mutta mietin vain ettei se ole todellista koska jos jotain ihmistä rakastaa niin ei sitä ihmistä halua vain satuttaa fyysisesti ja henkisesti.
Kerran rakastuin ja siitä selvittyäni huomasin ettei se ollutkaan mitään todellista vain omassa päässäni kehitettyä haavekuvaa, josta ei alunperinkään olisi koskaan mitään syntynytkään.
Mietin vain, kuinka paljon täytyy rakastaa omaa itseään, että joku voi rakastua ihan oikeasti? (kun siitä aina kuulee toitotettavan ja mähän rakastan itseäni)
-Luulen kuitenkin, toiset on vain luotuja kulkemaan yksin.
Kuinka pitkälle täytyy kulkea että voi tuntea rakkautta? Rakastaa ja olla rakastettu.
-minä olen liian laiska kulkemaan rakkauden perässä
Mietin vain jos ei kaikkia olekaan luotu rakkauteen? Rakastaa ja olla rakastettu. (ja nyt en tarkoita vanhemman rakkautta lapseen ja päinvastoin)
--------------------------------------------------
Vastaukset 4
Vanhimmat
tässä jonkun aikaan.
"Kuinka pitkälle täytyy kulkea että voi tuntea rakkautta?"
Minä olen kävellyt suht pitkän tien jo,enkä ole tuntenut rakkautta. Tai tiedä millaista se on. Onko se toisen palvomista? Onko se toisen pyyteetöntä ihannoimmista? En tiedä. En ole sitä tuntenut.
Koska:
"Mietin vain, kuinka paljon täytyy rakastaa omaa itseään, että joku voi rakastua ihan oikeasti? "
En ole rakastanut itse itseäni. En antanut rakkauden tulla,en antanut tunteiden tulla.
Kyllä kaikki lähtee omasta itsestään. Siitä miten suhtautuu itseensä ja elämään. Minä olen suhtautunut aina kyynisesti kumpaakin. Kiitos kotikasvatuksen. Oppinut sieltä ettei kukaan rakasta minua pyyteettömästi,ilman taka-ajatuksia. mahdollisen rakkauden tulless kohdalle,otin jalat alleni ja ajattelin etteä ehei,minulta et tule saamaan mitään. Mutta eikö rakkaus tarkoitakin sitä ettei pyydä toiselta mitään,eikä kahlitse toista mitenkään?
Haluan löytää itsessäni rakkauden sekä sen ihmisen joka sitä minulle antaa.
huomata ettei olekaan ainoa.
SAAMISTA vaikka ei mitään pyydä.
HALUA ANTAA vaikka ei pyydetä.
(Vähemmän löytyy halua antaa nykyään. Ei anneta itsestä mitään.)
Ei kahlitse eikä tule kahlehdituksi, pysyy ilman kahleita.Sitä kutsutaan luottamukseksi.
normi meininkiä kun kunnioittaa toisen ihmisen olemassa oloa.
Onkohan nyt käynyt niin että paljon melua tyhjästä. Yksi sana sana muiden joukossa, ja ilman sitä sanaa ja sanan hokemista ja elämistä sen sanan kautta ei voida puhuakaan rakkaudesta.
-Mietin vain, miksi tarvitsee niin paljon hokea rakastamisesta ja rakkaudesta -> pyrkiikö ihmiset vakuuttamaan sillä jotain mikä on itsestään selvyys yhteenkuuluvaisuudella kahden/useamman ihmisen välillä -> ilman yhtä sanaa ei ole mitään vaikka olisikin. Periaatteessa puhu enemmän ja olet vakuuttavampi vaikka kaiken voit perua piakkoin tai vuoden päästä tai kuka milloinkin