En ole kehdannut tai uskaltanut mennä hakemaan hoitoa, mutta nyt tuntuu siltä että viimein olisi aika hoitaa itsensä kondikseen, oireet kun on pahentuneet viimeaikoina merkittävästi.
Oletettu masennukseni on kestänyt nyt jo useita vuosia, ensiksi se oli erittäin lievä eikä se aiheuttanut pahoja oireita, mutta nyt se vie hirveästi energiaa.
Koko ajan on vaan sellanen alakuloinen olo. Aina väsyttää, nukun usein yli 12h päivässä. Ruokahalu on vähentynyt ja olen laihtunut vähäsen. Mitään ei jaksaisi tehdä, ei edes siis mitään mistä ennen pidin. Välillä tuntuu kuin ei jaksaisi edes nousta ylös sängystä, kun miettii että minkä takia pitäisi. Ei tunnu olevan mitään kunnon syytä, kun mikään ei huvita.
Omatuntoni on melko hajalla, itsessäni ei ole oikein mitään asiaa mistä pitäisin.
Välillä tuntuu kuin ei olis mitään elämisen arvoista, tulee sellasia hetkiä että tekis mieli vaan itkeä, jos se siitä helpottuis. Kaikki tuntuu turhalta.
Oon saanut pidettyä itseni kasassa ja hoidettua kouluhommat kunnialla kiitos sen asian, että kotona on kaikki ok, mutta sosiaalinen aktiivisuus on pudonnut lähes nollaan. Entiset kaverisuhteet jäätyneet kun ei ole oltu yhteydessä ja nyt on ehkä yksi oikea kaverisuhde jäljellä.
Välillä tulee ahdistuskohtauksia, tai ainakin oireiden perusteella niitä ne ovat. Huimaa ja pyörryttää, punoittaa, kuumottaa, hikoilu, kädet vapisee, jännittyneisyys, välillä syke nousee korkeaksi ja ahdistaa. Usein lamaannun lähes täysin kun tuollainen kohtaus tulee, mutta se menee ohi kunhan rauhoittuu hetkeksi.
Sain pari viikkoa sitten rohkaistettua itseni soittamaan kaverilleni ja sovimme tapaamisen. Hän sitten kysyi, että onko kaikki ok, kun ilmeisesti näytin alakuloiselta. Sanoin, että on tätä masennusta ja selitin joitain oireitani hänelle ja hän kannusti puhumaan asiasta jollekin, joko hänelle taij jollekin muulle. En pystynyt puhumaan hänelle asiasta enempää, kiitin silti siitä että hän oli valmis kuuntelemaan.
Vaikka kotona on kaikki ok, en ole kehdannut puhua ongelmastani heille, häpeän tätä tilaani.
En nyt vieläkään ole hakenut hoitoa, mutta hänen rohkaisu auttoi avaamaan silmäni ja nyt viimein aion hakea apua tilaani.
Onko mitään neuvoja, että pitäisikö ensiksi vain mennä yleislääkärille vai suoraan psykiatrille? Onko tämä selittämäni tila nyt masennusta vai vaikuttaako joltain muulta? Vinkkejä tämän hoitoon?
Oletettu masennukseni on kestänyt nyt jo useita vuosia, ensiksi se oli erittäin lievä eikä se aiheuttanut pahoja oireita, mutta nyt se vie hirveästi energiaa.
Koko ajan on vaan sellanen alakuloinen olo. Aina väsyttää, nukun usein yli 12h päivässä. Ruokahalu on vähentynyt ja olen laihtunut vähäsen. Mitään ei jaksaisi tehdä, ei edes siis mitään mistä ennen pidin. Välillä tuntuu kuin ei jaksaisi edes nousta ylös sängystä, kun miettii että minkä takia pitäisi. Ei tunnu olevan mitään kunnon syytä, kun mikään ei huvita.
Omatuntoni on melko hajalla, itsessäni ei ole oikein mitään asiaa mistä pitäisin.
Välillä tuntuu kuin ei olis mitään elämisen arvoista, tulee sellasia hetkiä että tekis mieli vaan itkeä, jos se siitä helpottuis. Kaikki tuntuu turhalta.
Oon saanut pidettyä itseni kasassa ja hoidettua kouluhommat kunnialla kiitos sen asian, että kotona on kaikki ok, mutta sosiaalinen aktiivisuus on pudonnut lähes nollaan. Entiset kaverisuhteet jäätyneet kun ei ole oltu yhteydessä ja nyt on ehkä yksi oikea kaverisuhde jäljellä.
Välillä tulee ahdistuskohtauksia, tai ainakin oireiden perusteella niitä ne ovat. Huimaa ja pyörryttää, punoittaa, kuumottaa, hikoilu, kädet vapisee, jännittyneisyys, välillä syke nousee korkeaksi ja ahdistaa. Usein lamaannun lähes täysin kun tuollainen kohtaus tulee, mutta se menee ohi kunhan rauhoittuu hetkeksi.
Sain pari viikkoa sitten rohkaistettua itseni soittamaan kaverilleni ja sovimme tapaamisen. Hän sitten kysyi, että onko kaikki ok, kun ilmeisesti näytin alakuloiselta. Sanoin, että on tätä masennusta ja selitin joitain oireitani hänelle ja hän kannusti puhumaan asiasta jollekin, joko hänelle taij jollekin muulle. En pystynyt puhumaan hänelle asiasta enempää, kiitin silti siitä että hän oli valmis kuuntelemaan.
Vaikka kotona on kaikki ok, en ole kehdannut puhua ongelmastani heille, häpeän tätä tilaani.
En nyt vieläkään ole hakenut hoitoa, mutta hänen rohkaisu auttoi avaamaan silmäni ja nyt viimein aion hakea apua tilaani.
Onko mitään neuvoja, että pitäisikö ensiksi vain mennä yleislääkärille vai suoraan psykiatrille? Onko tämä selittämäni tila nyt masennusta vai vaikuttaako joltain muulta? Vinkkejä tämän hoitoon?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun kannattaa mennä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, ja pyytää häneltä lähete psykiatrin tai terapeutin luo. Voithan sä tietenkin mennä myös yksityisen psykiatrin vastaanotolle, mutta se on aika kallista. Jos sinulla on hyvä vakuutus, niin kyllähän sä sieltä saat korvauksen lääkärikuluista omavastuun jälkeen.
Tilasi tuntuu sen verran häiritsevän elämääsi, että kannattaa ehdottomasti mennä lääkärin puheille.
vain yksi ongelma, ja se on se ettei lääkärit osaa hoitaa masennusta oikein :)
Tarkoitinkin sitä , että terveyskeskuslääkäriltä saa lähetteen erikoislääkärille ja/tai terapeutille. Kyllä kai ne jo jotakin osaa, kun just näitä asioita on opiskellut vuositolkulla.
liikoja kuule. Jos vääriä asioita oppii, niin ei tuloskaan ole hyvä.
Mene lääkäriin ja hakeudu psykiatrin vastaanotolle ja toinen vaihtoehto on sitten nuo luontaispuolen hoidot kuten homeopaattiset jutut sun muut.Masennuksii on erinlaisii,mutta sellanenkin voi olla mahdollista,kun on tää syksy tulossa,että sulla on ihan tavallinen suomalaisille kuuluva kaamosdepis.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaamosmasennus
http://www.valohoito.fi/teoria.html
http://www.sahkoala.fi/ajankohtaista/artikkeleita/valaistus/fi_FI/valon_biologiset/
http://www.poliklinikka.fi/terveysuutiset/&id=1475029
hetkiä.Jos masennus kestää loputtomiin,kuluttaa se ihmistä myös henkisesti ja ruumiillisestikin.Voi pyrkiä kysymään neuvoa mahdollisilta ystäviltä tai ammattipiireiltä parempia elämännasenteita ja lisää ehkä terveempää elämässään jne. ellei niitä ymmärrä itse hakea? Psykiatrit ja psygologit seuraavat potilasta enemmänkin lääkkeiden tarvitsijana ja pyrkivät itse suojaamaan selustansa vastaavilta diagnooseilta,mikä on yleensä hoidossa jo heidän ammattinimikkeillä.Kannattaisi käyttää ennen muita polkuja kuin näitä viimeisiä,ellette halua tulla riippuvaisiksi lääkkeistä sairaiksi leimattuina.