Kuinka moni palstan uhreina esiintyvistä kirjoitajista käy muilla "Henkinen hyvinvointi" sivuilla syyllistämässä palstan aiheen mukaista sairautta sairastavaa?
Onko teillä tapana käydä esimerkiksi haukkumassa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa siitä, että hän elämässään käyttäytyy typerästi eläessään maniavaihettaan ja saattaa omaisensa surulliseksi ja jatkuvan pelon valtaan?
Tai pakko-oireisellle vinoilemasa, miten haitallinen hän on ympäristölleen lukemattomine rituaalinomaisine pakkotoimintoineen?
Tai syvää masennusta sairastavaa siitä, miten hän itsemurhatoiveillaan murtaa omaisensa?
MIKÄÄN henkinen sairaus ei ole helppo omaiselle. EI MIKÄÄN. Useimmiten se on vaikeampi juuri omaisille ja ympäristölle kuin potilaalle itselleen - aivan kuin narsismissakin. Johtuu siitä, että sairaalla itsellään harvoin on sairaudentunne.
Voin vain kuvitella miltä tuntuu pelätä oman lapsensa itsemurhaa päivästä toiseen, mutta käykö tällainen omainen haukkumassa masentuneita itsemurhaa yrittäneitä masennuspalstalla? Aika pöyristyttävää jos näin on...
Jos teillä uhreina esiintyvillä on omia henkisiä ongelmia, kuten varmaan osalla onkin, teille kuuluu oma hoito! Ongelmanne ei parane sillä, että olette mielestänne uhreja. Vai pitäisikö narsistin uhria pitää muita tärkeämpänä kärsivänä omaisena?
Itsensä istuttaminen omaan vihaansa on äärimmäisen väärin ja haitallista. Paljon haitallisempaa kuin narsistin kanssa eläminen.
Ottakaapa siis vastuu itsestänne ja tehkää oman elämänne eteen jotain.
Jos olette mieleltänne terve, olkaa iloinen siitä ja toimikaan sen mukaisesti. Sen mukaista ei ole sairaiden syyllistäminen!
Jos ette mielestänne ole terve mieleltänne, hankkikaa viipymättä ammattiapua - itsellenne! (ei täältä)
Onko teillä tapana käydä esimerkiksi haukkumassa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa siitä, että hän elämässään käyttäytyy typerästi eläessään maniavaihettaan ja saattaa omaisensa surulliseksi ja jatkuvan pelon valtaan?
Tai pakko-oireisellle vinoilemasa, miten haitallinen hän on ympäristölleen lukemattomine rituaalinomaisine pakkotoimintoineen?
Tai syvää masennusta sairastavaa siitä, miten hän itsemurhatoiveillaan murtaa omaisensa?
MIKÄÄN henkinen sairaus ei ole helppo omaiselle. EI MIKÄÄN. Useimmiten se on vaikeampi juuri omaisille ja ympäristölle kuin potilaalle itselleen - aivan kuin narsismissakin. Johtuu siitä, että sairaalla itsellään harvoin on sairaudentunne.
Voin vain kuvitella miltä tuntuu pelätä oman lapsensa itsemurhaa päivästä toiseen, mutta käykö tällainen omainen haukkumassa masentuneita itsemurhaa yrittäneitä masennuspalstalla? Aika pöyristyttävää jos näin on...
Jos teillä uhreina esiintyvillä on omia henkisiä ongelmia, kuten varmaan osalla onkin, teille kuuluu oma hoito! Ongelmanne ei parane sillä, että olette mielestänne uhreja. Vai pitäisikö narsistin uhria pitää muita tärkeämpänä kärsivänä omaisena?
Itsensä istuttaminen omaan vihaansa on äärimmäisen väärin ja haitallista. Paljon haitallisempaa kuin narsistin kanssa eläminen.
Ottakaapa siis vastuu itsestänne ja tehkää oman elämänne eteen jotain.
Jos olette mieleltänne terve, olkaa iloinen siitä ja toimikaan sen mukaisesti. Sen mukaista ei ole sairaiden syyllistäminen!
Jos ette mielestänne ole terve mieleltänne, hankkikaa viipymättä ammattiapua - itsellenne! (ei täältä)
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei ole tervettä täällä meno.
mukavaa että jollakin on asiaakin ja empatia kohdallaan.
Olet aivan oikeassa siinä, että osa täällä uhreina esiintyvistä ihmistä kieltää itse olevansa osa ongelmaa. Näiden ihmisten vihamieliset reaktiot eivät millään tavoin viittaa uhrin tavanomaiseen käytökseen. Narsistin uhri on tyypillisesti surullinen, alistunut, väsynyt ja hyvin hiljainen.
Se, että osa täällä esiintyvistä uhreistä on itse luonnevikaisia tai ehkäpä vaan väärinkavatettuja prinsessoja, ei poista sitä tosiasiaa, että narsistista persoonallisuushäiriötä potevia ihmisiä on. Heillä on myös uhreja. Näiden uhrien osa ei ole helppo.
Minusta on hyvinkin uskottavaa, että narsistin uhri voisi purkaa sydäntään tällaiselle palstalle. Pieni osa tällä uhreina esiintyvistä eihmisistä on varmasti oikeasti kärsinyt paljon. Älkäämme leimatko heitä valehtelijoiksi.
"Heillä on myös uhreja."
Ei.
Heillä on myös omaisia!
oikeassa monessa muussakin asiassa. Kuten siinä että kaikilla mielenterveyspotilailla on diagnoosiin katsomatta on "oireita" ja tuen tarve omaisen sairauden takia. Ei narstinen persoonallisuushäiriö ole ainut sairaus joka aiheuttaa omaisessa surua, alistumista, väsymystä ja epätoivoa.
Se vaan että mikään muu omaisryhmä ei nimeä itseään sairastunen uhriksi. Narsistien omaiset ovat siitä erikoisia että he haluavat olla uhreja, eivät omaisia.
Hei,psykan ajattelija
Olen eka kertaa täällä.Narsistien tuki palstaa olen käynyt vain lukemassa,mutta itse en ole vielä osallistunut keskusteluun.En tiedä keskustellaanko tästä aiheesta muualla ja miten asiallista keskustelu on.Ajattelin nyt vastata tuohon sinun kysymykseesi ihan omalta kantiltani.Itse olen psyykkisesti ja henkisesti terve ainakin omasta mielestäni vielä.Olen naimisissa luonnehäiriöisen kanssa ainakin toistaiseksi vielä ja liittoa takana jo monia,monia vuosia.Minulle tämä asia valkeni noin vajaa vuosi sitten,että elän persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa.Liitto on ollut....no,voi taivas!Alkaa kuulostaa jo tosi fraasilta toistaa tätä samaa sanaa:Sitä ei vaan voi kukaan sellainen käsittää,joka ei tälläisen ihmisen kanssa ole itse elänyt ja voi,totta totisesti se todella pitää itse kokea,jotta voi asiaa mitenkään muuten kommentoida.
Ymmärrän sinua hyvin,kun ajattelet,että jossakin keskustelupalstoilla käydään haukkumassa sairaita.En ole sen kummemmin asiaan perehtynyt,että tapahtuuko tälläistä,mutta voin sanoa,että luulen ,jos tälläistä tapahtuu,ne ovat niitä,jotka asiasta mitään tietämättä arvostelevat ja puhuvat ihan typeryyttään,mutta eivät ole niitä,jotka elävät sen tosiasian kanssa,että kumppanina on luonnehäiriöinen tai muuta sairastava ihminen.
Täällä netissä liikkuu Naristisesta persoonallisuushäiriöstä uskomattoman paljon niin väärää tietoa,että se varmasti saa monet,kuten sinutkin tuntemaan suurta kiukkua ja kohdistamaan vihansa ihan vääränlaisiin ihmisiin.Nämä ns.uhrit eivät tietääkseni käy haukkumassa ketään,vaikka ehkä joskus voi siltä vaikuttaakin.Kysymys on ihan siitä,että näiden ihmisten on ollut pakko päästä purkamaan sitä kaikkea käsittämätöntä ja täysin järjettömältä tuntuvaa käytöstä ja kohtelua,mitä he ovat saaneet kokea. Huomata,etteivät olekaan ainoa,joka tälläistä kokee.Näin usein jokainen meistä muuten luulee,"ei kellään voi olla tälläistä!"
On surullista,että tavallinen narsistinen ihminen sekotetaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivään,vain ihan sen takia,että puhutaan ja kommentoidaan,vaikka taustalla ei ole minkäänlaista tietoa.Narsismi,kuten luonnehäiriökään ei ole sairaus.Näitä ei pidä sekoittaa maanis-depressiivisesta masennuksesta tai muusta mielenterveysongelmista kärsiviin.Nämä sairaudet ovat vaikeita,eikä kenenkään pidä mennä haukkumaan tai arvostelemaan tälläisistä sairauksista kärsiviä.Nämä ihmiset ovat yleensä suuren avun tarpeessa ja itse tietävät sairastavansa ja tarvitsevansa apua.Luonnehäiriö on toinen juttu.Nämä ihmiset ovat muuten terveitä,käyvät töissä,voivat istua ja nauttia korkeaakin virkaa,olla johtavassa asemassa,eivätkä vähääkään kuvittele olevansa mitenkään poikkeavia tai sairaita.Heidän häiriönsä näkyykin toisella tavalla.Se näkyy tunneälyn puuttumisena,joka taas vaikuttaa läheisessä vuorovaikutussuhteessa toiseen henkilöön.Häiriön syntyyn vaikuttaa geeniperimä,sekä lisäksi kasvatus.
No,enempää selittämättä.Olet siinä määrin oikeassa,että vastuu jokaisen on otettava itse itsestään,eikä vihaan pidä jäädä.Kuitenkin,jos olet asiaan perhtynyt,niin tälläisen uhrin on käytävä läpi kaikki tunnetasot.Hän tekee tavallaan sitä samaa surutyötä,kun kuolemankin edessä tehdään.Vihan tunne tulee ja se pitää kokeakin,jotta voi siirtyä siihen tunteeseen,joka lopuksi vapauttaa uhrin;ymmärrykseen ja anteeksiantoon.
Ei siis syyllisestä ketään,ei narsistisesta persoonallisuushäiriöstä käsrsiviä,tai heidän uhrejaan.Tulee varmasti sellainenkin aika,jolloin tätä asiaa voidaan käsitellä molemmilta kanteilta ilman tätä nyt käytävää suurta tunnekuohua,joka johtuu suurimmaksi osaksi ihmisten tietämättömyydestä ja asioiden sekottamisesta.
Itse en pidä uhri sanasta.Tätä sanaa on alkaneet käyttämään ilmeisesti asiasta kirjoittavat kirjailijat ja asiantuntijat.Mutta uhri sanana kuullostaa kovin dramaattiselta.Dramatiikkaa ei tosin tälläisestä suhteesta puutu,mutta uhrin miellän enemmänkin sellaiseksi,joka ei voi tehdä mitään,on avuton jne.
Toivoisin,että täälläkin jatkuisi tämä keskustelu tästä aiheesta suvaitsevassa ilmapiirissä.
Hienosti kirjoitettu.
Tekstisi herätti minussa seuraavia ajatuksia:
Narsistin lapsi on uhri. Hän ei mitenkään voi valita vanhempiaan.
Tietämätön narsistin koukkuun jäänyt ihminen on uhri.
Ilmiöön tutustunut, piirrelistaan tutustunut ja asiasta ihmisten tarinoita kuullut tai lukenut, joka jää huonoon suhteeseen, jossa epäilee toisen narsististen vammojen olevan suhteen ongelmien yksi lähde, ei ole uhri, vaan tietoisen valinnan tehnyt ihminen.
Minusta uhrit ovat enemmänkin ilmiön uhreja, kuin sen henkilön, johon kaikki viha lopulta irtautumisvaiheessa kohdistuu. Tuo sama viha voi myös olla usean masentuneen taustalla. Siis sen sijaan, että löytää syyllisen ulkopuolelta, ihminen alkaakin kääntämään vihaansa itseensä ja lopulta masentuu.
Kattelin tossa, että NUT:in modet on palannu paikalle ja palsta on auki, joten eiköhän ne pahimmat uhri-höyryt purkaannu sinne, tämä palsta rauhoittuu ja päästään asialliseen keskusteluun aiheesta.
(Siis Suomi24 tasolla, tietenkin ... täällähän meitä on moneksi.)