Ajattele miten outoa. Aluksi minä en tiennyt, että se olit sinä ja nyt sinä et tiedä, että se olen minä! Tai et halua sitä itsellesi myöntää.
Olen kanssasi kuitenkin aina, sinun kanssasi vain.
Olen kanssasi kuitenkin aina, sinun kanssasi vain.
Jospa
viimeinkin.
8622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voisitko kertoa tuon saman hänellekin niin sit hänkin tietää tuon?
Kirjoittaa nimellänsä, eikö niin?
Ehkä hän ei ota selvää muista nimettömistä, ei ole varma, ei luule mitään tai ei enää haluakaan tehdä asialle mitään, koska tietää sen olevan turhaa?
no minä en näiden juttujen perusteelle tee minkäänlaisia johtopäätöksiä mistään. en oikeasti tunnista ketään enkä usko että kukaan tunnistaa minua paitsi joistan jutuista jotka koskevat kaikennäköisiä juttuja.
Niin...ajattele jos tiedän ja tunnen sen samoin...kohtaloko?
Mutta kohtalo puuttui peliin...
Monet kyllä muuttaa kohtaloaan, mulle kaikki on vielä mahdollista.
herää tästä sinun viestistäsi. Etäisyyskään ei estä ihmistä tuntemasta toisen läheisyyttä. Kauniita ajatuksia kirjoitat. :)
Jos joskus voisin hänen kanssaan jutella tästä tunteesta. Se olisi tärkeää voida keskustella asianosaisen kanssa, siis hänen kanssaan. Siitä on niin kauan, useita vuosia kun näimme ohimennen sanomatta sanaakaan..Silti hän on aina minun mukanani. Jospa hän ottaisi yhteyttä minuun, sitä toivon.
etsimäsi. Eihän koskaan tiedä mitä yllätyksiä elämä tuo tullessaan.