HAUEN LAULU
Oli aamu jo pitkälle kulunut
ja käkikin kukkui puussa,
kun hauki porhalsi paikalle,
oli sillä sormus suussa.
Se hyppäsi yli rantakiven
ja auringonvalossa välkähti kulta.
Silloinpa harakka häijynä keksi:
"Sieppaan tuon korun mä sulta."
Mutta haukipa tiesi, kun harakan näki,
-yhä jossain korvessa kukkui käki-,
että syytä on tässä nyt tarkkana olla,
nääs, oli hauella fiksu polla!
Hauki ujutti sormuksen simpukan kuoreen,
ja sitten söi pinnalta pullanpalan tuoreen,
kas, oli siihen sen heittänyt maatalon piika,
joka tuli rannalle renkiä tsiikaan.
Ja harakkaa harmitti kovasti aivan,
mutta näki se sitten järvellä kaarnalaivan.
Lämmitti sen mieltä tuo kaunis paatti
ja sormuskin unohtui ja lintu auringosta naatti.
8.3.2004
Oli aamu jo pitkälle kulunut
ja käkikin kukkui puussa,
kun hauki porhalsi paikalle,
oli sillä sormus suussa.
Se hyppäsi yli rantakiven
ja auringonvalossa välkähti kulta.
Silloinpa harakka häijynä keksi:
"Sieppaan tuon korun mä sulta."
Mutta haukipa tiesi, kun harakan näki,
-yhä jossain korvessa kukkui käki-,
että syytä on tässä nyt tarkkana olla,
nääs, oli hauella fiksu polla!
Hauki ujutti sormuksen simpukan kuoreen,
ja sitten söi pinnalta pullanpalan tuoreen,
kas, oli siihen sen heittänyt maatalon piika,
joka tuli rannalle renkiä tsiikaan.
Ja harakkaa harmitti kovasti aivan,
mutta näki se sitten järvellä kaarnalaivan.
Lämmitti sen mieltä tuo kaunis paatti
ja sormuskin unohtui ja lintu auringosta naatti.
8.3.2004
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Ja harakkaa harmitti kovasti aivan,
mutta näki se sitten järvellä kaarnalaivan.
Lämmitti sen mieltä tuo kaunis paatti
ja sormuskin unohtui ja lintu auringosta naatti."
Tään runonpätkän ikiomakseni saanhan?
Purossani kaarnalaivaasi uitan
runonpätkän sen ruumaan laitan.
Saku Sammakosta tulee kippari paatin
itse kun kevätauringosta rannalla naatin
unohtaen kaiken harmaan
kun veteen kylmään upotan varpaan.
Varpaasta palan hauki haukkaa
ja kas, kevätkääryleitä kakkaa
ja Harakkalan iloiselle väelle pöydän kattaa.