Narsismi sielullisena vammana.
Minä näen narsistiset vammat sielullisina vammoina, vähän samankaltaisina kuin alkohlismissa on havaittavissa. Se selittänee sen, minkä vuoksi narsisti on sairaudentunnoton, aivan kuin alkoholistikin on, kunnes myöntää itselleen, että hänellä on ongelma. Molemmissa mahdollisuus paranemiseen sen jälkeen on. Paraneminen lähtee itsen kautta.
Sielu, miehen sisäinen nainen tai naisen sisäinen mies, on kaksijakoinen. Sillä on minän kannalta rakentava ja tuhoava puoli. Rakentava puoli, positiivinen sielu, tukee itsetuntoa tilanteissa, joissa ihmistä loukataan, se on ns. tervettä narsismia, miehellä äidin ääni - naisella isän ääni, joka auttaa kestämään häpeän tunteita. Tuhoava puoli, on se, joka tuottaa arvottomuuden tunteen ja erilaisia kohtauksia, joissa ihminen kokeen 'minä en ole minkään arvoinen' -- häpeän tunteen.
Ihminen, jolla positiivinen puoli on kehittymätön, välttelee tilanteita, joissa joutuisi kohtaamaan omia epäonnistumisiaan, omaa häpeäänsä, kuin ruttoa -- vaikka valehtelemalla, hyökkäämällä, toisia tuhoamalla..
Miehellä sisäisen naisen, sielun, luo hänen äitinsä. Ja kaikki merkittävät naiset, jotka hänen elämäänsä ovat vaikuttaneet.
Naisella sisäisen miehen luo hänen isänsä. Ja kaikki merkittävät miehet, jotka hänen elämäänsä ovat vaikuttaneet.
Jos kuvitellaan tilanne, jossa äidillä on narsistisia vammoja, se tarkoittaa, että hänen looginen ajattelunsa on vääristynyt. Hän välittää oman isäkuvansa ja äitikuvansa pojalleen. Minkälaiset mallit häneen on istutettu, ne välittyvät pojalle vahvemmin kuin tytölle. Tuossa perheessä tyttö saa narsistisen äidin mallin, mutta ei samoja sielullisia vammoja kuin poika - olettaen, että isä on mukana kuvioissa ja välittää omaa sisäistä naistaan tytölle, luoden tälle kuvan miehestä ja miehisistä toimintamalleista.
Itse kuvittelen näin miehenä, että kysymys on sisäisen naisen rappiotilasta. Se ei ole koskaan päässyt kehittymään positiiviseen suuntaan niin, että olisi saanut naisilta positiivista rakentavaa palautetta, vaan ainoastaan tuhoavaa, manipuloivaa, kaaos ja konflikti tyyppistä, irrationaalista palautetta kaikkeen mitä on tehnyt.
Eli vamma on kehityksellinen. Tässä tavallaan äidin kyvyttömyys välittää omaa sisäistä miestään, joka edustaa juuri loogista ajattelua, ongelmaratkaisua tai jos se on jo samalla tavalla vioittunut jo äidin lapsuudessa..
kierre menee kutakuinkin seuraavasti:
Isä välittään sisäisen naiskuvansa tytölle. Tytöstä kasvaa nainen, hänestä tulee äiti. Äiti välittää sisäisen mieskuvansa pojalle. Ja niin edelleen... vamma periytyy, ellei kierrettä jollain tavalla katkaista.
Minä näen narsistiset vammat sielullisina vammoina, vähän samankaltaisina kuin alkohlismissa on havaittavissa. Se selittänee sen, minkä vuoksi narsisti on sairaudentunnoton, aivan kuin alkoholistikin on, kunnes myöntää itselleen, että hänellä on ongelma. Molemmissa mahdollisuus paranemiseen sen jälkeen on. Paraneminen lähtee itsen kautta.
Sielu, miehen sisäinen nainen tai naisen sisäinen mies, on kaksijakoinen. Sillä on minän kannalta rakentava ja tuhoava puoli. Rakentava puoli, positiivinen sielu, tukee itsetuntoa tilanteissa, joissa ihmistä loukataan, se on ns. tervettä narsismia, miehellä äidin ääni - naisella isän ääni, joka auttaa kestämään häpeän tunteita. Tuhoava puoli, on se, joka tuottaa arvottomuuden tunteen ja erilaisia kohtauksia, joissa ihminen kokeen 'minä en ole minkään arvoinen' -- häpeän tunteen.
Ihminen, jolla positiivinen puoli on kehittymätön, välttelee tilanteita, joissa joutuisi kohtaamaan omia epäonnistumisiaan, omaa häpeäänsä, kuin ruttoa -- vaikka valehtelemalla, hyökkäämällä, toisia tuhoamalla..
Miehellä sisäisen naisen, sielun, luo hänen äitinsä. Ja kaikki merkittävät naiset, jotka hänen elämäänsä ovat vaikuttaneet.
Naisella sisäisen miehen luo hänen isänsä. Ja kaikki merkittävät miehet, jotka hänen elämäänsä ovat vaikuttaneet.
Jos kuvitellaan tilanne, jossa äidillä on narsistisia vammoja, se tarkoittaa, että hänen looginen ajattelunsa on vääristynyt. Hän välittää oman isäkuvansa ja äitikuvansa pojalleen. Minkälaiset mallit häneen on istutettu, ne välittyvät pojalle vahvemmin kuin tytölle. Tuossa perheessä tyttö saa narsistisen äidin mallin, mutta ei samoja sielullisia vammoja kuin poika - olettaen, että isä on mukana kuvioissa ja välittää omaa sisäistä naistaan tytölle, luoden tälle kuvan miehestä ja miehisistä toimintamalleista.
Itse kuvittelen näin miehenä, että kysymys on sisäisen naisen rappiotilasta. Se ei ole koskaan päässyt kehittymään positiiviseen suuntaan niin, että olisi saanut naisilta positiivista rakentavaa palautetta, vaan ainoastaan tuhoavaa, manipuloivaa, kaaos ja konflikti tyyppistä, irrationaalista palautetta kaikkeen mitä on tehnyt.
Eli vamma on kehityksellinen. Tässä tavallaan äidin kyvyttömyys välittää omaa sisäistä miestään, joka edustaa juuri loogista ajattelua, ongelmaratkaisua tai jos se on jo samalla tavalla vioittunut jo äidin lapsuudessa..
kierre menee kutakuinkin seuraavasti:
Isä välittään sisäisen naiskuvansa tytölle. Tytöstä kasvaa nainen, hänestä tulee äiti. Äiti välittää sisäisen mieskuvansa pojalle. Ja niin edelleen... vamma periytyy, ellei kierrettä jollain tavalla katkaista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lähtee kuntoutujasta itsestään. Pakkohoito on erittäin harvinaista nykyisin.
Kirjoitit: Tuhoava puoli, on se, joka tuottaa arvottomuuden tunteen ja erilaisia kohtauksia, joissa ihminen kokeen 'minä en ole minkään arvoinen' -- häpeän tunteen.
-Minulla taitaa olla joku narsistinen vamma . Kun nimittäin luin kirjoitustasi "arvottomuuden tunne ja erilaisia kohtauksia" , tunnistin itseni. Kävi nimittäin vasta eilen niin että sain kummallisen reaktion aivan mitättömästä
huonekalujen ja verhojen asettelusta jonka teki eräs tuttavani tiloissa, jonka
tavarat olin saanut eri ihmisiltä ja pannut paikoilleen. - Kuinka narsismin voi itsestään tunnistaa ja jotenkin parantua siitä. Mitkä sen pahimmat haitat on
muille ? itselle?
Lähtökohtaisesti: meillä kaikilla on narsistisia vammoja, halusimme sitä myöntää tai emme.
Veikkaan, että itsekin loukkaantuisin, jos joku tulisi keromaan mulle, että mun maalaus on ihan syvältä... (yksi mieleenpainuva hetki on armeija-ajoilta, kun olin merkannut ryhmäni karttoihin rastit.. ja yhteen karttaan rasti oli lipsahtanut väärään paikkaan.. siellä maalissa sitten odoteltiin, että pojat tulee, tiesin, että olin mokannut ja merkannut sen väärin.. totesinkin, että pahinta on seurata omaa epäonnistumistaan. Ja voin kertoa, että vitutti. Yllättäen se tuli heti mieleen. Mutta koska olin tehnyt sen yleisön edessä, siis ryhmän seuratessa, en voinut muuta kuin myöntää, että olen huono. Muuten yritän vältellä noita tuntemuksia.)
Miten tunnistat omat narsistiset vammasi? Jaa-a.. joka kerta kun sinulle tulee tunne, että häpeät itseäsi niin, että haluaisit olla jossain muualla, tai ajattelet, että valehtelemalla selviät tilanteesta, taustalla voi olla narsistinen vamma... kestämätön häpeän tunne.
Niin, minäkin aloitin täällä kirjoittelun ilman regattua nimmaria...
Selvennän vielä ...
Äiti välittää sisäisen mieskuvansa pojalleen, joka pitää sisällään positiivisia, minutta tukevia ja negatiivisia minuutta tuhoavia elementtejä.
Isä välittää tytölle sisäisen naiskuvansa, joka pitää sisällään positiivisia, minutta tukevia ja negatiivisia minuutta tuhoavia elementtejä.
Missä suhteessa positiiviset minuutta ylläpitävät tai negatiiviset minuutta tuhoavat elementit ovat, ratkaisevat ihmisen narsistisuuden.
Eli tämäkin menee alitajuisella tasolla... se mitä tietoisesti nähdään, ei ole se, mitä todellisuudessa koetaan ja eletään. Aina on vähän enemmän.