Minne lukion jälkeen?

Sinua reilusti vanhempana sanon, että ikävä kyllä on hieman turhaa ehdottaa mitään ammattia/opiskelualaa tässä vaiheessa, sillä kuviosi ja mielipiteesi ehtivät muuttua vielä todella moneen kertaan lukion aikana, eikä kukaan muukaan tiedä tai voi keksiä sinulle, mistä sinun "pitäisi" kiinnostua. Ainevalintasi muuttuvat varmasti lukion kuluessa. Kannattaa siis keskittyä täysillä lukioon, valita monipuolisesti eri aineita (panosta kieliin, jos mahdollista), nauttia nuoruudesta (sillä sinulla on loppuelämä aikaa olla "tylsä" aikuinen ja murehtia tulevaa) ja miettiä asiaa uudestaan vaikkapa abivuoden kynnyksellä. En voi muuta sanoa, kuin että kyllä se ammatinvalinta siitä aikanaan ratkeaa ja lääkäri, juristi tai ope eivät ole ainoita uravaihtoehtoja, vaan niitä on paljon ja moni päätyy aikanaan itselleen sopivalle tai jopa "sille oikealle" alalle, myös silloin, vaikka olisi tullut opiskeltua jotain alaa, johon ei olisi suuria intohimoja alunperin edes ollut.

tuon tunteen, kun mikään ei kiinnosta. Itselläni oli aika ongelmallinen lapsuus/teini-ikä ja lukiota käydessä oikein mikään ei kiinnostanut. En halunnut oikeastaan edes elää, koska olin tosi masentunut.

Kotonani oli kuitenkin tiukka kuri ja koulussa pärjättävä. Onneksi kouluun ei tarvinnut satsata paljoa, lukiossa sai hyvät arvosanat (8-10) kunhan luki viimeisenä iltana ennen koetta. Tämä on ehkä hyvin lyhytnäköistä (asiat unohtuvat kokeen jälkeen) mutta eipä siitä silloin niin välittänyt.

Kirjoitin L:n ja E:n arvosanoin, eikä mikään mainittavissa määrin kiinnostanut vieläkään, kunhan vain piti hakea yliopistolla jonnekin. Valitsin lukuaineen, joissa olen aina ollut vahvoilla. En päässyt sisään, koska en ollut kovinkaan motivoitunut, jäin ensimmäiselle varasijalle.

Välivuosi oli mun kohdallani aikalailla pelastus, niin kurjalta kun se alkuun tuntuikin. Sain vihdoin aikaa järjestellä päätäni (pakosta, kun en saanut töitä) ja motivaationi oli yhtäkkiä erinomainen keväällä lukiessa. Nyt aloitan yliopistolla ja ainekin tuntuu mieluisalta:) Tuolla on myös hyvin vapaa sivuaineoikeus, mikä on harvinaista herkkua yliopistoilla kait... Varasuunnitelmani on, että valitsen sivuaineita, joihin minun on sitten helpompi hakea ja päästä, jos tämä pääaine alkaa tympiä.

Tämän viestin pointti oli kait se, että on hyvin tavallista, ettei lukioiässä kiinnosta vielä mikään...mistä syystä sitten kenelläkin. Ja jos tuntuu siltä, että kaikilla muilla on selvät sävelet, niin ne suunnitelmat muuttuvat todella moneen kertaan heilläkin. Oli minunkin luokallani yli tusina tulevia lääkäreitä ja juristeja esim. kun monet ovat niin mielikuvituksettomia (ja rahanahneita)etteivät muita vaihtoehtoja osaa kuvitellakaan. Näistä, jotka kaiken aikaa jauhoivat varmoja tulevaisuudensuunnitelmia, ei ole tullut mitään sen kummempaa kuin muistakaan luokkalaisista. Eivät ole päässeet tai edes yrittäneet haluamaansa kouluun.

Minulle ovat jotkut viisaammat sanoneet, että kyllä se elämä kuljettaa joka tapauksessa johonkin suuntaan ja se suunta osuu usein huomaamatta oikeaan. Ja niinhän se onkin... Mietipä, kuinka monta vuosikymmentä sulla on vielä aikaa opiskella ja tehdä töitä! Ei ole mikään kiire tietää, vaikka tämä maailma siihen painostaakin, opiskele tässä vaiheessa puhtaasti sitä, mikä tuntuu vähiten vastenmieliseltä. Lukioaikaisilla valinnoilla on hyvin pieni merkitys jatko-opintoihin hakemiseen yms. koska kaikkea voi opiskella halutessaan vielä myöhemminkin.