Tällä palstalla on paljon keskustelua VL-opista, "oikealla tavalla uskovaisista" jne. Haluaisin nostaa muutaman asian joka herättää kysymyksiä. Itse olen väliin kokenut että niin kutsuttu "oikea oppi" on jokaisella ihmisellä yksilöllisenä käsityksenä päässään, ja mitään "opin yhtenäisyyttä" on vaikea löytää. Alla muutamia esimerkkejä:
Martti Luther opetti, että Jeesus ristinkuolemallaan sovitti kaikkien ihmisten synnit koko historian ajalta, sekä taaksepäin vanhan testamentin ajalle, oman aikansa ihmisille ja tulevaisuuteen. Tämä koski myös yksittäisiä ihmisiä: parannuksen tehneen ihmisen synnit oli sovitettu hänen kuolemaansa asti. Syntien pois panemisessa anteeksi pyytämällä parannuksen jälkeen oli kysymys tunnon puhdistamisesta jotta matka ei kävisi liian raskaaksi, ei itse pelastuksesta. Tässä on kysymys koko opin keskeisestä perusasiasta: onko synnit anteeksi? Useimmat ihmiset ajattelevat, että synnit on anteeksi myös tulevaisuuteen, jolloin syntinen uskovainen kuollessaan on pelastettu uskonsa tähden (vaikkapa uskovaisen auto-onnettomuuskuolema, jossa tunnolla on varmasti ollut ainakin muutama synti, juuri kukaan ei pysty synnittä elämään muutamaa tuntia pidempään). Olen kuitenkin kuullut joidenkin vaikuttavassa asemassa olevien VL-puhujien olevan sitä mieltä, että synnit onkin anteeksi vain siihen hetkeen asti kuin anteeksi pyytää. Tällaisessa tapauksessa kuoleminen ilman täydellistä synnittömyyttä ei pelasta. Aivan keskeisimpiin oppeihin kuuluvassa asiassa on siis saatu aikaan erilaista opetusta.
Toiseksi, opetus alkoholista. Koulutettujen VL:ien piireissä, joissa on laajalti tiedossa Jeesuksen ja muiden Raamatun henkilöiden viinin ja alkoholin kohtuukäyttö, Martti Lutherin suuri rakkaus olueen ja hänen vaimonsa laajalti tunnettu panimotoiminta, sekä Laestadiuksen pitkään jatkunut alkoholin kohtuukäyttö saarnatoimintansa aikana senkin jälkeen kun hän aloitti raittiuspuheensa, keskustelun viesti on se, että alkoholin kohtuukäytöstä pidättäydytään, että voidaan näyttää hyvää esimerkkiä liikkeen maallisen raittiusvalistuksen edistämiseksi. Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka saarnaavat ja uskovat että alkoholin juominen muuten kuin ehtoollismaljasta on syntiä. Raamatun tai Lutherin mukaanhan näin ei ole, vain juoppous on luokiteltu synniksi. Tässä on edelleen liikkelle keskeisestä asiasta kysymys, ja ymmärrys asiasta on ihan hajallaan.
Kolmanneksi, käsitys naisten roolista seurakunnassa. Juhani Raattamaa perusteli mm. Raamatulla naisten puhujatoimintaa, jota lestadiolaisessa liikkeessä tehtiin sellaisessa laajuudessa 1850-1890 luvuilla, että jopa silloisen Luterilaisen kirkon piispat avoimesti paheksuivat asiaa. Asia muuttui kun lestadiolainen herätys liittyi osaksi Luterilaista kirkkoa, jota vastaan se alun perin monissa asioissa nousi. Tänä päivänä kenttä on laajasti sitä mieltä, että naisten kuuluu olla tasavertaisessa asemassa SRK:n johtokunnassa, mutta nykyinen johtokunta ja sitä lähellä oleva pieni piiri ei halua kentän ääntä kuunnella. On vaikea nähdä tässä kohdassa perusteluja esim. "muuttumattomalla seurakuntaopilla", jos jopa Juhani Raattamaa itse kannatti naispappeutta, saati sitten johtoryhmätoimintaa.
On lukuisia muitakin asioita, joissa erot käsityksissä vaihtelevat liikkeen sisällä, myös puhujien keskuudessa, kuin yö ja päivä. Tällaiselta pohjalta on aika vaikeaa väittää, että on olemassa vain yksi totuus, kun ymmärrys asioista on vaihtunut valtavasti ajan funktiona, ja eroaa toisistaan valtavasti myös paikan ja henkilöiden suhteen. Olisikohan korkea aika hyväksyä se tosiasia, että näkemyseroja ja kulttuurieroja on ja tulee olemaan valtavasti, eikä niillä välttämättä ole paljoa tekemistä pelastuksen kanssa.
Apostoli Paavali oli tässä mielessä esikuvallinen, hän vastusti avoimesti Juutalaisten perinnäissääntöjä ja kulttuurillisia tapoja, ja alleviivasi keskinäistä rakkautta. Hän mm. vastusti avoimesti ympärileikkausta, joka oli sen ajan kulttuurissa kastetta vastaava tapa. Juuri tämän maiden, kulttuurien, tapojen ja käytäntöjen yli menevän rakkauden korostaminen teki Paavalin lähetystyöstä tuloksellista, ja hänen kirkkokuntansa kasvoi muita sen ajan pääasiassa lakihenkisiä kirkkoja nopeammin, ja muodosti lopulta pohjan nykyiselle kristilliselle kirkolle.
Martti Luther opetti, että Jeesus ristinkuolemallaan sovitti kaikkien ihmisten synnit koko historian ajalta, sekä taaksepäin vanhan testamentin ajalle, oman aikansa ihmisille ja tulevaisuuteen. Tämä koski myös yksittäisiä ihmisiä: parannuksen tehneen ihmisen synnit oli sovitettu hänen kuolemaansa asti. Syntien pois panemisessa anteeksi pyytämällä parannuksen jälkeen oli kysymys tunnon puhdistamisesta jotta matka ei kävisi liian raskaaksi, ei itse pelastuksesta. Tässä on kysymys koko opin keskeisestä perusasiasta: onko synnit anteeksi? Useimmat ihmiset ajattelevat, että synnit on anteeksi myös tulevaisuuteen, jolloin syntinen uskovainen kuollessaan on pelastettu uskonsa tähden (vaikkapa uskovaisen auto-onnettomuuskuolema, jossa tunnolla on varmasti ollut ainakin muutama synti, juuri kukaan ei pysty synnittä elämään muutamaa tuntia pidempään). Olen kuitenkin kuullut joidenkin vaikuttavassa asemassa olevien VL-puhujien olevan sitä mieltä, että synnit onkin anteeksi vain siihen hetkeen asti kuin anteeksi pyytää. Tällaisessa tapauksessa kuoleminen ilman täydellistä synnittömyyttä ei pelasta. Aivan keskeisimpiin oppeihin kuuluvassa asiassa on siis saatu aikaan erilaista opetusta.
Toiseksi, opetus alkoholista. Koulutettujen VL:ien piireissä, joissa on laajalti tiedossa Jeesuksen ja muiden Raamatun henkilöiden viinin ja alkoholin kohtuukäyttö, Martti Lutherin suuri rakkaus olueen ja hänen vaimonsa laajalti tunnettu panimotoiminta, sekä Laestadiuksen pitkään jatkunut alkoholin kohtuukäyttö saarnatoimintansa aikana senkin jälkeen kun hän aloitti raittiuspuheensa, keskustelun viesti on se, että alkoholin kohtuukäytöstä pidättäydytään, että voidaan näyttää hyvää esimerkkiä liikkeen maallisen raittiusvalistuksen edistämiseksi. Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka saarnaavat ja uskovat että alkoholin juominen muuten kuin ehtoollismaljasta on syntiä. Raamatun tai Lutherin mukaanhan näin ei ole, vain juoppous on luokiteltu synniksi. Tässä on edelleen liikkelle keskeisestä asiasta kysymys, ja ymmärrys asiasta on ihan hajallaan.
Kolmanneksi, käsitys naisten roolista seurakunnassa. Juhani Raattamaa perusteli mm. Raamatulla naisten puhujatoimintaa, jota lestadiolaisessa liikkeessä tehtiin sellaisessa laajuudessa 1850-1890 luvuilla, että jopa silloisen Luterilaisen kirkon piispat avoimesti paheksuivat asiaa. Asia muuttui kun lestadiolainen herätys liittyi osaksi Luterilaista kirkkoa, jota vastaan se alun perin monissa asioissa nousi. Tänä päivänä kenttä on laajasti sitä mieltä, että naisten kuuluu olla tasavertaisessa asemassa SRK:n johtokunnassa, mutta nykyinen johtokunta ja sitä lähellä oleva pieni piiri ei halua kentän ääntä kuunnella. On vaikea nähdä tässä kohdassa perusteluja esim. "muuttumattomalla seurakuntaopilla", jos jopa Juhani Raattamaa itse kannatti naispappeutta, saati sitten johtoryhmätoimintaa.
On lukuisia muitakin asioita, joissa erot käsityksissä vaihtelevat liikkeen sisällä, myös puhujien keskuudessa, kuin yö ja päivä. Tällaiselta pohjalta on aika vaikeaa väittää, että on olemassa vain yksi totuus, kun ymmärrys asioista on vaihtunut valtavasti ajan funktiona, ja eroaa toisistaan valtavasti myös paikan ja henkilöiden suhteen. Olisikohan korkea aika hyväksyä se tosiasia, että näkemyseroja ja kulttuurieroja on ja tulee olemaan valtavasti, eikä niillä välttämättä ole paljoa tekemistä pelastuksen kanssa.
Apostoli Paavali oli tässä mielessä esikuvallinen, hän vastusti avoimesti Juutalaisten perinnäissääntöjä ja kulttuurillisia tapoja, ja alleviivasi keskinäistä rakkautta. Hän mm. vastusti avoimesti ympärileikkausta, joka oli sen ajan kulttuurissa kastetta vastaava tapa. Juuri tämän maiden, kulttuurien, tapojen ja käytäntöjen yli menevän rakkauden korostaminen teki Paavalin lähetystyöstä tuloksellista, ja hänen kirkkokuntansa kasvoi muita sen ajan pääasiassa lakihenkisiä kirkkoja nopeammin, ja muodosti lopulta pohjan nykyiselle kristilliselle kirkolle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Usein keskustellessani uskovaisten kanssa he korostavat sitä, että usko ei ole järjen asia (näin on myös Lutherin mukaan), ja että uskonnollinen usko on jollakin tavalla järjen ulottumattomissa, eikä siitä voi saada tietoa samalla tavalla kuin muilta elämän osa-alueilta (esim. tieteellinen tutkimus). Että usko on jotakin aineetonta, kokemus- ja tunneperäistä, arkijärjen tuolla puolen olevaa.
Uskonnollinen "tietämys" on siis lähinnä uskonnollissa ryhmittymässä valtaa käyttävien mielipiteitä uskon kohteista, ei tietoa. Toisin sanoen jonkun / joidenkin uskonnollisessa ryhmässä auktoriteettiasemassa olevien mielipiteitä kunnioitetaan Jumalan sanana. Ne jotka noudattavat auktoriteettien neuvoja ja ohjeita pilkulleen, ovat myös auktoriteettien mielestä "oikein uskomassa".
Mitään universaalisti "oikeaa oppia" ei ole olemassakaan. Kukin muokkaa uskonasioista itselleen ja omiin tarpeisiinsa sopivan "opin".
"Oppi" on ihmisen muokkaama kuva ja ymmärrys siitä mitä Jumala, Jumalan sana, ja usko on, ja tulkinta vaihtelee ymmärryksen tasosta ja maailmankatsomuksesta riippuen. Eli kun ihmiset sanovat että joku "vastaa henkeen" hän oikeasti tarkoittaakin että kyseinen henkilö sattuu olemaan samaa mieltä puhutusta asiasta.
Lopulta ihmiset näyttävät tietävän erittäin vähän Raamatusta ja sen historiasta. Vähäinenkin asioiden tutkiminen paljastaisi, että usko on ollut kaikkina aikoina vahvasti yhteisöjen sen hetkisten tilanteiden ja ymmärryksen tason värittämää. Esim. vanhan testamentin ajan Juutalaiset olivat pitkään polyteistisiä, ja pitivät El-nimistä jumalaa eri jumaliensa "hallituksen puheenjohtajana. Yahweh oli alun perin sodan jumala, mikä selittää vanhan testamentin väkivaltaiset luvut. Tämä selittää sen, miksi alkukielisissä Raamatun teksteissä käytetään Jumalasta nimiä Yahweh ja Elohim. Aikojen saatossa Yahweh ja El "fuusioituivat" ja saivat vaikutteita mm. Baal-, Assur-, Marduk- ja muista jumalista kanssa, perustuen Israelin kansojen kulloisinkiin yhteistyösuhteisiin naapurivaltioiden kanssa. Oli nimittäin järkevää hyväksyä yhteistyökumppanien jumalat jotta kauppa ja yhteistyö kävisivät sujuvasti. Välillä rakennettiin myös temppeleitä naapurikansojen jumalille, vähän kuin yhteistyön sinetiksi. Jos taas maat ajautuivat sotaan, nämä temppelit tuhottiin. Tämä oli aika erilaista uskoa kuin mitä monet asiaan perehtymättömät väittävät "vanhan liiton uskovaisten" uskoksi. Nykyihmisen on helpompi ajatella, että ihmiset 3000 vuotta sitten olivat kuin me nyt, vaikka tilanne todellisuudessa oli aika lailla erilainen.
Polyteismi muuttui pikku hiljaa monoteismiksi, tosin lopullisesti vasta kun keisari Konstantinus otti kokoon alueen piispat 300-luvulla kasaamaan pyhät kirjat nykyisin tuntemaksemme Raamatuksi ja päättivät mitkä opit olivat "oikeaa" ja mitkä "harhaoppia". Tärkein tulos tämän työn osalta oli heidän määrittelynsä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolmiyhteinen Jumala, jossa nämä kolme itsenäisesti toimivaa Jumalaa tulkittiin saman Jumalan eri ilmentymiksi. Tällä tavoin kristinusko muuttui lopullisesti monoteismiksi. Kaikki eivät olleet asiasta samaa mieltä, mutta ne jotka tämän mallin kielsivät erotettiin Konstantinopolin valtion kirkosta, joten usko tällä tavalla "puhdistui" ja muuttui yhtenäisemmäksi.
Myöhemmin mm. Kepler, joka vahvisti Kopernikuksen löydön että maapallo itse asiassa kiertää aurinkoa sai tästä "harhaopista" kenkää Luterilaisesta kirkosta. Eihän kirkon oppeja sopinut kyseenalaistaa! Siinä onkin pohdittavaa nykyajan kristityille!
minun kokemukseni jumalasta ja jeesuksesta kristuksesta. ei papit tai olevinaan paremmin uskovat tiedä paremmin uskon asioita kuin maallikkokaan. heillä on vain enemmän kirjallista tietoa ja koulutus alalle kuin lääkäreillä.usko on jokaisen oma valinta.minä uskon enkä voi elää päivääkään ilman uskoa.kaikki varmasti on totta mikä raamatussa lukee ja jeesus elää ja auttaa meitä jokaista silloin kun aika on otollinen.minä olen monta kertaa yrittänyt omin voimin mutta ei onnistu .. nyt tuntuu että olen saanut avun jeesuksen armon kautta.minunkin mielestä ei ole oikeaa oppia jokainen on samalla viivalla uskon asioissa,mutta on hyvä että on uskovia joilla on armolahjoja joilla he auttavat ja jopa parantavat ihmisiä jeesuksen nimessä .olen sitä mieltä että autettävankin on uskottava että saa avun .kaikki kunnia jumalalle ja jeesukselle kristukselle .t pk1
Onko näillä VL-liikkeessä valtaa pitävillä itsellään käsitys siitä, että he muokkaavat oppia, vai elävätkö he kuvitelmassa, että ovat tulkinneet oikein historiaa, seurakuntaoppia ja Raamattua? Kiinnostaa onko kysymyksessä tarkoitushakuinen manipulointi, vai enemmänkin pienessä joukossa vahvistunut luulo, jonka ympärille on syntynyt varmuuden tunne?
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, että mikä on vl-auktoriteettien käsitys omasta vallastaan.
Jonkinlainen korvaamattomuuden kuvitelma vl-liikeen vallankäyttäjillä kuitenkin on, sen voi päätellä siitä, että johtokuntaan ei valita erovuoroisten tilalle uusia tai jos valitaan niin sellaisia vakaita veljiä jotka ovat vallankäyttäjien kanssa jo entuudestaan samaa mieltä.
Eli varmaankin vl-auktoriteetit ovat itse sitä mieltä että edustavat opin puhtautta. Että "pyhä henki" puhuu selvemmin Olavi Voittoselle ja Toivo Määtälle kuin heidän kanssaan eri mieltä oleville rivijäsenillle. SRK:lle kuuliaiset samanhenkiset tietenkin vahvistavat oikeaoppisuuden käsitystä.
miten kansainvälistyminen ja reissaavan vl-nuorison avartunut maailmankuva vaikuttavat heidän näkemykseensä kulttuurillisten tapojen ja mallien merkityksestä uskolle. Myös internet on tehnyt tiedon hankkimisesta helppoa, joten kuka tahansa voi katsoa miten eri kansat, kulttuurit ja uskonnot elävät ja ovat aiemmin eläneet, mukaan lukien lestadiolaisuus. Ehkäpä tämä kulttuurisen reviirin laajentuminen lopulta murskaa lujaan iskostuneen käsityksen siitä, että tavoilla ja perinnäissäännöillä olisi jotain merkitystä uskolle. Varsinkin kun ne ovat olleet eri aikoina niin valtavan erilaisia.
Edellisillä tulkinnoilla tai historialla -Ramatusta puhumattakaan, ei ole mitään merkitystä koska SRK:lla on avainten valta!
alkoi vasta useita vuosia sen jälkeen kun Lestadius tapasi Lapin Marian ja lestadiolainen liike lähti liikkeelle. Ensimmäinen tiedossa oleva anteeksiantamuksen saarna "Jeesuksen nimessä ja veressä" on yli 5 vuotta Lapin Marian tapaamisen jälkeen. Avainten valta terminä tuli käyttöön vasta sitäkin myöhemmin.
vaan usko.
Aloittaja on oikeilla jäljillä pohtiessaan kulttuurisidonnaisia juttuja. Niitä vain saa pohtia loputtomiin eikä koskaan selvyyttä tule, koska jokainen on oman aikansa vanki, sidoksissa siihen maailmankuvaan ja aikaan, jossa sattuu elämään.
Puhut viisauden sanoja. Olin näkevinäni uudenlaista oppia Mopin palstalla Yohan toimesta, jossa hän antoi ymmärtää, että muuttuvat kulttuurin mallit ovat oikeasti pelastuksen ehtoja, ja Jumala oikeasti muuttaa pelastusmalliaan vuodesta toiseen sen hetkisen "oikean uskon" sääntöjä "Pyhän Hengen ilmoituksella seurakunnalle". Tämä on tosin katolista "jatkuvan ilmoituksen" mukaista uskoa, ei luterilaisuutta.
Martti Luther opetti, että Jeesus ristinkuolemallaan sovitti kaikkien ihmisten synnit koko historian ajalta, sekä taaksepäin vanhan testamentin ajalle, oman aikansa ihmisille ja tulevaisuuteen. ** En kovin hyvin tunne Lutherin kirjoituksia ja kannan ottoja, mutta siitä olen saanut ymmärrystä, että Lutherin ajatus maalima muuttui juuri Roomalaiskirjeen 10 luvun ymmärtämisellä.
4 Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.
5 Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän."
6 Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" -- nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle --
7 "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" -- nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.
8 Mitä siis on sanottu? -- Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.
9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
10 SYDÄMEN USKO TUO VAHURKAUDEN JA SUUN TUNNUSTUS PELASTAA.
Siis ei tarvitse enää aneilla ( vilkuttelulla ) ostaa syntejä anteeksi, sillä kun tunnustaa Jeesuksen Herraksi, pelastuu ja saa Hänessä lain lopun.
Tämä teki Lutherista uksenpuhdistajan, omavaurkaudesta armon alle.
Tämä koski myös yksittäisiä ihmisiä: parannuksen tehneen ihmisen synnit oli sovitettu hänen kuolemaansa asti. *’ Oikeasti juuri kertomani usko ja luottamus siihen, että Jeesus Nasaretilainen on se luvattu messias, joka sovittaa lain. Synti on vain yksi osa lakia. Luther ei koskaan puhunut pelkästä synnin anteeksi annosta pelastuksen yhteydessä.
Syntien pois panemisessa anteeksi pyytämällä parannuksen jälkeen oli kysymys tunnon puhdistamisesta jotta matka ei kävisi liian raskaaksi, ei itse pelastuksesta. ** Juuri näin. Amen.
Tässä on kysymys koko opin keskeisestä perusasiasta: onko synnit anteeksi? Useimmat ihmiset ajattelevat, että synnit on anteeksi myös tulevaisuuteen, jolloin syntinen uskovainen kuollessaan on pelastettu uskonsa tähden (vaikkapa uskovaisen auto-onnettomuuskuolema, jossa tunnolla on varmasti ollut ainakin muutama synti, juuri kukaan ei pysty synnittä elämään muutamaa tuntia pidempään). Olen kuitenkin kuullut joidenkin vaikuttavassa asemassa olevien VL-puhujien olevan sitä mieltä, että synnit onkin anteeksi vain siihen hetkeen asti kuin anteeksi pyytää. ** Tänä menetelmä on turha, sillä pelkällä synnin poispanolla, jota ei Raamatussa ole ja viikoittainen tasaaminen ei loppupeleissä hyödytä mitään, se ei vanhurskauta, vain Usko Jeesukseen Kristuksena pelastaa ja usko Hänen työhönsä lain täyttäjänä. Sitä ei VL saarnat täytä.
Tällaisessa tapauksessa kuoleminen ilman täydellistä synnittömyyttä ei pelasta. Aivan keskeisimpiin oppeihin kuuluvassa asiassa on siis saatu aikaan erilaista opetusta.
Toiseksi, opetus alkoholista. Koulutettujen VL:ien piireissä, joissa on laajalti tiedossa Jeesuksen ja muiden Raamatun henkilöiden viinin ja alkoholin kohtuukäyttö, Martti Lutherin suuri rakkaus olueen ja hänen vaimonsa laajalti tunnettu panimotoiminta, sekä Laestadiuksen pitkään jatkunut alkoholin kohtuukäyttö saarnatoimintansa aikana senkin jälkeen kun hän aloitti raittiuspuheensa, keskustelun viesti on se, että alkoholin kohtuukäytöstä pidättäydytään, että voidaan näyttää hyvää esimerkkiä liikkeen maallisen raittiusvalistuksen edistämiseksi. Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka saarnaavat ja uskovat että alkoholin juominen muuten kuin ehtoollismaljasta on syntiä. Raamatun tai Lutherin mukaanhan näin ei ole, vain juoppous on luokiteltu synniksi. Tässä on edelleen liikkelle keskeisestä asiasta kysymys, ja ymmärrys asiasta on ihan hajallaan.** Totta kai raittius on juoppoutta parempi, mutta jos Jeesus tuomitaan, kuten VL piireissä tehdään viinin valmistajana ollaan väärillä jäljillä.
Apostoli Paavali oli tässä mielessä esikuvallinen, hän vastusti avoimesti Juutalaisten perinnäissääntöjä ja kulttuurillisia tapoja, ja alleviivasi keskinäistä rakkautta. Hän mm. vastusti avoimesti ympärileikkausta, joka oli sen ajan kulttuurissa kastetta vastaava tapa.. Nyt tarkennan. Juutalaisena kerron, asia ei ole näin, vaan ympärileikkaus oli meille merkki, kuten verellä sivellyt ovenpielet Egyptistä lähdön aikana. Kaste on eri asia, täysin eri asia. Ja miksi Paavali tätä vastusti, siksi kun se kuuluu lakiimme, mutta laki on messiaanisella Kristus. Hän julkituo sen, mikä olas VL;illekin tärkeä, meno yhdessä kohti lain alle, on menoa kokonaan Jumalan silmissä, ja sitten ihminen ei saa vanhurskautta.
Juuri tämän maiden, kulttuurien, tapojen ja käytäntöjen yli menevän rakkauden korostaminen teki Paavalin lähetystyöstä tuloksellista, ja hänen kirkkokuntansa kasvoi muita sen ajan pääasiassa lakihenkisiä kirkkoja nopeammin, ja muodosti lopulta pohjan nykyiselle kristilliselle kirkolle. ** Rakkautta on Totuus, ja se uupuu aina lahkoista, jos Totuus olisi, olivat he Kristuksessa ja silloin olisi myös ekumenia.
Hyvä kirjoitus, Siunausta.