Kuinka kauan kesti, että vointi ym koheni ns. normaaliksi? Sairastuin aikoinani rankkojen kokemusten jälkeen masennukseen jota sitten lääkitsin alkoholilla, lähinnä viikonloppuisin. Edes silloin tuntui, että paha olo helpottaa. Mieliala kuitenkin oli hyvin ailahteleva, puolison kanssa en tullut toimeen, työnteko ei maittanut, ei kodinhoito, ei liikunta jne. Nyt kolmisen viikkoa olen ollut ilman alkoholia, jo tuntuu että ajatus kulkee paremmin ja mieli on positiivisempi, vaikka edelleen välillä jotenkin "ajaudun" siihen samanlaiseen kaikesta ärsyyntyvään, ahdistuneeseen mielentilaan josta jo vuosia siis olen kärsinyt. Kuin kauan menee että vointi on kohentunut ennalleen, toisaalta, koheneeko se vielä pitkäänkin? Pelottaa, että tällaiseksiko nyt sitten jään...
kertokaa miten kohdallanne on käynyt! Millaisia muutoksia parempaan huomasitte raitistumisen jälkeen? Ja hyvää jatkoa kaikille teille raittiiseen elämään ! :)
kertokaa miten kohdallanne on käynyt! Millaisia muutoksia parempaan huomasitte raitistumisen jälkeen? Ja hyvää jatkoa kaikille teille raittiiseen elämään ! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja onko pohjalla muita psyykenvaivoja alkoholin tuomien lisäksi.
Muutama vuosikymmen vierähti viinaa litkien kiihtyvään tahtiin, ja lopettamisen jälkeen oli yhtä ahdistus-levottomuus-viha-masennus-vuoristorataa. Yli puoli vuotta.
Tuskin toimin minään aikamallina, sillä ei samasta muotista ole kukaan.
Sen voin kuitenkin satavarmasti vakuuttaa, että juomattomuudella et nykyiseen kurimukseen jää, sillä juomattomuuden edetessä henkinen tasapaino paranee koko ajan.
tapahtuivat aika nopeasti, sitten rupesi menemään tasaisemmin ilman mitään pikaisia näkyviä muutoksia. Tunnepuolella tapahtui hitaammin ja nyt kun olen ollut pitkään raittiina, olen ajoittain ihan myönteinen ja rauhallinen. Kuitenkin tilapäisiä kuohahduksia tunteissa tapahtuu. Raittiina silti ja käyn silloin tällöin eli aika usein palavereissa kuuntelemassa toisia alkoholisteja ja kertomassa omat kokemukseni raittiina elämisestä.
Hiljaa hyvä tulee ja päivä kerrallaan. Älä hätäile, kyllä sinä selviät turvaudut apuihin.
että niitä ajoittaisia tunnekuohahduksia nyt varmasti on jokaisella, oli alkoholin käyttöä tai ei, jokaisella on hyvät ja huonot päivät. Tavoitteena ei tule pitääkään täysin auvoista oloa, tulee varmasti vain pettymyksiä.
Kerrot että olet sairastanut masennuksen jota olet sitten lääkinnyt viinalla. Nyt olet lopettanut viinanjuonnin (sinänsä hyvä asia), mutta eihän se sitä meinaa, että parannut masennuksestakin!
kiitos huolenpidosta...mutta alkoholihan pahentaa masennuksen oireita, syntyy kierre ja masennuksesta toipuminen voi olla aika mahdotonta niin kauan kuin viina on kuvioissa mukana. Nyt kun alkoa en oo ottanu vähään aikaan jo huomaan, että masennuskaan ei ole niin pahaa. Itseasiassa, alkon käyttö oli lähes jokaviikonloppusta jo hyvin nuoresta saakka, joten voihan sillä olla iso vaikutus siihenkin, että ikävät tapahtumat sitten myöhemmin elämässäni sai pahan masiksen päälle, raittiina oisin ehkä selvinny tapahtuneista vähemmällä tuskalla.
Kaikillahan meillä taustat hieman poikkeaa, lähinnä halusin vain kysellä että miten muut on päässeet elämässä eteenpäin alkon jäätyä. Tottakai otan masennukseni erikseen huomioon...ja aika usealla viinankäyttöön liittyy masennus, ennen tai jälkeen.
Olemme jokainen ihmisinä ja juojinakin erilaisia, eikä toipuminenkaan ole yhtäläistä - joskin yhteisiä piirteitä voi olla, ts. tietyt muutokset parempaan tulevat ennen toisia. Aivan alkuaikojen jälkeen voi huomata toipumista tapahtuvan samanaikaisesti monilla elämänalueilla, toki jotkut asioista ovat välillä enemmän pinnalla kuin toiset.
Omalla kohdallani mieliala alkoi näyttää valoisammalta ja energisyys lisääntyä parin viikon raittiuden paikkeilla. Varsinaisesti ajattelu (ja sen myötä maailmakin) alkoi näyttää ja tuntua selkeämmältä parissa kuukaudessa. Tunneskaala alkoi laajentua molemmista päistään joskus kolmen-neljän kuukauden vaiheilla, ensimmäisenä palasi arkielämään huumorintaju. Joskus puolta vuotta lähestyttäessä alkoi tuntua siltä, että alkoholiongelma on poistunut. Nykyisellään tuntuu jo, että on minun vallassani päättää, otanko ongelman takaisin alkamalla taas juoda. Muistan menneisyyteni päivittäin mutta en enää muistele sitä kovin paljon, muut elämänalueet kiinnostavat jo enemmän.
Alkoholiongelma on siis poissa, mutta saan sen takaisinkin ja korkojen kera, jos valitsen sen että alan taas juoda. Olen alkoholisti, ei enempää eikä vähempää. Tiestin kyllä vuosien ajan juovani liikaa ja olin alkoholinkäyttäjänä mielestäni milloin mikäkin, "suurkuluttaja", tuurijuoppo", "viikonloppujuomari" jne., mutta se kuvasi lähinnä sitä, miten juon - ei sitä, miksi juon.
Alkoholi on erittäin huono masennuslääke, se sotkee aivokemiaa ja masentaa entisestään. Se on puudutusaine myös tunnepuolella.