hei kaikki kohtalontoverit. löysin tämän palstan nyt ja tämän viikonlopun aikana on tullut luettuja melkeinpä kaikki kirjotukset.
huomasin, että suurimmalla osalla on BED lauennut laihduttamisesta.
kuin myös minulla, 13 vuotiaana rupesin laihduttaa ja onnistuneen laihdutuskuurin jälkeen palatessani normaaliin ruokavalioon kaikki lähti käsistä. söin kuin en olisi nähnyt ruokaa vuosikausiin, vaikka laihdutuskuurini olikin suht terveellinen (en elänyt nälässä).
miten teillä laukesi BED?
millaisissa tilanteissa teillä on kierre pahimmillaan?
mulla on pahimmillaan silloin, kun ei ole mitään ns. odotettavaa. jos tiedän, että on serkun häät tulossa jossa on paljon sukulaisia joita ei muuten näe tai tapaan ystävän, jota en ole vuoteen nähnyt pystyn syömään normaalisti, ja jopa laihtumaan. tässä on kyse vain häpeästä, en halua että ystäväni tms ajattelee minut nähdessään että "onpas lihonut".
mutta auta armias kun tämä jokin "tapahtuma" on ohi - suoraan kaupan kautta kotiin ja ahmininen jatkuu melkein niin kauan kunnes tulee jotain muuta, mitä varten pitäisi olla kunnossa.
yksittäinen päivä jolloin pystyn ahmimiskierteen keskellä syömään normaalista on baari-ilta, en halua olla turvonnut baarissa.. mutta kun sieltä baarista tullaan kotiin, niin huh. ei tarvitse teille varmaan selittää, että keittiönkaapeista meinaa lähteä saranatkin.
kertokaas vielä minkä ikäisenä sairastuitte ja kuinka vanhoja olette nyt. itse siis 13 vuotiaana ja nyt olen 23 votta. tuntuupa kirjoitettuna ihan mielettömän pitkälle ajalle!
GALLUP
4
427
Vastaukset
- elän syödäkseni :/
BED alkoi anoreksian takia. Olen lihonnut BED:in ansiosta 50 kiloa (hui että kuulostaa kauheelta).Ja mulla oli just sama, että jotakin tilaisuutta varten, piti olla hoikassa kunnossa ja muuten ahmin kokoajan. Nyt yritän päästä normaaleihin elämäntapoihin, mutta oikeastaan on silti aina nälkä ja repsahdan usein :/
- PineAppleTree
Minulla laukesi bulimareksian "kautta". Söin todella terveellisesti, en syönyt karkkeja ja jos söin, oksensin. Jossain vaiheessa laiskistuin ja lopetin liikkumisen. Laiskistuin lisää ja lopetin oksentamisen. Ja nyt vain ahmin ja ahmin, vaikka maha olisi kuinka täynnä (tälläkin hetkellä syön keksejä, vaikkei ole edes nälkä).
Silloin, kun minulla on masennuskausi, on myös BED pahimmillaan. Voisin syödä vaikka kuinka paljon ja ihan mitä vain. Kerrankin (koulu oli vasta alkanut ja olin saanut opintolainan tililleni) ostin 200 eurolla ruokaa ja söin kaiken reilussa kahdessa tunnissa. Ruoka on minun lohtuni.
Viime viikko meni hyvin; söin ihan normaalisti ja painokin oli pudonnut muutaman kilon (olen todella ylipainoinen, siksi minulta tippuu kilot nopeasti). Mutta nyt taas kun pelkään koulun alkamista, olen ruvennut ahmimaan (eilenkin 500 g oikeaa ruokaa, 600 g suklaata, litra jäätelöä... kerralla).
Niin ja sairastuin 16-vuotiaana. Nyt olen 20-vuotias. - illat
10 vuotta takana täälläkin, laihdutuksesta se lähti. Ensin lihoin 10 kiloa, sitten laihdutin ne pois ja vähän liikaakin. Keksin jostain, että hei, kerta viikkoon tai kahteen voi mässätä ihan överit. Ensin mulla oli vaan yksi karkkipäivä per 1 tai 2 vkoa, joka sitten alkoi olla yhä useammin - ja tuli vedettyä yhtäkkiä kymmenen kertaa se 200-300 g:n karkkipussillinen tms. herkkumäärä.. Ja aloin muutenkin noudattaa sellaista ruokavaliota, jossa syötiin vain kerran päivässä = illalla. Kaikkea epäterveellistä.
Viime aikoina tapahtunut pientä paranemista - syön 1-2 kertaa päivässä n. 100 kalorin välipalan yhden ison, terveellisen aterian päivässä. Lisäksi oon pakottanut itseni vähentään mässäilyjä hieman.
Pahimmillaan mässingit on stressin aikaan ja tietty silloin, kun oon yksin kotona. Sitä (onneksi?) tapahtuu nykyään harvoin, kun asutaan miehen kanssa yksissä. Mutta kun mies menee nukkumaan niin... Siitä se usein lähtee.- Ahmatti88
Mulla alkoi 18- vuotiaana vaikeasta elämäntilanteesta joka uuvutti niin paljon etten enää jaksanut juosta ja laskea jokaista kaloria. Kun sängynpohjalta ei jaksa nousta, syöminen on ainoa juttu mitä sieltä voi tehdä. Ja toi on niin tuttua kun joku sanoi ette kavereita kehtaa nähdä kun on niin läski. Olen itse nähnyt vaan paria viimeisen kahden vuoden aikana, eikä loppuja kehtaisikaan... Se on kyllä niin masentavaa jos joku vanha tuttu kävelee kadulla vastaa eikä tunnista kun kaksinkertaiseksi olen paisunut... Olen nykyään n. 100 kiloinen. Miten te muut pysytte hoikempina? Miten te syötte kun ette ahmi? Mä oon nyt tajunnu etten voi lopettaa ahmimista ainakaan omillani, niin en syö ollenkaan jos ei ole ahmimiskohtaus päällä.. olen muuten parin vuoden päästä niitä ihmisiä jotka ei pysty nousta sängystä... Saan noita ahmimiskohtauksia 1-2 kertaa viikossa yleensä, kuinka usein te muut?
Mulla ahmimisen laukaisee huono päivä, pakko saada lohdutusta jostain, toi perus riittämättömyydentunne ja järjetön itseinho. Pari vuotta sitten sitä tuli ihmeteltyä miten jotkut vaan ei viitsi pitää huolta itsestään... Ja tadaa: tässä sitä ollaan itsekkin... Nyt 20 vuotta. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa1185161- 472809
Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen332802Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺302468Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭221770- 1181647
En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä101610Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle231324Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli101268- 961197