Miksi pidätte yhteyttä enemmän toisiin lapsen perheisiin kuin tosiin? Miehelläni on sisko ja veli joiden perheet tuntuvat olevan hyvin tärkeitä hänen vanhemmilleen. Käyvät kylässä vähintäänkin joka viikko, auttavat lasten hoidossa, matkustelevat yhdessä. Toisen poikansa perhe eli me emme ole niin mieluisia. He käyvät meillä kerran tai pari vuodessa, lapsiamme eivät kutsu oma-aloitteisesti kylään. Syytä en tiedä. Asumme kaikki pääkaupunkiseudulla hyvien yhteyksien päässä, joten välimatka ei ole selittävä tekijä. Poikaansa eli mieheeni heillä on hyvät välit ja soittavat puolin ja toisin usein. Minä miniä ja lapsemme emme ole mielenkiintoisia.
Se miksi kärsin tästä on, että oma äitini on mielenterveysongelmainen eikä välitä myöskään meistä, isäni on hävinnyt kuvioista jo lapsuudessani. Mieheni perhe on mukavaa väkeä ja pidin heitä pitkään kuin omina vanhempinani mutta nykyisin eriarvoisuus satuttaa. Anoppi kulkee shoppailemassa tai teatterissa tyttärensä ja toisen miniänsä kanssa, tai molemmat lasten perheet ja isovanhemmat saattavat vuokrata mökin viikonlopuksi yhdessä. Minua ei noille naisten reissuille pyydetä eikä perhettämme mökille ja lomamatkoille. Minulla on sellainen tunne, ettei anoppi pidä minusta ja kostaa sen näin. Koskaan emme ole riidelleet ja meillä on ihan mukavaa yhdessä silloin harvoin kuin näemme. Syyttelen itseäni tästä tilanteesta, etten enää jaksaisi anoppilaan mennäkään ja lapset kärsivät kun ei kumpiakaan isovanhempia arjessa mukana. Aiemmin halusin pitää yhteyttä mutta nykyisin tunnen jotenkin, etten kuulu perheeseen.
Osaatteko kertoa, miksi jotkut lasten lapset ja lasten perheet ovat rakkaampia kuin toiset ja miten selitätte itselleene eriarvoisen kohtelun? Huomaatteko sen vai onko se tiedostamatonta? En syyttele isovanhempia vaan itseäni, että meidän lapset jäävät niin vähälle huomiolle. Minkäpä isovanhemmat voi sille, jos joidenkin kanssa on kivempaa kuin toisten ja jotkut tuntuvat läheisimmiltä. Mietin vain, huomaavatko isovanhemmat tätä edes itse.
Se miksi kärsin tästä on, että oma äitini on mielenterveysongelmainen eikä välitä myöskään meistä, isäni on hävinnyt kuvioista jo lapsuudessani. Mieheni perhe on mukavaa väkeä ja pidin heitä pitkään kuin omina vanhempinani mutta nykyisin eriarvoisuus satuttaa. Anoppi kulkee shoppailemassa tai teatterissa tyttärensä ja toisen miniänsä kanssa, tai molemmat lasten perheet ja isovanhemmat saattavat vuokrata mökin viikonlopuksi yhdessä. Minua ei noille naisten reissuille pyydetä eikä perhettämme mökille ja lomamatkoille. Minulla on sellainen tunne, ettei anoppi pidä minusta ja kostaa sen näin. Koskaan emme ole riidelleet ja meillä on ihan mukavaa yhdessä silloin harvoin kuin näemme. Syyttelen itseäni tästä tilanteesta, etten enää jaksaisi anoppilaan mennäkään ja lapset kärsivät kun ei kumpiakaan isovanhempia arjessa mukana. Aiemmin halusin pitää yhteyttä mutta nykyisin tunnen jotenkin, etten kuulu perheeseen.
Osaatteko kertoa, miksi jotkut lasten lapset ja lasten perheet ovat rakkaampia kuin toiset ja miten selitätte itselleene eriarvoisen kohtelun? Huomaatteko sen vai onko se tiedostamatonta? En syyttele isovanhempia vaan itseäni, että meidän lapset jäävät niin vähälle huomiolle. Minkäpä isovanhemmat voi sille, jos joidenkin kanssa on kivempaa kuin toisten ja jotkut tuntuvat läheisimmiltä. Mietin vain, huomaavatko isovanhemmat tätä edes itse.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tahtomattasi viestittänyt miehesi vanhemmille, ettet halua olla heidän kanssaan kovin paljoa tekemisissä. Entä otatko nykyään heihin itse yhteyttä? Kokeilepa!
Oletat kaikenlaista: että sinä ja lapsesi eivät ole mielenkiintoisia, että anoppi kostaa sinulle jne. Ehkä se on vain omaa mielikuvitustasi. Tuollaisilla ennustuksilla on valitettavasti tapana toteuttaa itse itsensä.
Muuta ajatteluasi ja toimintaasi, niin uskonpa, että koko tilanne muuttuu.
Jospa hyljeksimisen syy löytyy aloittajan sosiaalisesta taustasta? Isä kadonnut kuvioista jo lapsena, äiti mielenterveys ongelmainen.
Moni nousukas joka omasta mielestään kuuluu ns. parempiin piireihin, hyljeksii niiden seuraa joiden katsoo tulevan itseään alemmasta sosiaaliluokasta.
Kaikkien kans ei synkkaa. Mummoillakaan.
Näinpä. Mieheni äiti kysyi ensitapaamisellamme vanhempieni ammatteja. Kun ei työläistausta miellyttänyt, ei miellyttänyt myöskään miniäkokelas.
Näin 25 vuotta myöhemmin emme tule vieläkään toimeen. Ei tosin ole väliksikään.