Olen ujo ja sisäänpäin kääntynyt, minulla on jonkin asteinen aspergerin syndrooma. Mutta en ole koskaan kokenut ujoutta mitenkään pahana luonteenpiirteenä. Nautin omasta rauhasta, enkä jaksa roikkua merkityksettömien ihmisten kanssa turhanpäiväisesti. Silti saan monesti palautetta, että vaikutan avoimelta ihmiseltä. Ja luultavasti juuri tämäntakia monet ihmiset tulevat heittämään smalltalkkia. Puhun heidän kanssaan ystävällisesti ja se siitä. Ei heidän kanssaan tarvitse olla parhaita kavereita. Ja toki minua ujostuttaa puhua ihmisten kanssa, mutta onko se paha asia? Olen vain oma itseni ja se saa riittää.
Tosin ujoudessa on kyllä nurjat puolensakin:
Elämän varrella olen kyllä oppinut sen, että ujojen niskaan kaadetaan paljon paskaa. Mutta olen oppinut puolustamaan itseäni. Voi niitä ihmisten ilmeitä kun kiltin oloinen ujo päästää suustaan, että lähdetäänkö pihalle selvittämään asia. Muutaman kerran näin on tehty, mikä on päättynyt vastapuolen anteeksi pyyntöön, armon rukoiluun tai totaaliseen selkäsaunaan. Keinot on rajut, mutta maailma on kova :/.
Olisi mukava kuulla kohtalotovereiden ajatuksia ja kokemuksia.
Tosin ujoudessa on kyllä nurjat puolensakin:
Elämän varrella olen kyllä oppinut sen, että ujojen niskaan kaadetaan paljon paskaa. Mutta olen oppinut puolustamaan itseäni. Voi niitä ihmisten ilmeitä kun kiltin oloinen ujo päästää suustaan, että lähdetäänkö pihalle selvittämään asia. Muutaman kerran näin on tehty, mikä on päättynyt vastapuolen anteeksi pyyntöön, armon rukoiluun tai totaaliseen selkäsaunaan. Keinot on rajut, mutta maailma on kova :/.
Olisi mukava kuulla kohtalotovereiden ajatuksia ja kokemuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen myös ollut todella ujo koko elämäni ja nyt olen niin kyllästynyt kuulemaan jauhamista siitä, että olen ujo. Ihan kuin en itse tietäisi! Elämä on mennyt eteenpäin niin, että olen tuntenut lannistumisen tunteita aina kun olen saanut kuulla niitä samoja toitotuksia ujoudestani koulussa, työpaikalla ja sukuloimassakin. Olen päättänyt, että saan olla juuri sellainen kuin olen, eli siis ujo ja hiljaisempi. En jaksa enää murehtia, että miksi olen tällainen ja miksi en joillekin kelpaa. Jos jollain on jotain vinguttavaa ujoudestani, niin haistakoon paska, en välitä. Minua eivät enää muut ihmiset määrittele. Minä olen nyt täällä ja olen juuri tällainen kuin olen, perrrkele!