Tunnetteko te muut usein kateellisuutta niitä kohtaan, jotka voivat juoda, joskus rankastikin, mutta eivät silti tunne minkäänlaista riippuvuutta alkoholiin? Itselläni lämpimät kesäpäivät ovat joskus vaikeita, kun kaverit suunnistavat terassille ja itse pitäisi pystyä hillitsemään itsensä, kun tiedän että jos juon, niin juon liikaa. Tietenkin joskus kohtuukäyttökin onnistuu, mutta se on kyllä minun kohdallani vain poikkeus, ei sääntö. Minkä takia alkoholin juomista ihannoidaan niin paljon, että se tuntuu joskus olevan ainoa rentoutumiskeino esim. työstressin jälkeen? Ja miksi tunnen olevani niin kateellinen työkavereille, jotka voivat käydä baarissa muutamalla "rentoutumassa"? Tulee vain itselle huono mieli...
Kateellisuus
NtiA
2170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kateellisuus toisten juomista kohtaan kertoo vain siitä, että tunnet jääväsi jostain paitsi, jos et päihdy muiden mukana.
Jokaisella täysi-ikäisellä on vapaus juoda tai olla juomatta, tuntea siitä syyllisyyttä tai olla tuntematta. Jos tunnet syyllisyyttä, toimit ilmeisesti itseäsi vastaan, ja jotain tarvisi tehdä? Se ihminen, joka juomisestasi vastaa, katsoo sieltä peilistä. Väkisin ei kukaan kaada etanolia suuhusi.
Tässä yhteiskunnassa juominen on normi, juomattomuus on bile- ja juoppoporukoissa jopa omituista, vaikka se on ihmiselle se luonnollinen olotila. Minulla auttoi mm. se oivallus, että humalatila ei muuta maailmaa muualla kuin oman pääni sisällä. Se oikea elämä on juuri sellaista kuin se sattuu itse kenelläkin olemaan, ei enempää eikä vähempää. Siihen voin kumminkin vaikuttaa. Jos valitsen sen että alan juoda, palaan elämään "sitten jos" ja "sitten kun" -maailmassa, sen sijaan että voisin elää omannäköistä elämää "tänään" ja "nyt", mahdollisuuksieni mukaan.
Jokainen tekee valintansa itse. Jos valitset juomisen mutta se tuntuu kummasti tuottavan sinulle vaikeuksia, mieti, miksi silti juot? Sen oivaltaminen on se juttu, ei se, mitä juot, missä juot, kenen kanssa juot ja kuinka usein - ne ovat vain tapasi toteuttaa sitä asiaa, joka on elämässäsi niin tärkeä mutta samalla haluaisit pysytellä siitä erossa. Sinulle alkoholi on kyllä ongelma, mutta sinulla ei ole kuitenkaan alkoholiongelmaa..?
Vai onko?
Hyvää kesänjatkoa, kaikella ystävällisyydellä!
t. kaffeemuki, raitistunut alkoholisti
mutta en todellakaan tunne kateutta siitä, että jotkut voivat juoda paljonkin joskus. Nimittäin tuli harrastettua sitä kohtuu- ja myöhemmin ei-niin-kohtuujuomista parikytä vuotta, joten siltä alalta on jo kaikki tarpeellinen kivoine ja kamaline lisukkeineen nähty. Nyt ei enää pää ja kroppa kestäisikään ja ihmettelen miten yli nelikymppiset jaksavat ylipäätään vetää putkia tai jaksaahan sitä, kun on pakko ja riippuvuus ajaa. Mun piti pistää se poikki kovimman kautta, mutta nyt tunnen vain onnea ja helpotusta.
Olin levoton nuori nainen, jolle tuntui aina tapahtuvan ja oli oikea kytö joka paikkaan ja parhaat bileet piti aina nähdä. Sitten riittikin "onneen" enää se pullo ja muut saivat mennä menojaan kun minä kittasin kotona verkkareissa verhot ikkunoissa. Entinen nätti naama muuttui juopon naisen kuvottavaksi iljetykseksi, ja tuskin suihkuun jaksoin mennä.
En tiedä, onko sinulla vielä sitä kuuluisaa juomatonta viinaa jäljellä, mutta kannattaa olla todella tarkkana. Mieti vaikka niitä seuraavia aamuja, onko vielä kateellinen olo.