Kuta vanhemmiksi tulemme,piintyneet tapamme saattavat aiheuttaa hankaluuksia jossain tilanteissa.
Kuinka hyvin joustat,sopeudut uuteen jos on melkein pakko?
Annatko periksi ja miksi vai miten käsittelet tilanteen?
Itselläni nousee muuri pystyyn tupakoinnin vuoksi,annanko polttaa sisällä vai en...
Kuinka hyvin joustat,sopeudut uuteen jos on melkein pakko?
Annatko periksi ja miksi vai miten käsittelet tilanteen?
Itselläni nousee muuri pystyyn tupakoinnin vuoksi,annanko polttaa sisällä vai en...
Vastaukset 16
Vanhimmat
...on kyllä niin, että en ole yhtikäs ollenkaan tapojen orja. Inhoan semmosia rutiininomaisia nyt-on-pakko-tehdä-näin-kun-AINA-niin-tehdään... Oih...ei sovi mulle.
Rasittais, jos esim. pitäis kellosta katsoa, että klo 14 pitää Niin ja klo 18 NIIN ja klo21 N I I N :(
Joustan, kun on kyseessä toinen ihminen. Oon joustanut tekemällä rutiininomaisiakin (siis toisen osapuolen) juttuja, vain koska se on toisesta tuntunut pakonomaiselta hommalta.
Yhdessäolossa tietysti asioista puhutaa, keskustellaan, että kummin päin tehdään, jos joku asia on semmonen, että toinen on tottunut noin tekemään ja toinen taas näin. Annan suhteellisen helposti periksi, kun toinen selittää, että miksi hän haluaa niin. Useimmissa tapauksissa mulle ei ole niin väliä miten mikäkin tehdään, pääasia, että se jollakin tavalla tehdään.
Toivottavasti minusta ei koskaan tule tapojeni orja. Tähän asti mennynnä hyvin...
Kai nuo tavat ovat itselle periytyneitä hyviä ominaisuuksia jotka on katsottu helpottavan normaalia elämää. Esim:- On helppoa aloittaa aamu aamukahvilla eikä juoda sitä vasta päivällisen aikaan. Kahvi on virkistävää heti aamulla, se maistuu hyvältä ja on hyvää kyytipoikaa korpuille ja voileiville.
Luulisin ettei ole ehdottomia tai pakoittavia tapoja. Ei ihminen saa,eikä tarvitse olla niin tiukkapipoinen, ettei voi muuttaa tapojaan jos oma tai yleinen hyöty tai tilanne sitä vaatii.
vielä sisällä.
Se on heräämisen jälkeinen aika,mä haluun lukee lehteni rauhassa samal kun syön aamiaista.
jos se mulle suoraan ,olen aamiaisen jälkeen valmis syleilemään mailmaa.
kiireettömästä aamiaisesta lehti oli ennen tärkee mutta kun se tulee meille tänne vasta puolenpäivän jälkeen jonkin aikaa jätin aina lukematta edellisen päivän lehden että sain lukee sen lehden aamiaisen kanssa mutta nyt se ei enää oo niin tärkeetä kaikkeen tottuu kiireetön aamiainen kyllä mutta se lehti ei.
Polttaaks joku sisällä,näin huotomiehenä(talkkari) voin sanoo et kyllä polttaa.
On asuntoja joihin ei haluis mennä ilman kaasunaamaria,se on vapautta se.
mutta niinkun me ihan tällaiset ns tavalliset keski ikäiset ihmiset ei varmaan polteta sisällä mää en kyllä polta muutenkaan enkä usko että kukaan jolle koti on viihtyisä ja tärkeä paikka pilaa sitä tunnelmaa tunkkaisella tupakansavulla esim veljeni kuuskytkaks vee joka on olevinaan niin äijä kun vaan äijä voi olla on lopettanut sisällä polttamisen vaikka vielä kymmenen vuotta sitten oli sitä mieltä että hän polttaa missä polttaa molemmat vaimonsa kanssa polttavat mutta nykyään ulkona.
samoin vieraat...mutta, joskus annan vähän periksi..miehelleni, varsinkin jos on kovassa kuumeessa....ja itselleni myös luvan polttaa pikkusikaarin (harvoin) jos, kädessä lasi hyvää konjakkia;))
t.Pimu
Kun on parveke,siellä voisi polttaa,samoin kesällä ulkona.
Uusi ystäväni on eri mieltä,hänen kuuluu saada polttaa sisällä,on aina tehnyt niin.
Itsekkin joskus poltan ns.hermosavut mutta en koskaan sisällä ja en ole muutenkaan riippuvainen tupakasta,mutta sitä en siedä että koti ja vaatteet sen mukana haisee tupakalle.
Ennen nuorempana kapakasta tullessani pesin aina hiuksetkin,ei voinu mennä edes nukkumaan kun haisi niin röökille.
sinä päätät. Sano ystävällesi että tupakkahuone on ulkona kotonasi. Hänen kotonaan se tupakkahuone voi olla sisätiloissa.
Ilkeä ystävä jos ei ota huomioon mielipidettäsi.
on vielä mies! Ja kaikki muut hänen tapansa katsoisin sormieni läpi,omapa on asiansa mitä tekee ja miten elää,vain tää ketjupolttaminen sisällä,ei onnistu :-((
kenenkään polttaa tupakkia sisällä huushollissani, ei niin hyvää ystävää löydy.
Uusiin tilanteisiin olen sopeutuva, katson aina sen hyvän-puolenkin asiossa, tilanteen mukaan.
Ei pinttyneillä omilla arvoilla elävä kohtaa uutta/uudistusta...:)
Kyllä rutiinit ja tavat toimia voivat olla myös positiivisia. Esim. minulla on arkivapaalla tapana käydä ennen aamupalaa rauhallisella lenkillä, ostaa päivän lehdet ja mennä kotiin ja keittää kahvit sekä tehdä tukeva aamupala. Sen nautin sitten kiireettömästi ja nautiskellen. TYöaamuinakin tietyt rutiinit ovat ihan ok. Mutta jos jokin ei toimi, voin sen helposti vaihtaa.
Pinttyneitä tapoja minulla oli mm. tupakka työpäivän jälkeen (muutoin en polta) mutta senkin olen muuttanut. Sopeutuminen uuteen on vaikeaa varsinkaan jos ei näe hyötyä käytöksen muutoksesta; itse kävin juuri kasvohoidossa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ja nytpä sitten on muutosten aika....
Miehelläni on yksi todella pinttynyt tapa: hänen on saatava kahvinsa klo 14.00. Ihan totta. Ja sehän keitetään viikonloppuisin tuolloin, viikolla hän pitää kahvitaukonsa työpaikalla. Muitakin vähemmän pinttyneitä tapoja hänellä on. Jotkut ihan hellyttäviä, toiset taas todella raivostuttavia mutta en mene puuttumaan hänen tapoihinsa koska ne eivät varsinaisesti häiritse; kukin taplaa tyylillään.
Mun kotona poltellaan vain terassilla, oli nyt vaikka kuin kylmä.
Kaverini vanhin velipoika kylässä ollessaan meinaa unohtaa, ja kuin ilkeillen puhuu nuoremmalle, et oletko tossun alla, HÄN polttaa kotonaan jne.
Johon vastaan et mee kotiisi isännöimään, tää on mun koti, ellei kelpaa pai...pai!
Kauan kesti kaveriltanikin hyväksyä, moni otto omaan kämppäänsä, minen antanut periksi, poltan itsekin, joten jos minä menen ulos, niin totta heevetissä toisetkin niin tekee!!!
Kiroileminen on minulle sivistyneen mitta. Kukaan ei tarvi viemärisanoja, voihan hieman muunnella, mut jos mies hokee tyypillisä kirosanoja, enpä välitä keskustella montaa minuuttia!
mutta viikonlopun kuusi vuotiaan tytön ja hänen äitinsä kanssa viettäneenä en voi kovin sanoa olevani tapojeni orja.
Nyt ainakin kaikki meni ihan kuperkeikkaa, ja vaikka eri väsynyt olenkin nyt niin sovittiin jo ensi vuonna kolme tyttöä lähtee taas saareen.
On upeeta olla täti sekä vielä hänen lapsilleen vanha täti.
Eikä minusta tarvi antaa sisällä polttaa, meillä kyllä menevät keittiön ikkunaan talvella ja muulloin ulos ihan pyytämättäkin.
Ja pakko tilanne on sellainen mihin en halua joutua, mieluummin yritän miettiä etukäteen tilanteita. Joskus annan periksi helpolla toisinaan en sitten millään. Riippuu aina tilanteista
Mutta ainahan yksin eläjänä joutuu miettimään kun muista ihmisistä on kysymys.
... paitsi että mun kotona EI tupakoida, prrrkl....