koko päivän yksin sisällä kerrostaloasunnossani. En avannut ulko-ovea kertaakaan, enkä omista parveketta. Ikkunaakaan en raottanut ja sälekaihtimet pysyivät kiinni. Olen päihteetön vajaa kolmekymppinen urheilullinen sinkkumies.
Mulla ei vaan ollut tänään mihinkään asiaa, enkä väkisinkään jaksanut keksiä mitään.
Näin ollen pelasin, katsoin leffoja ja luin koko päivän. En siis ole masentunut tai mitään vastaavaa, enkä oikeestaan kokenut ees morkkista "hukatusta" päivästä.
Onks tää normaalia?
Mulla ei vaan ollut tänään mihinkään asiaa, enkä väkisinkään jaksanut keksiä mitään.
Näin ollen pelasin, katsoin leffoja ja luin koko päivän. En siis ole masentunut tai mitään vastaavaa, enkä oikeestaan kokenut ees morkkista "hukatusta" päivästä.
Onks tää normaalia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ehkä kymmenien tuhansien ihmisten päivittäiseen elämään ympäri maailmaa
Jaahas, paranoidi skitsofrenia ja pari persoonallisuushäiriötä päälle.
ystävä hyvä :o).
Itsellä on kavereita,menoja enkä ole masentunut tai suruissani. Mutta rakastan yli kaiken joskus linnottautua vaikka koko vkonlopuksi yksin kotiin. Varaan syämistäkin niin ettei tartte käydä edes kaupassa.
Ihanaa lepoa ja rauhallisuutta.
Vastapainoa asiakastyölle jota teen. Ja taas jaksaa reippaasti töissä kun on ladannut akkuja omassa hiljaisuudessaan.
Hyvä kirjoitus. Tarttuisin kuitenkin erääseen kielelliseen seikkaan.
Ei ihmisessä ole akkuja. Mielestäni pitäisi päästä eroon tällaisista kielikuvista, joissa ihmisen todellinen olemus unohdetaan, ja puhutaan hänestä kuin koneena, jota voi milloin hyvänsä hieman ladata, ja sitten hän taas jaksaa iloisesti toimia, juosta yhteiskunnan oravanpyörässä orjuuttajiensa mieliksi (yhteiskunta, pomot sekä muut pikkuhitlerit).
"The cry is always the same: WE WANT TO BE FREE!"