Me käymme allapäin tätä maista vaellustamme,
ei pilkahda ilo, ei kipunoi riemu.
Mikä suru, mikä suru sieluani painaakaan,
kun ymmärrän maailman tilan
ja ihmisen osan.
Se osa on kovan miehen osa,
tehdasmiehen, kaivosmiehen, maamiehen,
taakkansa alle musertuvan työmiehen osa.
Ainoa ilon lähde
— kupliva, helmeilevä lähde —
tässä raskaiden varjojen maassa on alkoholi.
Nähkää ihastuttava elokuun ilta!
Katsokaa tätä tummaa, syvää hämärää,
syksyn lupausta!
Kuuletko, ystäväni, kuinka kesä tekee kuolemaa
tuolla metsänrajassa? Kuuletko vaikerruksen?
Tunnetko, ystäväni, ihollasi lempeän, humalluttavan tuulenvireen?
Kuinka hiljainen se on!
Ja kuinka raskas onkaan tämä ilta, tavattoman raskas!
Mutta lämmin,
ja alkava yö yhä lämpimämpi!
Näissä miettiessä istukaamme päivänvarjon alle,
pöydän ääreen, ja kattakaamme eteemme pyhä lupaus,
lupaus humalasta.
Ensimmäisen korkin sihahdus,
se on lupaus.
Se lupaa mittaamattomat aarteet, kultaa kalliimmat!
Se avaa portit paratiisiin, korjaa lankeemuksemme,
poistaa rangaistuksen!
Ja kun yön pimeimpinä hetkinä kuulet kiihottunutta puhetta,
huutoa, pullojen kilinää ja naurua,
silloin katso tarkkaan — katso!
Näet ihmisen ennen syntiinlankeemusta, näet ihmisen viattomuuden, puhtauden, synnittömyyden,
niin, totisesti, näet Jumalan kädenjäljen luomisen päivän kaltaisena.
ei pilkahda ilo, ei kipunoi riemu.
Mikä suru, mikä suru sieluani painaakaan,
kun ymmärrän maailman tilan
ja ihmisen osan.
Se osa on kovan miehen osa,
tehdasmiehen, kaivosmiehen, maamiehen,
taakkansa alle musertuvan työmiehen osa.
Ainoa ilon lähde
— kupliva, helmeilevä lähde —
tässä raskaiden varjojen maassa on alkoholi.
Nähkää ihastuttava elokuun ilta!
Katsokaa tätä tummaa, syvää hämärää,
syksyn lupausta!
Kuuletko, ystäväni, kuinka kesä tekee kuolemaa
tuolla metsänrajassa? Kuuletko vaikerruksen?
Tunnetko, ystäväni, ihollasi lempeän, humalluttavan tuulenvireen?
Kuinka hiljainen se on!
Ja kuinka raskas onkaan tämä ilta, tavattoman raskas!
Mutta lämmin,
ja alkava yö yhä lämpimämpi!
Näissä miettiessä istukaamme päivänvarjon alle,
pöydän ääreen, ja kattakaamme eteemme pyhä lupaus,
lupaus humalasta.
Ensimmäisen korkin sihahdus,
se on lupaus.
Se lupaa mittaamattomat aarteet, kultaa kalliimmat!
Se avaa portit paratiisiin, korjaa lankeemuksemme,
poistaa rangaistuksen!
Ja kun yön pimeimpinä hetkinä kuulet kiihottunutta puhetta,
huutoa, pullojen kilinää ja naurua,
silloin katso tarkkaan — katso!
Näet ihmisen ennen syntiinlankeemusta, näet ihmisen viattomuuden, puhtauden, synnittömyyden,
niin, totisesti, näet Jumalan kädenjäljen luomisen päivän kaltaisena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
OLETTE HERRANI, RUHTINAANI, KEISARINI JA JUMALANI! MINÄ PALVON TEITÄ IKUISESTI, OI JUMALAINEN YLI-IHMINEN!
Oi valtiaani, ylimmäinen herrani, suuri ja mahtava hallitsijani, sallittehan, oi sallittehan, että nuolen pölyt natsilaisten nahkasaappaidenne pohjasta!
vaikka huumeisiin, lienee ilos tuplattu