Eipä käy tasan onnen lahjat: en halua aborttia, en adoptiota, enkä vauvaa. Edellisestä kipeästä abortista on vain puoli vuotta ja seuraava veisi mielenterveyden. Adoptioon luovuttamiseen en ole tarpeeksi vahva ihminen. Siitä se järki vasta lähtisikin! Vauva on meille jo neljäs ja kuuluu niihin 0,1% luokkaan, jotka vain saavat alkunsa kierukasta huolimatta. Hän on nyt niin suuri taakka harteilla, etten millään pysty häntä rakastamaan. Ahdistaa niin pirusti! Jos voisin tehdä jotain toisin, niin tekisin. Vielä hän ei ole lapsi, IHMISalkio kylläkin (niin totta, eihän hän mikään norsukaan ole...), ja jos pää kestäisi, tekisin abortin. Harmittaa niiden puolesta, jotka eivät tule raskaaksi sitten millään ja meille näitä suodaan sitten liiankin kanssa.
Voi hemmetin hemmetti!
vahinkoja sattuu...
2220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin toivon, ettet tule saamaan mitään asiatonta kommenttia menneisyydessä tekemäsi abortin takia. Tuo tunne on ihan luonnollinen! Ei-toivottu-raskaus hämmentää ja jopa pelottaa, ehkä harmittaakin. Älä tukahduta sitä tunnetta! Puhu ajatuksistasi neuvolassa ja avoimesti tukiverkostosi kanssa. Tulet tarvitsemaan tukea koko odotusajan, mutta uskoakseni olet valmis kehittyvän ihmisen äidiksi, koska olet ilmeisesti osottautunut hyväksi äidiksi niille 3 muullekin pienokaiselle. Asioilla on tapana järjestyä. Usko pois!
tilanteesi kuulostaa melkein täsmälleen samalta kuin omani tossa pari vuotta sitten... Eli siis mullakin oli 3 lasta ennestään, ja tulin yllättäen raskaaksi vaikka käytin pillereitä. Voi olla, että olin ollut niiden pillerien kans vähän huolimaton, mutta minkäs sille enää mahtaa... Mietin silloin aborttia ja olisin sen tehnyt jos olisin pystynyt. Mulla nuoruudesta (16v) takana yks abortti, joten sekin vaikutti siihen miksi en toista tehnyt. Pidin siis lapsen, ja nyt 4 veijaria pyörimässä jaloissa.. Tämä nuorin 1v 2kk ja vahemmat lapset sitten alle 10-vuotiaita. Raskasta tämä on, sitä ei voi kieltää eikä kaunistella, mutta kyllä silti selviää kun päivä kerrallaan menee eteenpäin! Mulla vielä siinä vaiheessa kun oli 2 lasta vaan, niin selvis arjen rutiineista sitten ihan suht helpolla, mutta kolmas toi huomattavasti painolastia ja 4 oli aivan liikaa. Mutta joka tapauksessa rakastan lapsiani yli kaiken ja päivääkään en tästä hullunmyllystä jättäis pois, vaikka tuo nyt on aika klisee tähän väliin sanottuna.
Tosi paljon tsemppiä sulle ja VOIMIA ennen kaikkea! Tiedän miltä susta nyt tuntuu ja tiedän myös sen, että tommosen päätöksen teon keskellä ahdistaa todella paljon. Mitä ikinä sitten päätätkin, (abortti tai lapsen pitäminen) kumpikaan ei helppoa tule olemaan. Toivon, että saat asiasi järjestykseen ja pääset sinulle oikeaan lopputulokseen. Niinkuin sanottua, asioilla on tapana järjestyä. (tuo varmaan kuulostaa juuri nyt todella tyhmältä sinusta, mutta sanoin nyt kuitenkin) :) hyvää kesää.