Viime yönä tuli valvottua, kun yönprinsessani aukaisi kaksi kukkaansa eilen illalla klo 21. Vielä kello 19 nuppu oli pullea, mutta kiinni, joten aukeaminen tapahtui ihan "silmissä". Kukan läpimitta oli 20 senttiä ja mikä huumaavan raskas tuoksu niistä lähtikään. Astamainen ei olisi voinut siinä oleskella.
Meitä oli sitä ihmettä ihailemassa kolme naista, jotka klo 23 lähtivät luotani ihastuksesta ja tuoksusta pökertyneinä.
Luulin kasviani yönkuningattareksi, mutta kasvitieteellisessä totesin, että se ei ole lehtikaktus, kuten tämä omani ja sain tietää omani olevan yönprinsessa.
http://puutarha.net/keskustelu/aihekuva.asp?id=127431
http://puutarha.net/keskustelu/aihekuva.asp?id=402115
Paljon antavat iloa orkideatkin, jotka on helppo saada kukkimaan uudelleen ja uudelleen. Uskomattoman kauan kukat kestävät. Minäkin ostin pääsiäiseksi keltaisen orkidean, jossa oli kolmisenkymmentä kukkaa. Neljä kukkaa on kuihtunut, mutta lisää on tullut niin, että nyt on 52 kukkaa kahdessa kukkavanassa.
Jos kukista keskustelu kiinnostaa, kertokaa rakkaista kukistanne. Puutarhanhoito olisi mieluisinta, mutta tämä huonekasvien hoito kompensoikoon sen tarpeen.
Meitä oli sitä ihmettä ihailemassa kolme naista, jotka klo 23 lähtivät luotani ihastuksesta ja tuoksusta pökertyneinä.
Luulin kasviani yönkuningattareksi, mutta kasvitieteellisessä totesin, että se ei ole lehtikaktus, kuten tämä omani ja sain tietää omani olevan yönprinsessa.
http://puutarha.net/keskustelu/aihekuva.asp?id=127431
http://puutarha.net/keskustelu/aihekuva.asp?id=402115
Paljon antavat iloa orkideatkin, jotka on helppo saada kukkimaan uudelleen ja uudelleen. Uskomattoman kauan kukat kestävät. Minäkin ostin pääsiäiseksi keltaisen orkidean, jossa oli kolmisenkymmentä kukkaa. Neljä kukkaa on kuihtunut, mutta lisää on tullut niin, että nyt on 52 kukkaa kahdessa kukkavanassa.
Jos kukista keskustelu kiinnostaa, kertokaa rakkaista kukistanne. Puutarhanhoito olisi mieluisinta, mutta tämä huonekasvien hoito kompensoikoon sen tarpeen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten tyhjää olisikaan,jos ei olisi edes kukkia ilona.
Ensimmäistä kesää olen nyt ilman sitä pientä puolen aarin vuokrattua viljelystilkkuani,ja kukat kukoistavat tuossa "parvekkeellani",alakerrassa asun kerrostalossa nykyisin.Nyt on tämä aika,ja ihmeesti sitä vaan oppii luovuttamaan,kun tietää jonkin asian mahdottomaksi.
Olen se sellainen ihminen,joka saa risukasankin kukkimaan.heh.Keväällä kasvatin ja koulutin taas nuo lukuisat krassini sisällä,ja nyt tuottavat iloa runsaudellaan sekä itselleni että ohikulkijoille. Jokunen Iranin mummon antama kukkakin oli vielä elossa,sellainen köynnöskasvi sekin.pieniä violetinsinisiä kukkia siinä.
Silloin kun asuttiin omakotitalossa,olivatkin ikkunalaudat tupaten täynnä keväisin pistokkaita ja taimia juurtumassa,oikeestaan kasvatin kaikki itse,pelakuut,annasilmät jne.jne. Jouluksi tietysti amaryllikset ja tulppaanit,ja ystäville tein joulukukkakorit itse....upeita,saat uskoo.Syksyllä talteen jäkälää,varpuja,sammalta,käpyjä.
Metsään en ole oikein tänä kesänä päässyt,pitäs aika kauas mennä,että "oikeassa metsässä" olisi. Lempäälässä pääsin käymään siellä vakipaikoillani vähän mustikkaa ja vattuja keräämässä.
Ja puita hallailemassa...iliman muuta ja muut iliman.
Terveisin sm.
Kaikki kukat, jopa maantievarsien lupiinit ja horsmat saavat minut kokemaan esteettistä nautintoa.
Itselläni on pihalla vaikka minkälaista kukkijaa. Sitävastoin sisäkukkien kanssa en oikein pärjää, eikä meillä olekaan kuin Kultaköynnös, saniainen ja rönsylilja.
Sinulla taitaa olla se viherpeukalo, koska noita erikoisia, eksoottisia huonekasveja pystyt kasvattamaan.
Minulle rakkaita ovat ruusut, mutta en ole uskaltautunut ryhmäruusuja hankkimaan, vaan pihallamme on Juhannusruusuja, Suviruusuja Kurttulehti ja Hansaruusuja, ja Valamonruusuja. Alppiruusu(ei taida olla varsinaisesti ruusu) on vaikea hoidettava. Sille on pitänyt etsiä paikka pihan varjoisimmasta nurkkauksesta ja suojata talveksi, ettei palellu.
Nyt juuri kukkii syysleimut ja liljat, hortensiakin on vielä kukassa.Kuunliljat ovat
työntäneet kukkavanasa korkealle,muttei vielä auenneet.
Palavarakkaus hehkuu punaisena, mutta ei ole niin runsas tänä vuonna.
Kultapiisku eroittuu jännän keltaisena seassa. Tuntuu vaan olevan leviämässä,ritarinkannus on hävinnyt melkein kesän runsaudessa.Niin vehmasta kun nyt on en ole ennen kokenut!
Runsauden kesä, sadonkin kannalta.Mahonia on kasvanut samoin kuin tuijat,ja omenapuut on tosi runsaslehtisiä,ja omppuja tulee. Karviaispensaat ovat raskaat marjoista. Mihin niiden kanssa joudun, ei mahdu pakkaseenkaan paljon enää.
Saa linnutkin sitten syödäkseen.D
Silloin kukat viihtyivät huonommin, kun vaihdoin niihin mullat joka kevät. Nyt kun siinäkin olen laiskistunut, niin olen huomannut että paremmin viihtyvät ja vielä mahdollisimman pienissä rauukuissa. Toki vaihdan isompaan taarvittaessa. Kastelu on kuitenkin tärkeä asia ja sopiva lannoitus. Esim syklaamit ja sain pauliat saavat olla myyntipurkeissaan ja laitan ne vai keraamisiin suojaruukkuihin, joissa altakastelen niitä. Elävät helposti muutaman vuoden ja esim syklaamit kukkivat melkein koko vuoden talvea lukuun ottamatta.
Päivittäin käyn kuitenkin jokaisen luona tarkistamassa kastelutarpeen. Oikea kasvupaikka ja valon määrä on tärkeä myös.
ps. alppiruusuille säästän kahvinporot, jotta saisivat sitä happamuutta mitä ne kaipaavat.
Minulla sisäkukkaset enemmistö niistä kaktuksia, joulunmaissa kukkii muutama ja sitten pääsiäisenä suurin osa.
Nyt tänä kesänä vein tuohon terassille ja olen niukasti katellut sadevedellä, kaksi pitkälehtistä kaktusta kukkii parasta aikaa ja on kauniit kukat, toinen kaktus kasvattaa kukkaa pisin on jo n 10 cm, kasvien nimistä en tiedä, pitäis tutkia googlelta.
Monivuotiset ovat kukkapenkissä, mutta nyt olen jo tarpeeksi noita katsellut, tytär toi minulle jostain Keijuruusun ja aivan pilallinen, ei kestä sadetta, haluan vaihtaa Hansaruusuun se kestää sateet ja tuulet.
Minullahan onkin vain kestäviä kasveja.
Taidan olla senverran nuuka, että jos hankin jonkin vaativan kasvin ja se kuolee, niin harmittaa kamalasti.
Alppiruusulle kahvinporoja? Happamassa maassa mäntyjen lähellä se meilläkin elelee.
Hyvä ja edullinen hoitokeino. Tämä"vaikea" yksilö on selviytynyt hengissä hyvin monta talvea.
Se on pihamme ainut talvenarka ja kevätauringon valolta suojattava pensaamme.
Menin katselemaan tuohon terassille ja raatokukassa on 2 kukkaa auki, no hyvä niin siinä on paja haju vaikka kukka on vertaansa vailla.
Se on ainakin 10 v vanha ja olen katkonut sitä aika usein, kun on pieni ruukku ei pysy pystyssä muuten.
Ahkera se kuitenkin on kukkimaan nytkin varmaan syksyyn saakka tulee kukkia.
Minun pitää ihan mennä kuva-kuukeliin ja katsoa, millainen se raatokukka on. Kuvittelin, että sitä kasvaa vain sademetsissä.
Kukka olikin ihan tutun näköinen, mutta se oli uutta minulle, että se kuulunee kaktuksiin tai tyräkkeihin. Loppukesällä onkin sen kukinta-aika. Vetääkö se raatokärpäsiä puoleensa?
Huomenta tähänkin päivään.
Sain sen joskus työkaveriltani ja hän kertoi että se syö kärpäsiä, oikein suunnatun valon kanssa näkee ohuita seittejä joissa esim näitä kukkakärpäsiä on.
Tavallisen kokoisia kärpäsiä en ole nähnyt siinä.
Minulla ulkokasvatuksena kasvoivat nuo raatokukat niin suuriksi, etten voinut niitä saada mihinkään talvehtimaan:D Kukat upeita, mutta haju ei päästänyt lähelle.
Joudun luopumaan, mutta puutarhan kaukaisimmissa osissa olis aika näyttävä, tai vai yksi niin ei olisi niin voimakas lemu!
Jääköön hankkimatta raatokukka minulta sisätiloihin. Ei kaikille sovi hyvältä tuoksuvatkaan kukat, jos tuoksu on liian voimakas. Ei kertomani yönprinsessan kukan tuoksuakaan kauan kestäisi, astmaiset saisivat kohtauksen. Tuoksuköynnös ja tuoksujasmiini, köynnöstävät sisäkukat, tuoksuvat myös hyvältä mutta voimakkaasti. Näin Madeiralla sitä tuoksujasmiinia pensasaitana. Ulkona oli tilaa tuoksua, kun Atlantilta tulevat tuulenhenget laimentavat tuoksut.
Minun se vanhanaikainen kiiltävälehtinen porsliinikukkani on kukkinut keväästä lähtien. Tälläkin hetkellä siinä on parikymmentä kukkaterttua. Sekin tuoksuu illalla, mutta ei liian voimakkaasti. Harvase päivä joudun keräämään kuivuneita kukkia lattialta ja pyyhkimään tarttuvan kukkameden parketilta.
vielä on kaunislehtinenkin:) Varmaan kaunis näky, vaikka se meden valuminen teettääkin työtä. Miltähän se maistuisi, vaikka olis kuinka syötävää ja terveellistä?
Olen enemmänkin puutarhaihminen, mutta olen ottanut haasteena muutamien huonekasvien uudelleen kukituksen ja onnistunutkin st. paulioiden, kliivian, soilikkien ja joulu- sekä pääsiäiskaktusten kohdalla. Perhosorkidean olen pari kertaa saanut onnistumaan, mutta en koskaan esim. syklaameja, amaryllikisistä tulee pitkiä honteloita.
Posliinikukkani on pohjoisikkunalla, se ei kuki koskaan, se kietoutuu ympyrän malliseen kehikkoon, pidän sen kiiltävistä lehdistä. Lapsuudenkodissani se kukki seinällä ja maistelimme pisaroita. Mummolassani ja äidilläni oli Asparagus, hienohelma, nyt sen lehtiä näkee vain kukkakimpuissa.