Hei!
Eikö mistään maasta voisi adoptoida lasta yksinhuoltaja?
Minkäs sille voi, jos ei ole miestä kohdalle sattunut oikeanlaista, kunnollista ja vastuuntuntoista...
Ymmärrän kyllä, että adoptiolapsia annetaan vain kunon perheisiin, eli on äiti ja isä. Silloin lapsi kasvaa, oikeanlaisissa olosuhteissa: hän saa oikean maailman kuvan siitä, että lapsen syntymiseen tarvitaan mies ja nainen, ja sillon hänellä on isä ja äiti kuva, eli on miehestä ja naisesta jokin esimerkki, toisin kuin niillä joilla on vain äiti tai isä.
Onko minun siis mahdollista olla vain sijaisäiti?
Haluaisin ihan oman lapsen, enkä sijaislasta, mutta jos en saa adoptoida, niin sijaisvanhemmuuskin on hyvä juttu.
Tahtoisin auttaa. Olen jo monen ulkomaalaisen lapsen kummi, mutta haluaisin omankin lapsen, jonka kasvattaa.
Saa kertoa myös sijaisvanhemmuudesta!
Mikä on käytäntö?
-Kiitos-
Eikö mistään maasta voisi adoptoida lasta yksinhuoltaja?
Minkäs sille voi, jos ei ole miestä kohdalle sattunut oikeanlaista, kunnollista ja vastuuntuntoista...
Ymmärrän kyllä, että adoptiolapsia annetaan vain kunon perheisiin, eli on äiti ja isä. Silloin lapsi kasvaa, oikeanlaisissa olosuhteissa: hän saa oikean maailman kuvan siitä, että lapsen syntymiseen tarvitaan mies ja nainen, ja sillon hänellä on isä ja äiti kuva, eli on miehestä ja naisesta jokin esimerkki, toisin kuin niillä joilla on vain äiti tai isä.
Onko minun siis mahdollista olla vain sijaisäiti?
Haluaisin ihan oman lapsen, enkä sijaislasta, mutta jos en saa adoptoida, niin sijaisvanhemmuuskin on hyvä juttu.
Tahtoisin auttaa. Olen jo monen ulkomaalaisen lapsen kummi, mutta haluaisin omankin lapsen, jonka kasvattaa.
Saa kertoa myös sijaisvanhemmuudesta!
Mikä on käytäntö?
-Kiitos-
Vastaukset 21
Vanhimmat
kaksi yksinhuoltaja - adoptioäitiä. Ainakin pääkaupunkiseudulla voi yksinhuoltaja toimia sijaisvanhempana - en tiedä, josko muuallakin.
Jos on koulutus, yh-sijarin pitää olla alanammattilainen, kasvatusalan, eli ei kelpaa kuka vaan.
muiltakin sijaisvanhemmilta. Aina hoetaan, että tavallinen perhe käy. Eikö yh -perhe sitten ole tavallinen perhe yhtälailla? Perhehoitoliittoko on keksinyt säännön? Perustuuko "määräys" Perhehoitoliiton keskustalaiseen arvopohjaan?
kouluttautunut, vai käykö kouluttautumaton? Entä yh - sateenkaariperhe?
Pitääkö MAMU -perheen olla kouluttautunut vaiko kouluttautumaton? Käykö yh -Mamu -perhe? Entä YH - Mamu - sateenkaariperhe?
Pitääkö YH - sateenkaari - sukulaisperheen olla kouluttautunut vaiko kouluttautumaton? Vai ovatko nämä jäljempänä mainitut pois Perhehoitoliiton ja konservatiivisten lastensuojelun toimijoiden listoilta. Ehkä ei eräässä kunnassa enää uskalletaq ääneen sanoa, mutta piilorasismi elää.
Anteeksi, mutta mua kävi ahdistamaan tuo ajatus, että ryhdyt sijaisvanhemmaksi jos et saa adoptiolasta. Sijaislapsi ei ole millään tavalla sama asia kuin adoptiolapsi, hän ei koskaan tule olemaan sinun oma lapsesi. Hän on muiden ihmisten lapsi, jota sinä hoidat, ja lapsi tulee tapaamaan vanhempiaan säännöllisesti. Oletko varma, ettet tule lapsesta mustasukkaisesti, ja ala huijaamaan häntä itsellesi? Oletko miettinyt mitä käy, jos biovanhemmat ovat esim. alkoholi- tai huumeongelmaisia, tai muuten vaan inhottavia sinua kohtaan? Suurin osa sijaislapsista on kuitenkin otettu vanhemmiltaan pois vasten näiden tahtoa, ja se saattaa aiheuttaa katkeruutta, joka helposti puretaan sijareihin.
Minusta on väärin alkaa sijariksi vain koska ei saa omaa tai adoptiolasta. Oma lapseni on sijoitettu lapsettomalle pariskunnalle, joka ryhtyi sijareiksi, koska adoptointi on vaikeata suomessa. Lopputuloksena on se, että 6 vuotias tyttäreni ei tiedä minun olevan oikea äitinsä, vaikka käynkin häntä säännöllisesti tapaamassa. Sijaisäiti on tieten tahtoen salannut lapseltani kaiken oikeisiin vanhempiinsa liittyvän, mutta valehtelee sekä minulle, että sossuille että lapsi tietää juurensa. Kuitenkin kun koitan lapselleni puhua itsestäni hänen äitinään, hän kirkuu että valehtelen. Aiotko sinä ryhtyä samaan? Oletko miettinyt että jossain vaiheessa lapsi voi alkaa syyttämään sinua siitä, ettei saa asua vanhempiensa kanssa?
Sijaislapsi ei siis tulisi sinun lapseksesi, vaan pysyy aina ja ikuisesti omien vanhempiensa lapsena. Mieti asiaa myös tältä kantilta ennen kuin alat itsekkäästi sijariksi adoptoinnin vaihtoehtona.
sijoitetun lapsen ottavat luopuvat vielä vaikeammin lapsesta, kuin he muut sijaisvanhemmat, joille asian on taloudellinen kysymys . Niin ja mukavuuskysymys. Taistella saat joka tapauksessa - mutta saadaksesi lapsesi takaisin lapsettomilta, joudut tekemään moninkertaisen työn.
Minua pisti silmään sama asia kuin tätä äitiäkin. Eihän vain kyse ole lapsen omimisesta? Pidän hienona, että joku avaa kotinsa toisen lapselle ja on valmis hoitamaan lasta kodinomaisesti huolehtien. Mutta lapsella on oma sukunsa ja perheensä, joka tulee sijaishoidossa kylkiäisenä. Suhteiden muodostumiseen vaikuttaa kaikkien käytös. Sukulaisten tulee olla asiallisia ja kunnioittavia sijaisperhettä kohtaan, mutta sijaisperheen samoin lapsen sukua kohtaan. Kysehän yhteistyöstä!
Ja sinulle syrjäytetty äiti haluaisin sanoa, että pidä sinä pintasi ja kerro lapsellesi tavatessasi yhteisistä asioistanne ennen sijaishoitoa tai hanki yhteisiä muistoja nyt, jos aikaisempia ei kannata muistella. Vähä vähältä nuo tarinat menevät mielen pohjalle ja kaivavat muistoja esiin tai tekevät nykyisistä asioista muistoja. Valokuvat auttavat myös, jos sinulla on antaa hänelle sellaisia teistä ennen sijaisaikaa. Muistot ovat myöhemmin ehkä se kannattava voima suhteessanne. Lapsesi tulee ennen pitkään kaipaamaan vastauksia ja kun pidät kanavat auki, olet tehnyt sen mitä äitinä juuri nyt voit tehdä. Älä pyri ihmeisiin vaan pyri olemaan mukana silloin kun voit. Kyse on vielä niin pienestä lapsesta, että ei kannata luovuttaa. Lapsesi arkiäiti on sijaisäiti. Lapsesi tarvitsee päivittäin paljon hoivaa ja sen antaa tuo arkiäiti. On luonnollista, että hän mieltää äitiasian tällä hetkellä aikuisen näkökulmasta "väärin". Yritäpä kertoa olevasi Liisa-äiti eli käytä omaa nimeäsi etuliitteenä. Näin lapsi ei mene sekaisin ja ymmärtää omistavansa ennen pitkää yhden sijasta kaksi äitiä. Anna lapselle aikaa ymmärtää ja kasvaa tilanteeseen, älä odota ihmeitä, muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta muutosta tapahtuu.
Asiasta kannattaisi keskustella sijaisäidin kanssa, koska ongelma on ilmeinen tai sitten sosiaalityöntekijän kanssa. Pyydä apua, että saat asiat selväksi. Näin lapsesi ei katoa sinulta, vaan suhteenne pysyy rehellisellä pohjalla eikä tule myöhemmin käsitystä että esim. hylkäsit hänet pienenä. Asiat vääntyvät kummasti matkalla ja vain sinä voit omalta osaltasi pitää asioita oikeilla raiteilla, mutta muista olla rehellinen! Älä kerro toiveistasi, ainoastaan totuudesta. Toiveet kerrotaan, kun ne ovat toteutuneet, näin ei tule väärinkäsityksiä eikä pettymyksiä. Lapsi elää tässä ja nyt.
Minusta on upeaa, jos lapseton pariskunta/yksinhuoltaja on valmis luopumaan (ainakin toistaiseksi) adoptio ajatuksesta ja hakeutuu sijaisperheeksi lapselle,jolla ei muuten olisi rakastavaa,turvallista kotia. Itse ainakin, jos en olisi itse kykeneväinen huolehtimaan lapsestani, haluaisin hänet nimenomaan perheeseen jossa hänet halutaan oikeasti lapseski, ei tavaksi rahoittaa esim.talolainaa. Vaikka sijoitetun lapsen oma äiti ei ole kykenevä huolehtimaan lapsestaa, ansaitsee lapsi silti kodin, perheen, jossa häntä rakastetaan siksi, että hän on ainutlaaatuinen ja ihana,kaivattu lapsi..että lapsi saa kokea olevansa rakastettu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sijoitetun lapsen vanhempien pitäisi tehdä töitä sen eteen, että he voisivat antaa lapselle luvan kiintyä ja rakastaa sijaisvanhempiaan..tämä olisi vähintä mitä he voisivat antaa lapselleen kaiken sen surun jälkeen jota ovat lapsen elämään tiedostaen tai tiedostamattaan aiheuttaneet.
Sijaisäiti on kuitenkin ensisijaisesti ÄITI, ja äidillä on velvollisuus suojella ja rakastaa lasta. pitää huoli, ettei mikään enää koskaan vahingoita lasta... toivoisin, että sijoitetun lapsen bio-vanhemmatkin voisivat toimia samoin..eivätkä toimillaan tahallaan vaikeuttaii lapsen elämää..he saavat olla ja heidän tuleekin olla osa lapsen elämää..mutta eikö niin, että olisi kaikille parempi, jos he olisivat lapsen kasvua tukeva osa..ei uhkaava osa...
Onnea matkallesi äidiksi..tuletpa sitten äidiksi oman raskauden, adoption tai sijoituksen kautta..aina tarvitset rohkeutta ja hyvän tukiverkon ympärillesi jotta jaksat rakastaa ja ihailla lapsesi ainutlaatuisuutta aina ja joka hetki!
Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa joten mieti itse, miten voit luoda turvalliset ja kiinteeät suhteet lapseesi alkaen sijaisvanhempien, sossun ja itsesi avoimella vuorovaikutuksella. Suomi on oikeus valtio ja jos itse tätä todella haluat se onnistuu!! :)
olen kyllä samaa mieltä; sijaislapsella ei paikata omaa lapsettomuutta.
on sijaisperhe, jonne syydetään jatkuvasti lapsia (kriisi- tuki - sijais yms.), mutta rouvan annetaan käyttäytyä miten haluaa. Hä'n nauttii ihmisten kiusaamisesta. Hän usein puhuu puolelleen esim. eronneen parin äidin ja alkaa käydä sotaa isän sukua vastaan. Tällä hetkellä, kun tuo äiti on huonossa jamassa, on hän yllättäen kääntynyt isän kaveriksi (jolta mm. yritti viedä huoltajuuden äidin kanssa) ja käy sotaa lapsen muuta sukua vastaan. Isä saa lukuisten vuosien jälkeen yllättäviä etuja, kun suostuu kääntymään omaa sukuaan vastaan.
Joten ei tarvitse vilpittömyyttä, eikä avoimuutta. Voit olla millainen paskiainen tahansa, niin kelpaat kyllä sijaisvanhemmaksi. Ja vaikka talossasi tapahtuu mitä tahasa puolustuskyvyttömille lapsille (kuolema, jatkuva sairastelu, kuolemanvaara) sossut puolustavat sinua - otathan aina uusia lapsia risukon suojaan.
Varmasti saat lapsen ja aivan sellaisen, kuin haluat. Sossut auttavat sitten taistelussa PAHAA SUKUA vastaan. Näin ainakin Jyväskylässä. Ja akka sen kuin porskuttaa. Talo levenee ja kasvaa ylöspäin, auto suurenee ja omat kullanmurut pitävät kulissiä ÄITYKKÄKULLALLE yllä.
Joistakin maista on mahdollista adoptoida yksinhuoltajanakin, mutta usein vain vammaisia lapsia annetaan yksinhuoltajalle - kysy Pelasta mahdollisuuksista.
Sijaisvanhempina on myös yksinhuoltajia, joista toiset ovat aloittaneet yksinhuoltajana ja joistakin on tullut puolison kuoleman takia tai avioeron seurauksena yksinhuoltajia. Jos alat suunnitella sijaisvanhemmuutta, niin hakeudu Pride-kurssille, jonka aikana voit puntaroida onko sinulla edellytyksiä tarjota usein hyvin traumaattisia kokemuksia kokeneelle lapselle turvallinen ja huolehtiva koti, sekä voimavaroja myös hänen sukunsa kanssa tehtävään yhteistyöhön.
lähinnä sijaishuollossa. Ja hyvin vakavasti. Hänet sijoitettiin Jyväskylän liepeille kammottavaan majataloon "varhaisessa vaiheessa", mutta hän on joutunut traumatisoitumaan sijoituksessa. Sääli kaikkia lapsia, jotka tuossa majatalossa ovat joutuneet öitään viettämään. Yäk, yäk, oksettaa......
Tähän ja lähes kaikkiin viestiketjuihin vastanneen "läheisen" voit saada sijoitetun lapsen mukana jos on tuuria.
joka puolustaa ja mahdollisesti pelastaa, jos lapsi on joutunut kammottavaan paikkaan. Huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka ovat joutuneet "laitosmaiseen - muka perheeseen" ja heillä ei ole ketään puolustamassa tai ketään joka uskaltaisi puolustaa. Saattaapa lapsi mennä toistuvasti hankeen nukkumaan, kun talo on niin kammottava, mutta lisää vaan lapsia sinne laitetaan.
Joten jos motiivisi eivät ole puhtaat, älä ala sijaisvanhemmaksi.
kun lasta, vanhempia ja sukua on onnistanut ja lapsi on päässyt hyvään, rakastavaan paikkaanb. Mutta valitettavasti sijaishuolto on kuin arpapeliä - siellä voi tulla millaista otusta tahansa vastaan. Ja kun kaikki kelpaavat sijaisvanhemmiksi - ajautuu joukkoon vääjäämättä tyyppejä, jotka eivät ehkä pärjää missään muussa työssä - eivätkä sijaisvanhemmuudessakaan. julkisuudessa he saattavat esiintyä maireasti hymyillen (tekohymyä) ja esittää pyhimystä, mutta takanapäin he voivat olla kuin piruja - punaisia piruja. Nimimerkillä kokemusta on. Läheiseni - minä olen muuten se kirjoittelija - on joutunut pahimpaan mahdolliseen paikkaan. Saa suunnilleen koko ajan pelätä lapsen hengen puolesta.
ihmisillä rouva Hajoita ja hallitse? Tykkäisit varmaan bingosta. Mene bingoon, niin ei tarvitse hajoittaa lapsen sukulaisten välejä. Hajoita ja hallitse kuvittelee olevansa maailman paras ihminen. Hän on puheenjohtaja vähän siellä jos täällä - esittää kuulemma aina itse itseään. Eräässä jyväskyläläisessä firmassa pelätään, että rouva ilmottautuu heidän hallintoelimiinsä - ja pelätään. Hajoita ja hallitse, hajoita ja hallitse. Mene rouva bingoon.
Jos minulla olisi yhtä paljon lapsia, mitä rouvalla on ollut tuki- kriisi- sijaishuollossa, en ennättäisi hajottamaan ja hallitsemaan mitään, sillä kaikki aikani menisi lasten kanssa olemisessa. En paljon värkkäilisi lehdistöteidotteita enkä kalentereja. Mutta ammattitaitoa on myös se, että osaa sanoa, EMME OTAA ENEMPÄÄ LAPSIA, sillä nämä nykyiset tarvitsevat meitä.
Mutta huolimatta suuresta lapsimäärästä (toisten lapsia) aika riittää jatkuvaan kiusantekoon ja hajoita ja hallitse - pelien rakentamiseen. Elämä taitaa olla ihan liian tylsää rouvalle pelkästään lasten kanssa viettää. On kivempi tapella erinnäisten ihmisten kanssa - ajaa joitakin ihmisiä pois julkisista paikoista ja peittää lapsi omalla kehotllaan, etteivät sukulaiset pääse tervehtimään.
Suomalaista sijaishuoltoa parhaimmillaan, vai mitä?
Sillä ei ole merkitystä, jos pelkää menettävänsä lapsen sijaisvanhemmille, että onko niillä sijaisvanhemmilla lapsia ennestään tai ei. Ihan yhtä lailla omia voi sekin äiti, jolla on viisi lasta ennestään.
Sijaisvanhemmaksi ei pääse, jos haluaa lapsen "kuin omaksi" ts jos ei ymmärrä, että kyseessä on todellakin toisen lapsen kasvattaminen, lainalapsi.
Sossut käyvät nämä motiivit kyllä läpi, huoli pois. Ja ne motiivit haastatellaan niin lapsellisilta kuin lapsettomilta.
Moni lapseton ryhtyy sijaisvanhemmaksi, ei siksi että "saisi oman lapsen" vaan koska nyt vaan sattuu tykkäämään lapsista ja lasten kanssa touhuamisesta.
"Lapsettomuuden vuoksi sijoitetun lapsen ottavat luopuvat vielä vaikeammin lapsesta, kuin he muut sijaisvanhemmat, joille asian on taloudellinen kysymys . Niin ja mukavuuskysymys. Taistella saat joka tapauksessa - mutta saadaksesi lapsesi takaisin lapsettomilta, joudut tekemään moninkertaisen työn. "'
joo ja sitten jos sijaisperheellä ON jo lapsia, niin nehän tietenkin ostavat uutta vain omille lapsilleen ja sijaislapsi kulkee vanhoissa ja suosivat vain omiaan eikä ne MITENKÄÄN voi oikeasti rakastaa vierasta lasta.
Tämän luin tän palstan toisesta viestiketjusta. Että niin tai näin, AINA VÄÄRINPÄIN.
Etteikö teille tule mieleen mikä on lapsen etu? Lapsettomalle parille sijoitetuksi "joutuminen" voi olla oikein hyvä vaihtoehto. Ei ole kilpailua.
Lapselliselle parille joutuminen voi olla oikein hyvä vaihtoehto. On sisaruksia ja kokemusta.
Nämä on muuten koomisia nämä "taistella saat saadaksesi lapsen takaisin". Siinähän taistelet sijareiden kanssa kun sillä ei ole merkitystä, mitä ne sijaisvanhemmat sanoo, vain sillä, [b]oletko bio saanut omat asiasi kuntoon ja onko sossu samaa mieltä elämäntapamuutoksestasi. [/b]
Siinä ei mitään taistelua tarvi, vaan yhteistyökykyä ja omien ongelmien myöntämistä, on se sitten mielenterveys - tai päihdepuolella.
Jännä että näissä keskusteluissa pahin mörkö on se sijaisperhe vaikka heillä ei ole osaa eikä arpaa siihen, että lapsi on huostaanotettu. Se olisi otettu huostaan, vaikka Suomessa ei olisi ainuttakaan sijaisperhettä.
Silloin se lapsi vain olisi joutunut lastenkotiin eli laitokseen asumaan.