Aurinko paitaa, linnut laulavat. On hyvä olla.
Ylistys Allahille kaikesta tästä hyvästä !
Ylistys Allahille kaikesta tästä hyvästä !
Jumalalle kiitos!
Kesä!
16241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyvähän se on ihmisen olla, kun on vatsa täysi,mieli on vapaa ja Aurinko lämmittää laiskimuksen kehoa. Tiedä häntä mitenkä tässä on kiittäminen tarkoittamaasi suuruutta,sillä kyllä se kesä ja lämpö tulee ilman kiitostakin ja lämmittää aivan yhtä tasapuolisesti niin hyviä kuin pahojakin ihmisiä siitä huolimatta onko uskovainen vai uskoton elämän matkamies.
pieni perhe pani minut elämään perhehelvetissä kun kuksivat keskenään.
Mikä se sellainen Jumala on joka sallii ensin yh-äidin maata alaikäisen poikansa kanssa ja antaa tälle ne opit jatkoelämään? Tietämättäni jouduin mukaan tällaiseen helvettiin ja yksi lapsi on mutta hän on vieläkin lätkässä isäänsä ja minua vihaa. Jos joku luulee että tämä on helppoa niin voipi kiittää Jumalaansa.
... niin aina voi kuitenkin vaikuttaa omaan elämäänsä ja käytökseensä. Voimia!
ja myös elämään...mutta, nyt tuntuu tosi pahalta..miksi noi pahasti kirjoitit? Itse myös avioeron kokoneena tiedän (nyt toista kertaa aviossa): Miltä pienestä lapsesta tuntuu, kun oma isä lähtee pois...lapsilla oikeus tuntea sitäkin pelkoa että, äiti lähtee...omaani aikanaan paljonkin jouduin vieressäni pitäämään.ja myös lohduttamaan..mutta, minullapa oli silloin rinnallani viisas mies, joka tuon ymmärsi, vaikka omaa lasta ei hänellä ollutkaan...emmekä koskaan toista saanet. Kahdeksan vuotta kuitenkin seurustelimme tosi tiiviisti. Ja tänäkin päivänä tämä mies on kundille erittäin tärkeä ihminen. (aikuinen kundi jo) Kiintymys kun molemminpuolinen jo...johon taas katson että, minulla ei ole oikeutta puuttua...siis heidän väliinsä. Omalle uudellekin aviomiehelleni tuon selväksi tein. Oikeuden kundilla ja tällä miehellä olla aina läheisiä. Ja hyvin tuon myös oma aviomieheni ymmärsi, että miksi ovat. Ei tarvinut piirtää.
Jossain, nyt mättää ja pahasti. Asiat selviävät vain puhumalla. Puhu. Äläkä katkeroidu ja jos, tilanne tosissaan noin paha...eikö olisi syytä lopettaa koko suhde? Ihan oikeesti pahalta tuntui lukea...naisena ja äitinä.
t.Pimu
vaihtui tytär minun paikalleni petiin ja sen hän teki vapaaehtoisesti ja ensin härnäämällä isäänsä kun itse oli jo siinä iässä että kiinnostus seksiin oli noussut pintaan. Sitä en ymmärrä että hän palvoo isäänsä vielä aikuisenakin ja minua vihaa. Hän on aina ollut isin tyttö eikä isi ole tehnyt mitään väärää kuten ei hän itsekään mutta minun onnistumiset joissakin asioissa ottaa häntä kovasti päähän. Hän otti paljon vanhemman miehen (suvussani kiertäneen ja monella) kaverikseen ja taistelee nyt kovalla työllä tämän velkojen kanssa ja jopa ottamalla velkaa itselleen että saa kaverinsa asioita pidettyä kurissa.
Ei tämä kyllä naurata yhtään. Eikä meillä tyttären kanssa asiat selviä puhumalla koska hän ei halua puhua mistään vaikeista asioista.
Hirvittää nämä lasten syyllistämiset tällaisiin tekoihin.
vaan laittaa...kundini oli 6v.kun erosin hänen isästään...mutta, kyllä jo oma sänky oli itsestään selvä juttu kun oli 8-9 v...viereeni sai toki tulla myöhemmin jos, pelotti tai muuten halusi jutella jos, uni ei tullut..mutta, tuo oikeus aikuisilla omaan sängyyn omaan tilaan (miehellä ja naisella) pitää tehdä kyllä lapselle selväksi...Nooh, mustasukkaisuustilanteita meilläkin joskus toki ilmennyt...sanonut vaan olen tiukasti kundille vastaan aina, että hän ei päätä siitä kenen kanssa minä olen. Olen aikuinen ihminen. Ja aina olen hänen äitinsä joka en häntä hylkää..vaan pidän huolen. Napinat jääneet kaikki...nyt sitä kundikin jo miettii hyvinkin aikuimaisesti että, mitenkäs meidän sitten käy....(mieheni kovin paljon sairastellut viime aikoina) jos isälle jotain sattuu? Tarkoittaen aviomiestäni...Kiintymys kasvanut oikein...ja mitä mekin 7 vuotta nyt yhdessä elämäämme eletty..
Nuorten puhuminen vaikeista asioista vie usein aikaa varsinkin jos ovat murrosiässä tai vielä nuoria aikuisia vielä...ole kärsivällinen..toivon sinulle kuitenkin voimia ja jaksamista...
Tuo murrosikä kun minustakin suhteellinen käsite...jotkut aikuistuvat jo varhain, toiset taas vaativat pidemmän ajan...ja tunteista ei koskaan ole helppo avioerolasten puhua...he tarvitset aikaa ja kärsivällisyyttä...älä tuputa äläkä hoputa...
t.Pimu
eli ei muuta opettanut joten ketä tässä syyllistäisi eniten. Olen minä perkeleitä senkin päälle latonut vaikka montussa jo makaa. Montako vuotta naitatti pojalla ihteään!!!
kyllä kai hänen pitäisi jo kyetä puhumaan kuin aikuinen, mutta minä olen luovuttanut koska en jaksa yrittää selvittämisiä.
itselläni myös tässä kaksi vanhempaa kundia ( ei omia iät 30v ja 38 v)....vanhempi jo aikuinen ei minua tarvitse; omillaan elänyt jo pitkään;))...mutta, nuorenmalle olen sanonut että, hima on hima....tuo sitten elämä mitä tahansa eteen niin perheenä se kohdataan....mutsina ja ystävänä jonkinlaisena myös tälle nuoremmalle koen olevani, hän oma äitinsä kun edesmennyt. Luvan olen antanut olla nuorempi...kuin tuo fyysinen ikä ehkä edellyttäisi jo;)...jotenkin ymmärrän, ei tee tiukkaa;) Ei ole myöskään nuorella kovin helppoa kasvaa murrosiästä aikuisuuteen jos, jompikumpi vanhemmista kuolee...tai molemmat...
Toivon että, joskus nuo välinne vielä kuntoon kuitenkin saisitte. Uskon että, kuitenkin myös hänelle itselleen se tuskallinen asia...kuitenkin. Vaikka nyt ei pysty puhumaan.
Jaksamista toivon sinulle ja perheellesi;
t.Pimu
kerjäämässä sääliä näillä kirjoituksillani mutta minun on niin paha olla kun tyttären kanssa on välit poikki. Minun on pakko kirjoittamalla purkaa sitä pahaa oloa vaikka se vain hiukan lievittäisi tuskaa. Ainoa lapsi ja aivan jotain muuta elämältä odotin. Kiitos kun jaksoit lukea ja ottaa kantaa.
kundit meidätkin laittavat välillä koville;))....mutta, yritetään kestää...Rakkaita ja läheisiä ne omat lapset ovat aina...ovat ne sitten minkälaisia tahansa tai tekevät mitä tahansa...
t.Pimu
Kiintoisaa. Laitoin tämän aloituksen 100%:na provona jonkun hihhulointiviestin innoittamana. Olen agnostikko ja kesäni on ollut perseestä.
Kiintoisaksi tekee keskustelun kehittyminen, kommenteissa käsitellään monenmoisia ihmiselon ongelmia. Liekö tuo jumalan mainitseminen asia, joka jotenkin avaa tapauskovaisten "syvälliset mietteet"? Olisi ollut todella vaikea keksimällä keksiä aloitusta, joissa vastaavaa mielipiteenvaihtoa saisi esiin.
Syksy on parempaa aikaa, luonto on vehreimmillään, elukoitten poikaset alkavat tulemaan ominaan toimeen, marjat, sienet kypsyvät ja etenkin maanviljelyksessä on sadonkorjuun aika. Ja pystyy nukkumaan taas öisin kun ei ole niin valoisaa.
en edes kuulu kirkkoon. Mutta, en myöskään arvostele jos, joku uskoo. Minusta on aivan sama mitä kukin uskoo tai ei usko. Ihmisen oma mielipide siinä ratkaisee...mihin vastaan. Ei pidä yleistää että, tuo sana Jumala...nyt mitään ratkaisi...älähän niputa ihmisiä...;)))
t.Pimu
elämässä tapahtuu eikä siihen tarvita uskoa jos joku kirjoittamalla yrittää keventää olemistaan ja elämistään niiden ongemien seassa joita elämä on hänen tielleen kasannut ja vielä ilman omaa syytään. Oikea rehellinen uskovainen on jees mutta ne vale-sellaiset on lusmuja. Itse olen oikea pakana.
kirkosta erosin 15v. Edes tuota rippikoulua en ole käynyt...no, kundi kyllä kuuluu kirkkoon edelleen ja on kirkossa kastettu. Hänen isälleen se oli aikanaan tärkeä juttu..muistan vieläkin kuinka vaikeaa oli saada sinne kirkkoon tulemaan, kaikkia meille tärkeitä ihmisiä ja varsinkin lähisukulaisia (tulivat sitten kyllä koska, kysymyksessä oli meidän yhteinen lapsemme) mutta, tuota omaa Jumala käsitystä...niin se on tuolla omassa sydämessäni...eipä kuulu muille...;) Joillakin sitten sekin tärkeää, tämä julistaminen ja sen esille tuominen...suon sen heille...ihmisiä silti olemme kaikki tyynni..uskookoon kukin omalla tavallaan tai sitten ei.
t.Pimu