Hei!
Onkos ketään joka on saanut pelon takia sektion?
Onkohan kuinka yleistä?
Onkos ketään joka on saanut pelon takia sektion?
Onkohan kuinka yleistä?
sektiosta
wenla83
20406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
miettinyt ihan samaa, itse pelkään synnytystä melkoisesti (kipu) ja olen miettinyt sektion mahdollisuutta. Kaikki sanovat että sektiosta toipuminen kestää pitempään, mutta enemmän pelkään alatiesynnytyksen tuomia mahd. repeämiä, virtsaamisongelmia ja itse synnytyskipuja ym. Kuin sektiohaavan paranemista - arpikaan ei haittaisi. Masunahkaa on minulla leikattu näet ennenkin joten joku käsitys haavan toipumisesta minulla on, hidastahan se on mutta ei kestä ikuisuutta.
Kokemuksia siis, kiitos? =)
alatiesynnytystä, voi mennä hyvin, miksi turhaan suoraan mennä sektioon.Sektiossa ei leikata pelkästään masunahkaa vaan kohtua, minkä yhteydessä voi vaurioitua, jos huono tuuri käy esim. virtsatiet, hermotus jne. Haavan paraneminen on toista luokkaa kuin esim. umpisuolileikkauksessa.
Miksi pelkäätte synnytystä, jos ette ole koskaan sitä vielä kokenut? Kannattaa ensin kokeilla alakautta, jos siihen ei ole lääketieteellistä estettä. Kaikkihan voi mennä hyvin. Pelosta voitte puhua ja päästä eroon pelkopolilla. Minusta ei ole järkeä lähteä suoraan sektioon, vain jos pelkää repeämiä tms. Itse olen kokenut molemmat tavat synnyttää (vaikka olisi ollut lääketieteellinen syy sektioonkin) ja sen pohjalta taas oma kantani seuraavaan synnytykseen on selventynyt.
suunniteltua leikkausta takana ja kolmas edessä. Eivät suosittele edes yrittämään alakautta ahtaan sisämitan takia. Eka leikkaus oli ok ja toinen painajaista. Toipuminen leikkauksesta vie oman aikansa ja varsinkin jos on lapsia jo ennestään se rajoittaa jopa hoitorutiineja, syliin nostamista ja sen sellaista. Kun ei saisi syntyneen vauvan painoa suurempia juttuja mennä nostelemaan. Leikkauksen jälkeen ylös nouseminen, istumaan/ makuulle käyminen, aivastelu yms. tekevät kipeetä. Lisäksi maidon nouseminen voi leikkauksen vuoksi viivästyä.
Jos voisin, synnyttäisin mielummin alakautta. Suhtautukaa siihen niin, että teillä on sentään vaihtoehtoja olemassa. Kaikilla ei ole. Mutta onneksi leikkaukset ovat kuitenkin mahdollisia, joten jos ette luota kivunlievitykseen ja sen sellaiseen ja pelko on täysin ylivoimainen, niin on se kuitenkin teillä vaihtoehtona.
Minulla on takana kaksi normaalisynnytystä ja yksi sektio. Nyt neljättä odotan. Ikinä en enää sektioon haluis. Olin todella kipee leikkauksen jälkeen ja vauvan kantaminen ja hoitaminen muutenkin oli vaikeeta. Sängystä ylös nouseminen vei aikaa ja sitähän yöllä sai kuitenkin vauvan kanssa tehdä. Sektio ei todellakaan ole mikään helppo juttu. Ja jatkoo ajatellen jos monta lasta haluaa... Alakautta voit synnyttää niin monta kuin tykkäät. Tietenkin jokaisen lantio on eri kokoinen ja kaikki ei pysty normaalisti synnyttämään. Alakautta kun synnyttää niin kipu häviää lapsen tultua pihalle. Harvemmin kätilöt päästävät paikkoja repeemään vaan tekevät välilihaleikkauksen, joka paranee kyllä aika äkkiä. Tässä oma mielipiteeni..:0)
Olisin halunnut synnyttää normaalisti mutta jouduin sektioon. Nyt sektiosta on reilu viikko ja edelleen kovat tuskat. Mua todella ahdisti olla siinä leikkauspöydällä kun vetivät vatsaa auki. Tuli kaikenmaailman komplikaatioitakin ja kohtu ei meinannut supistua leikkauksen jälkeen ja vuodin paljon verta. En viitsi kaikkea kertoa etten aiheuta pahempia pelkoja muille mutta omalla kohdallani en tiedä uskallanko enää tehdä lapsia jos ainoa synnytystapa on sektio. Sektiossa kivut tulevat jälkeenpäin ja se ei ole kivaa. Toisena yönä sektiosta makasin sairaalasängyssä pystymättä hälyttämään apua (nappi oli kaukana) ja koin hirveitä tuskia. Ei tiedetä mistä edes johtuivat, ilmeisesti virtsarakkoni jotenkin vaurioitui leikkauksessa koska ollut niin paljon virtsaamisongelmia ja tuskia rakossa.
Mulla ensimmäinen oli hätäsektio ja toivuin siitä kyllä tosi hyvin, vaikka kipeähän se oli. Toinen alakautta ja välilihan leikkaus. Toivuin siitäkin tosi hyvin. Mutta nyt kolmatta odotan, ja vaikea päättää, että kumpi synnytystapa. Toisaalta toipumisen kannalta jos menee hyvin sektio, niin sen haluan, kun niin pelottaa lapsen hapenpuuteongelmat mitä ilmeni noissa kahdessa aiemmissa synnytyksissä ja lisäksi on ahdas lantio (kakkonen syntyi alakautta, koska lapsi 3 kg ja lääkärit sanoi, että sopii tulemaan just ja just) Eli ei ole helppoa nyt näiden ajatusten kanssa. Pelko molempia tapoja kohtaan tavallaan, paitsi että mielummin sektio LAPSEN TAKIA ettei tulisi hapenpuute yms. ongelmia/komplikaatioita.
Kuten muutkin, suosittelen kokeilemaan alatie synnytystä.
Itselläni oli myöskin pelkoa alakautta synnyttämisestä, mutta nyt ajatukseni ovat että tekisin sen milloin vain!
Mietin samoin, että haluan sektion pelkoni vuoksi mutta luojan kiitos en sitä vaatinut.
Synnytys oli mitä helpoin, ei kipua (sain epiduraalin ennenkuin kovat supistukset edes alkoivat) ja ponnistaminenkin oli ohi 12 minuutissa. Ei repeemiä, välilihan leikkaus kylläkin. Se teki viikon ajan kipeää (lähinnä vaan istuessa ja pissalla käydessä) mutta sen viikon kesti mielellään kun kuvitellen kauanko sektiohaava kestää parantua. Heti alusta alkaen sai itse hoivaa vauvaa, mitä sektio synnyttäjät eivät saa.
Vannon kautta kiven ja kannon, että alateitse jos synnytät se kipu unohtuu HETI kun lapsi on ulkona. Se loppuu myöskin siihen.
Itse sain kyllä heti vierihoitoon vauvan ja haava parani hyvin. Myös välilihan haava on parani hyvin. Tosin alakautta synnytyskään ei takaa sitä, että vauva pääsee heti viereen tms. Voi joutua tarkkailuun esim. teholle. Mulla kun on kokemusta molemmista tavoista hyvin toipuneena, niin siinäpä se on, että kumpi parempi, mutta ehdottomasti alakautta, kun vain kaikki menee hyvin: ei repeämiä, lapselle hapenpuutetta tms. Kaikilla vain ei suju yhtä lennokkaasti synnytykset alakautta, vaan ne voivat olla tosi kipeitä ja pitkiä synnytyksiä.
aina ei niin mene. Mutta se varmaan on totta, että voi loppua jos kaikki menee hyvin.
Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista pelkoa synnytystä kohtaan, eipä olisi maan päällä yhtään ihmistä jos ei olisi entisaikoina tohdittu synnyttää :D Onneksi nykyään on kuitenkin mahdollisuus kivunlievitykseen..
Toivotaan ettei oma synnytyskokemukseni tule olemaan mistään kamalimmasta päästä kun niin avoimin mielin olen menossa synnyttämään. Mutta sektiota en ainakaan haluaisi.. Kyllähän se alatiesynnytys on se "luonnon tapa"..
Olin vuonna 2006 myös ensisynnyttäjä ja avoimin mielin menin. Luomusupistukset jne. mutta niin vain jouduin hätäsektioon. Onneksi kaikki meni hyvin, terve lapsi ja itse toivuin valehtelematta viikossa. Lapsen sain 2 tunnin päästä vierihoitoon. Oltiin vain kolme päivää (kaksi yötä)sairaalassa. Todettiin ahdas lantio. Toinen synnytys käynnistettiin, kun kolmekiloinen sopii tulemaan, sanoi lääkärit. Kauheat supistukset ja nopea synnytys. Lapsi joutui teholle, jossa kävin vuorokauden pari imettämässä jne. Onneksi kaikki hyvin ja taas kolmen päivän kuluessa kotiin. Näin sitä tietämättömänä ensisynnyttäjänä itsekin aikoinaan avoimin mielin lähti. Kuitenkin olen niin äärettömän onnellinen, että sain kokea myös alatiesynnytyksen. Nyt kolmatta odotan....ajatukset harhailee....
Hei ei ketään pakoteta synnyttämään. Pelko on yhtä hyvä syy sektiolle kuin fyysiset rajoitteetkin. Itse menossa sektioon, suuniteltuun, koska pelko alatie synnytystä kohtaan haittaa jo normaalia arkea, puhumattakaan nukkumisesta.
Lääkärit eivät mielelllään puhu muusta kuin alatie synnytyksen hyvistä puolista ja painottavat sektion komplikaatioita mikä on ihan ymmärrettävää, ei sektio ole mikään pikku leikkaus. Alapäätä ihannoivat voisivat ajatella asiaa myös niiden kannalta, joilla lapsuudessa koettu trauma tms estää alateitse synnyttämisen. Pelkopolilla käyneistä 95% valitsee sittenkin alatie synnytyksen, joten hae ensin apua sieltä, ettei sinulla ole väärää mielikuvaa asiasta. Jos käynti ei auta, pidä mielipiteestäsi rohkeasti kiinni!
kärsineitä hoitaneena (massiivivuodot siis yli 10litraa, kohdunpoistot, virtsarakon vauriot, haavainfektiot ja ruptuurat), älkää nyt hyvät ihmiset pelätkö maailman luonnollisinta asiaa, eli alatiesynnytystä!
On luonnollista jännittää jotain sellaista, mitä ei ole kokenut, mutta avoimin mielin matkaan vaan. Saakelin kermaperseet, teidän vaan pitäs päästä mahd. helpolla ja sektio vaan valitettavasti ei oo se helpoin tapa. Ja jos kokee, että alatiesynnytyksessä menettää hallinan tunteen, niin vielä vähemmän sitä on itse kontrollissa, kun leikkauspöydällä vatsaa leikataan auki. Kohtuhan sijaitsee kaikkien vatsapeitteiden ja virtsarakon alla, eli koko maha auki..
Toki alatiesynnytyksessäkin voi komplikaatioita tulla, mutta sen takia synnytykset hoidetaankin sairaalassa suomessa.
Pelkopolien kätilöiltä saa hyvää ja OIKEAA tietoa asioista!
kun käytät tuollaista kieltä " saakelin kermaperseet". En haluaisi sinua synnytykseeni. Minä olen kokenut molemmat tavat ja kolmas on varmaan sektio ihan lääketieteellisistä syistä ja totta on, ettei sektio ole mikään pieni leikkaus ja pelottaahan se, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.
t. sairaanhoitaja
Tai sitten olet käynyt jonkun kusipääkätilöiden opiston kirjekurssin...
Puolivälissä tekstiäsi kirjoitustyyli muuttui asiallisesta aivan kuin eri ihmisen kirjoittamaksi, ja vielä sellaisella kielenkäytöllä, ettei kukaan itseäänkunnioittava kätilö niin puhuisi.
Lisäksi sektiotietosi on hieman ympäripyöreää, ollaksesi oikea kätilö. Siksipä suosittelenkin muita kyselemään äiti/pelkopolilta oikeaa tietoa, eikä sinun mustamaalauksiasi uskomaan.
terveisin 3 sektiota kokenut :)
Kiitos kaikista viesteistä. Oli kiva kuulla kuitenkin että en ole ainoa.....
Mulle tehtiin kiireellinen sectio ja leikkauksesta jäi hyvä maku, vaikka tilanne oli kaoottinen, mutta se toipuminen. Voi vitsi se oli hidasta, 7päivää sairaalassa ja kunnon kipuläälleillä sen aikaa. Oisko ollu, et vasta viidentenä päivänä pääsin kunnolla käymään vessassa, joka oli parin metrin päästä vuoteesta. Mun vauva oli teholla n3kk, mutta jos ois terve vauva tullu, niin en ois kyllä pariin viikkoon voinu ite hoitaa sitä kipujeni takia. Kipulääkkeet jätin pois vasta kuukauden päästä synnytyksestä.
näin myös äidin, jolla sectiohaava jotenkin "aukes", siis kun nousi seisomaan, ja siit sitten uudestaan vaan leikkaussaliin..
Kyllä mä suosittelen alatiesynnytystä ja itse toivon kovasti ,etten koskaan sectiota enää koe. Mutta kyllähän joillain se toipuminen käy nopeemminkin, mutta kivutonta synnytystähän ei ole, ja täm pätee myös sectioon.
Itse kokenut onneksi molemmat tavat siis myös onneksi sen alatiesynnytyksen. Sektiosta toivuin hyvin, kaksi yötä sairaalassa ja kotiin ja kympin lapsi. Alatiesynnytyksessä lapselle tuli komplikaatioita ja lapsi joutui teholle, sairaalassa kolme yötä. Eli kumpi parempi, se on kai tuuripeliä loppujen lopuksi. Onneksi molemmat lapset ovat saaneet nyt olla terveinä. Niin sektiohaava parani hyvin!
ennemminkin joutua sektioon.