Hei! Mulla kohta synnytys taas edessä kolmannen kerran. Ekalla kerralla synnytys oli nopea, 2h 15min, vauva tuli tosi vauhdilla niin, että paikat ehti revetä kyllä ihan toden teolla. Kipulääkitykstä en ehtinyt saada. Otten huomioon vielä, että lapsi oli iso kokoinen, 4020g. Ja minä taas tosi pieni kokoinen ihminen ja lantio tosi kapea. Olin silloin varautunut pitkään synnytykseen, mutta toisin kävi. Toista synnytystä pelkäsin enemmän kuin mitään, koska edellisessä kivut oli aivan sietämättömät ja alapään paraneminen repeämistä kesti todella kauan. Toinen synnytys sitten päättyikin hätäsektioon. Vauva oli tosi iso, 4300g, en olis semmosta jörkälettä saanut alakautta varmaan ikinä ulos. Nyt rv 40 2 ja synnytys pelottaa. Pelkään liian nopeaa synnytystä ja pelkään myös hätäsektiota. En haluasi leikkausta todellakaan. Haluisin rauhallisen ja mahdollisimman kivuttoman synnytyksen... Olen jostain kuullut, että jos sektio on joskus tehty, niin on todennäköistä, että seuraavatki lapset tulee samalla tekniikalla maailmaan.. Onkohan tolla mitään perää, osaisko joku sanoa?
nopeaa toimintaa
kohta synnytys
7395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lasta jotka ovat syntyneet isokokoisina ja kapea lantio, sen lisäksi toisesta repesit pahasti ja toisen kohdalla tehtiin hätäsektio. Sun tilanteessa keskustelisin tosissani suunnitellusta sektiosta jollei ultrassa olla varmoja että tämä lapsi on selkeästi pienempi kuin aikaisemmat.
Joo eli lapsi päätti sitten syntyä, saman päivän iltana kun tämän alotuksen tänne laitoin alkoi supistukset, ja seuraavana aamuna näki sitten päivänvalon. Syntyi siis rv 40 3, ja 4.8 klo. 12.34 :) Kerroinpahan nyt tuonkin :D Kokoa neidillä oli 4120g ja 54cm, silit synnytys sujui iha ok, paljon paremmin kuin edelliset. Ponnistusvaihe kesti semmoset 25min. Kohtalaisen hyvä muisto jäi tästä synnytksestä, epistomiaa ei tarvinnu tehdä, eikä repeämiä tullut kuin 2 tikin verran. Nyt toista päivää ollaan kotona ja tutstutaan toisiimme ja sopudutaan tähän elämiseen :))
synnytys kokonaisuudessaan kesti noin 6 tuntia. Sairaalaan mentiin (ja sinne jäätiin) noin kuuden aikaan aamulla. Tai siis tuo 6 tuntia säännöllisten supistusten alkamisesta.. Ja eikö se synnytyksen kesto yleensä niistä alkaen lasketa...? Mutta suht hyvin kuitenkin kävi tämän kertainen synnytys, voipi olla että joskus uskallan vielä uudemmankin kerran :)
Mukavaa, että synnytys meni hyvin. Niinhän ne lähes aina menevät. Toivottavasti tarinastasi on apua jollekulle, joka tuskailee etukäteen synnytystään.
Kyllähän ne yleensä sujuu ihan hyvin. Mutta moni pelkää niin paljon, että kuvittelee kaikenlaista, esim. mitä vois mennä pieleen jne. Kyllä mäkin pelkäsin ylin kaiken tätä viimesintä synnytystä. Ei siinä muuta, mutta ponnistaminen pelotti ja lapsen koko. Lopulta se kuitenkin sitten lähti sujumaan, ekat 15 minuuttia tuntui ihan turhalta, kun tuntui siltä ettei lapsi liiku mihinkään. Vähitellen aloin mennä pieneen paniikkiin ja menettää hermojani (vaikka niin vähän aikaa olikin vasta ponnistanut, mutta kun mielessä pyöri vaan, että "mitä jos ei mahdu tulemaan" "en halua hätäsektioon" ja "varmaan joku 5-kilonen lapsi" :D) Mutta kyllä se sitten alkoi pikkuhiljaa tulemaan. Mitään kovaa kipua en tuntenut oikeestaan muuta kun vähän aikaa siinä vaiheessa kun pää syntyi. Ja hartioiden kohalla kans nippas jonkin verran, mutta yllättävän kivutonta oli tällä kertaa, verrattuna ensimmäiseen synnytykseen. Ja siis 25:n minuutin ponnistamisen jälkeen lapsi oli ulkona. Ja kun kuulin sen minkä kokonen lapsi oli, niin olin jotenkin vähän ylpeä itestäni, että sain semmosen synnytettyä. :D Ja siitä olen erittäni kiitollinen etten revennyt paljon mihinkään, eikä tikkejä tullut vaan kun ne 2kpl. Tsemppiä kaikille joilla synnytys edessä! :)
Onneksi olkoon.
Oli jokseenkin kannustavaa lukea juttusi, minulla on nyt toinen raskaus, esikoinen painoi 4.7kg ja pelkään yli kaiken että tämä lapsi on yhtä suuri. Minulla on sellainen kutina että kohtaloni on saada isoja vauvoja:D Repesin ihan normaali ensisynnyttäjien tavoin, mutta kätilö ei aluksi tiennyt olinko revennyt pahasti jotenkin niin että pidätyskyky olisi mennyt. Onneksi siinä ei niin käynyt vaikka aluksi kätilön ilme oli melko huolestunut=/ Nyt sitten pelkään että repeän pahasti, olen lähes varma että lapsi on taas suuri. Mutta jospa en repeäisikään, kun sinullakin meni noin hyvin!:) Onnea vielä, ja iloa ja jaksamisia arkeen!
Hyvä kuitenkin ettei sulla pahemmin ollu käynyt. Mulla kans ekassa synnytyksessä epäiltiin tota, että olis pidätyskyky mennyt tai jotain semmosta. Mutta no, onneksi ei sentäään :D Repesin sillon kyllä tosi pahasti, mutta onneksi ei mitään hirveän vakavaa tai pystyvää jäänyt. En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta voit ajatella ainakin että pystyt synnyttämään AINAKIN 4,7-kiloisen vauvan! :) Vaikka ymmärrä kyllä täysin että pelottaa, varsinkin kun sulla oli noin iso vauva aikasemmin. Minä en pystynyt 4,3-kiloista synnyttämään, mutta nyt on kyllä niin jotenkin voittaja olo kun 4,1-kilosen sentään sain puskettua. :D En halua pelotella mutta kerronpa nyt vaikka miten mulla kävi ton keskimmäisen synnytyksen kans. Eli, ponnistusvaihe oli kestänyt jo noin 1,5 tuntia eikä oikeen mitään ruvennut tapahtumaan. Sitten mun annettiin vielä hetki yrittää, semmonen 15min meni vielä siinä pukerrellessa, kunnes sitten todettiin ettei mahdu. Vauvan sydänäänet heikentyi ja siitä sitten mentiin hippulat vinkuen hätäsektiolle. Onneksi kuitenkin kaikki päättyi lopulta onnellisesti. Näin ei kyllä kenellekkään haluais käyvän.
Mutta, kiva että kirjoituksestani oli Sinulle jotain apua edes :) Onhan se niin, ettei kukaan voi ennalta tietää miten synnytys tulee etenemään. Helppoahan se olisi, jos jotenkin pystyis ennustamaan sen. Kunhan vaan yrtität asennoitua oikein, ja valmistautua. (varmaan kuulostaa tosi tyhmältä sanoa nyt noin, kun on ihan peloissaan:D) Mutta kyllä se lapsi jotain kautta sieltä ulos saadaan. Kyllä sullakin varmaan kaikki menee lopulta hyvin. Tsemppiä ja voimia! :)