Asustelin tossa vuokralla pari vuotta ihan vaan huvikseni. 800E oli 2006 vuokra vesimaksuineen ja autopaikkoineen. Naapurit huusi kuin hyeenat ja isännöitsijää vitutti hirveesti kun etsin autoillemme parkkitilaa pihasta. Yks autopaikka ja kolme kulkinetta kun oli. Sitten tuli mitta täyteen ja ostin silloin kalliilla hinnalla perheelle kodin. Kämppä maksoi 170000 Eeroo ja lainaa nykäsin tollasen 120000E Korkokin oli silloin jotain 4.7%. Nyt makselen hiljakseen lainaa pois ja asun mielestäni kohtuu kivasti. 1985 rakennettu kämppä jossa 216 neliötä. Putkiremppa tietty tulossa,mutta rahat siihen on jo varattuna. Työn hinnasta saa suuren osan verovähennyksinä takaisin. Olen siis tyytyväinen pankin velkavanki. Mieluummin Nordealle kuin sille paskamahaiselle sikarinpolttelijalle vuokraisännälle. Tästä jää kuitenkin jotakin vuosien saatossa itelleenkin.
Hienoa olla ikivelkainen
Jeeeees
13555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
taskuja. Se on sama mitä jää vivan alle.
Eihän taskuja tarvitakaan, jos kaikki rahat menevät isännälle. Eläkkeellä käy sitten niin kuin Hesarin mummolle, jolta vuokrankorotus lopetti 40-vuotisen tuhnuttamisen.
Hesarin mummo tuhnuttaa, ja mitä jää jälkipolville? Kasa vuokrakuitteja ja metaanissa kylvetetty soffa. Vaikkei käärinliinoissa olekaan taskuja, perilliset kyllä ilahtuvat, jos pääsevät asumaan suoraan vastikkeen hinnalla ja käyttämään rahansa muuhunkin kuin asumiseen.
Tuhnuttaminen on toki järkevää, jos myy rommauksen aattona ja ostaa kuplan puhkeamisen jälkeen. Ajoitus on kaiken a ja o.
"mitä jää jälkipolville"
Siis elätkö ja ansaitsetko sen takia, että jättäisit mahdollisimman paljon jälkipolville?
Itse olen jo sen ikäinen, että tuotakin on tullut ajateltua ja asiasta jopa keskusteltu lapsien kanssa.
He ovat jo omillaan toimeentulevia ja ovat sitä mieltä, että sen, minkä olen saanut kerättyä, on minulla myöskin sitten eläkkeellä oikeus kuluttaa.
Olen harkinnut ottavani käänteisen asuntolainan, että ei sitten eläkkeellä tarvitse centtejä laskeskella.
jos kaikenlaista vippaskostia täytyy pärjätäkseen tehdä.
Kerroppas, mitä vippaskonsteja tuo edellinen käyttää?
Nykyään on ihan yleistä tuo käänteinen laina. Monella se jälkikasvu on jo omillaan toimeentuleva ja hommanneet omat asunnot. Eikö sinun mielestäsi voisi eläkkeellä nauttia siitä omaisuudesta, mitä on työuransa aikana kerännyt?
Ei käänteisen lainan ottaminen tarkoita sitä, että ei tulisi muutenkin toimeen, vaan sitä, että voi nauttia ilman mitään huolia eläkepäivistään ja vaikkapa törsätä sen verran kuin huvittaa.
Ensin on autuus olla parhaat vuotensa velkavankina siksi, että jälkikasvu perii hänet 50 ikäisinä.. On varmaan hieno elämä?
En koe asuntolainaa vankeudeksi, lainanhoitokuluilla ja muilla asumismenoilla (yhteensä normaalitilanteessa n. 40% perheen nettotuloista, tällä hetkellä aika paljon alle) asun väljemmin, viihtyisämmin ja turvallisemmin kuin vuokralaisena.
Mikä olisi sitten realistinen vaihtoehto? Vuokralla asuminenko?? Ne kämpät on a) paskassa kunnossa b) kokoajan kallistuvia c) eikä koskaan tiedä tulevaisuudesta. No ok, säästyvillä rahoilla voi ostaa vaikka vitun kalliita tuningautoja tai osakkeita.
Ite kuitenki aattelen silleen, että asumiseen panostamalla lisään enemmän elämänlaatuani kuin omistamalla jotain promillen kymmenyksiä pörssiyrityksistä, jotka sitäpaitsi tuntuu rommaavan pahemmin kuin omakotitalot ikinä. Eikä riivaa perhettä ahdistelevat etelänmiehet, kotimaiset mummonpotkijateinit, narkit eikä deekut. Me eletään idyllissä, jossa kaikilla on oma ulko-ovi, auto ja asuntolaina. Ei ehkä sovi kaikille, mutta ite tykkään.
mieluummin pankin velkavanki 40 vuotiaaksi kuin läskin vuokravanki koko elämän.........
toivottavasti pysyn tällaisena iki rahakkaana, jolla mukavat säästöt.
Tarkoitin vaan, että mikä järki on kerätä perintöä jälkipolville? Onko se jokin itseisarvo? Mitä lapsesi tekevät rahalla keski-ikäisinä? Eiköhän heillä ole talot ja velat maksettu silloin kun sinä työnnät koiranputkea?
Asun itsekin omistusasunnossa, mutta oletan lasteni olevan sen verran täyspäisiä, että rakentavat tulevaisuutensa ja taloutensa itse, eivätkä mahdollisen perinnön varaan.
Hei, oikeesti. Eikö nää asiat kuitenki mee aikalailla käsi kädessä?? Siis että asutaan laadukkaammin & mukavammin omassa ja sitä maksaessa samalla kerääntyy sitte sitä omaisuutta. Ei kai kovin moni nykyään enää "keräämällä kerää" omaisuutta lapsillee, mutta on se kuitenkin mukavampi jättää jälkipolvelle jotain pikku makeeta ku esim sata tonttua velkaa. Nykyäänhän ihmiset elääkin niin helvetin pitkään, että perinnönsaajan ikä lähtentelee varmaan jo 50-60 vuotta ja siinä vaiheessahan ihmiset on iteki kerenny sen taloutensa pelastamaan..
Noinhan mä sen sanoinkin.