Kolmisen vuotta sitten kun mä olin vasta nuori pikkutyttö mun elämä oli ihanaa.
Kavereita oli muutama, mutta vain yksi paras, eräs tyttö.
Nykyään emme kovin puhu, silloin tällöin. Tuolloin tunnen suurta ikävää ja mietin: "miksi ystävyydellemme kävi näin, että se kuihtui"
Perheessäni menee huonosti, isä juo eikä käy töissä, ennen joi vain "karhua" nykyään juo pelkästään viiniä, kirkkaita, ja väkevämpiä.
Silti luulen että isäni välittää minusta, paljon enemmän mitä äitini, joka ei anna minulle koskaan enää rahaa, ei toivota enää hyvää yötä, eikä muutenkaan paljoa vietä aikaa kanssani. Isäni puhuu minulle, hän pitää minua ehkä turhankin pienenä lapsena, mutta rakastan häntä koko sydämestäni. Toivoisin hänen lopettavan tupakanpolton.. Se koskee minuun, pelkään että hän saa syövän, tai muun sairauden.
Eivät nämät olleet niitä minun asioitani joita teille halusin kertoa.. vaan paljon vakavampaa, jota en kenellekkään muulle voi sanoa.. Eli..
viiltelen itseäni, en voi sille mitään, mutta elämäni on niin pirstaleina, eikä kukaan näe kuinka surullinen olen, kukaan ei halua välittää, ehkä kukaan ei välitä minusta..
Tiedän ettei tämä ehkä kuulu tänne, mutta mä en osannu valita mitään muuta minne mä olisin tämän sanonu, enkä mä voi pitää sitä sisälläni..
Tarvistenko mä apua?
Kavereita oli muutama, mutta vain yksi paras, eräs tyttö.
Nykyään emme kovin puhu, silloin tällöin. Tuolloin tunnen suurta ikävää ja mietin: "miksi ystävyydellemme kävi näin, että se kuihtui"
Perheessäni menee huonosti, isä juo eikä käy töissä, ennen joi vain "karhua" nykyään juo pelkästään viiniä, kirkkaita, ja väkevämpiä.
Silti luulen että isäni välittää minusta, paljon enemmän mitä äitini, joka ei anna minulle koskaan enää rahaa, ei toivota enää hyvää yötä, eikä muutenkaan paljoa vietä aikaa kanssani. Isäni puhuu minulle, hän pitää minua ehkä turhankin pienenä lapsena, mutta rakastan häntä koko sydämestäni. Toivoisin hänen lopettavan tupakanpolton.. Se koskee minuun, pelkään että hän saa syövän, tai muun sairauden.
Eivät nämät olleet niitä minun asioitani joita teille halusin kertoa.. vaan paljon vakavampaa, jota en kenellekkään muulle voi sanoa.. Eli..
viiltelen itseäni, en voi sille mitään, mutta elämäni on niin pirstaleina, eikä kukaan näe kuinka surullinen olen, kukaan ei halua välittää, ehkä kukaan ei välitä minusta..
Tiedän ettei tämä ehkä kuulu tänne, mutta mä en osannu valita mitään muuta minne mä olisin tämän sanonu, enkä mä voi pitää sitä sisälläni..
Tarvistenko mä apua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei oikeesti !!!
Mee nyt johonkin apua hakemaan !!!
Mis koulus oikein oot ?
Onko siä jotain täysiä-idiootteja opeina ??
no ei täs opettajat haittaa, vaikka nekin on täys idiootteja kaikki!
ku tietäis mistä sitä apua hankkis...
Suosittelen, että haet apua.
Jos vaikka menet sivulle www.lastenjanuortennetti.net ja siellä kysyt, mistä voi paikkakunnaltasi hakea apua.
En ole ihan varma, onko toi toi osote, mutta mun mielestä se on toi..
Mutta suosittelen, että haet apua, jos vain pystyt.
Tai toinen vaihtoehto on se, että mailaat minulle? Haluaisitkohan kertoa tilanteestasi mulle? Mulla itsellänikin on vähän vaikeaa. Ehkä me voisimme yhdessä auttaa toisiamme?
Jos vaan kiinnostaa, laita mailiosoitteesi tänne, tai mäkin sen voi laittaa. Tai sitten menet tuonne lasten ja nuorten nettiin.
Pärjäile.