Koska omasta mielestään narsistisen puolison valinneet nimeävät mieluusti itsensä uhriksi, puhutaan edelleen uhreista silloin, kun tarkoitetaan omaa vastuuta pakenevaa henkilöä.
Nyt ei ole kyse siitä, että narsisti ei olisi narsisti tai olisi, nyt on kyse siitä, miksi uhri tuntee olevansa uhri ja voiko sille tehdä yhtään mitään?
Sama kysymys vastaa siihen, jääkö jokainen narsistin uhriksi?
Henkilö, kuten minä, olen aikoja sitten asettanut rajat itselleni. Tämä tarkoittaa, että minulla on alue, jonka miellän vain omakseni ja raja, jonka jälkeen asia ei enää ole niin. Olen siis erillinen muista ihmisistä ja teen sen aika nopeasti selväksi jokaiselle, joka yrittää tunkea minuuteni alueelle.
Tällä palstalla avuttomina uhreina itseään pitävät ovat yrittäneet tunkea minuuteni alueelle jo lukuisat kerrat, mutta ei yksikään itseään narsistina pitävä. Silti kyökkipsyykkaava kirjoittaja uskoo, että minä voisin jäädä narsistin uhriksi. Miksi en omasta mielestäni voi, kerron sen nyt. Ja ottakaa reppanat opiksenne, tästä voitte tekin oppia jotain!
Minulla on siis raja, jossa oma vastuuni itsestäni alkaa ja vastaavasti päättyy. Tätä kutsun tässä kirjoituksessa minuudekseni. Se on ainoa paikka, jossa minulla on todellista valtaa. Ihminen, joka ei ole asettanut itselleen rajoja on periaatteessa hävinnyt kaiken; hän on menettänyt oman itsensä määräysvallan. Väitän, että narsisti hyökkää juuri tuolle alueelle vaistoten olemattomat tai murrettavissa olevat minuuden rajat.
Siispä jokainen ei voi joutua narsistin uhriksi. Uhriksi joutuvat varmasti kaikken useimmin henkilöt, joilla on itselläänkin persoonallisuuden ja tunne-elämän häiriöitä.
Ihmisen velvollisuus itseään kohtaan on olla selvillä motiiveistaan ja toiminnastaan, sekä jokaisesta tunteesta mikä näihin liittyy. Jokaisen ihmisen reaktio asioihin on siten hänen omansa. Toinen ei voi olla vastuussa toisen sanoista ja/tai teoista.
Siispä narsisti, joka kohtelee huonosti ja tylysti uhriaan, ei ole vastuussa puolisonsa tunteista, mutta puoliso on.
Erittäin usein pitkän nk. "koukuttavan" liiton lähtöasetelma on juuri tämä: toinen kohtelee huonosti ja toinen syyllistää siitä. Jäädään koukkuun tähän valtataisteluun ja kyseessä on erittäin usein läheisriippuva suhde - paljon useammin kuin narsistinen puoliso. Tällaiset liitot sisältävät erittäin merkillisiä ja outoja oletuksia, joita vain niiden laatijat voivat ymmärtää. Terve ja normaali ihminen ei ymmärrä niitä, eikä pidäkään.
Sitten tulemme tähän itsekkyys-teemaan. Uhrit mielellään leikkivät olevansa vailla itsekkyyttä - ovat muka siten parempia ihmisiä. Onko siis rajojen asettelu minuuden ympärille itsekästä? Omasta mielestäni ei ole, kun toisena vaihtoehtona on se, että menetän oman minuuteni, oman todellisen elämäni. Henkilö, joka kokee syyllisyyttä siitä, että ei anna muiden sorkkia asioissaan, on selvääkin selvemmin outo. Kaikki syyllisyys ei kuitenkaan ole väärää ja kun syyllisyys herää, sen lähde pitää tutkia - kuten aluksi sanoin; jokaisella on velvolisuus olla selvillä motiiveistaan ja niihin liittyvistä tunteista.
Rajat itselleen asettanut ihminen on vastuussa itsestään kaikella tavalla ja vastaa itsenäisesti itsensä suojelusta. Uskon, että tästä aloituksesta löytyy vastaus siihen, miksi joku jää uhriksi ja joku ei.
Narsistien/kenen tahansa uhrina itseään pitävät eivät voi vastata omasta elämästään. He ovat luovuttaneet valtansa muille. Uhrilla ei ikinä voi olla valtaa.
Tässä aloituksessa puhuin parisuhteesta; tämä sille perässäni heiluvalle lukutaidottomalle herhiläiselle, joka yleensä aina tulee huomauttamaan asiasta. Viimeksi viime yönä.
Tosin on totta, että narsistinen vanhempikaan ei kykene "valtaamaan" kaikkia lapsiaan lähteikseen.
Me olemme erilaisella itsesuojelutaidolla varustettuja. Ja väitän, että omani on erinomainen.
Nyt ei ole kyse siitä, että narsisti ei olisi narsisti tai olisi, nyt on kyse siitä, miksi uhri tuntee olevansa uhri ja voiko sille tehdä yhtään mitään?
Sama kysymys vastaa siihen, jääkö jokainen narsistin uhriksi?
Henkilö, kuten minä, olen aikoja sitten asettanut rajat itselleni. Tämä tarkoittaa, että minulla on alue, jonka miellän vain omakseni ja raja, jonka jälkeen asia ei enää ole niin. Olen siis erillinen muista ihmisistä ja teen sen aika nopeasti selväksi jokaiselle, joka yrittää tunkea minuuteni alueelle.
Tällä palstalla avuttomina uhreina itseään pitävät ovat yrittäneet tunkea minuuteni alueelle jo lukuisat kerrat, mutta ei yksikään itseään narsistina pitävä. Silti kyökkipsyykkaava kirjoittaja uskoo, että minä voisin jäädä narsistin uhriksi. Miksi en omasta mielestäni voi, kerron sen nyt. Ja ottakaa reppanat opiksenne, tästä voitte tekin oppia jotain!
Minulla on siis raja, jossa oma vastuuni itsestäni alkaa ja vastaavasti päättyy. Tätä kutsun tässä kirjoituksessa minuudekseni. Se on ainoa paikka, jossa minulla on todellista valtaa. Ihminen, joka ei ole asettanut itselleen rajoja on periaatteessa hävinnyt kaiken; hän on menettänyt oman itsensä määräysvallan. Väitän, että narsisti hyökkää juuri tuolle alueelle vaistoten olemattomat tai murrettavissa olevat minuuden rajat.
Siispä jokainen ei voi joutua narsistin uhriksi. Uhriksi joutuvat varmasti kaikken useimmin henkilöt, joilla on itselläänkin persoonallisuuden ja tunne-elämän häiriöitä.
Ihmisen velvollisuus itseään kohtaan on olla selvillä motiiveistaan ja toiminnastaan, sekä jokaisesta tunteesta mikä näihin liittyy. Jokaisen ihmisen reaktio asioihin on siten hänen omansa. Toinen ei voi olla vastuussa toisen sanoista ja/tai teoista.
Siispä narsisti, joka kohtelee huonosti ja tylysti uhriaan, ei ole vastuussa puolisonsa tunteista, mutta puoliso on.
Erittäin usein pitkän nk. "koukuttavan" liiton lähtöasetelma on juuri tämä: toinen kohtelee huonosti ja toinen syyllistää siitä. Jäädään koukkuun tähän valtataisteluun ja kyseessä on erittäin usein läheisriippuva suhde - paljon useammin kuin narsistinen puoliso. Tällaiset liitot sisältävät erittäin merkillisiä ja outoja oletuksia, joita vain niiden laatijat voivat ymmärtää. Terve ja normaali ihminen ei ymmärrä niitä, eikä pidäkään.
Sitten tulemme tähän itsekkyys-teemaan. Uhrit mielellään leikkivät olevansa vailla itsekkyyttä - ovat muka siten parempia ihmisiä. Onko siis rajojen asettelu minuuden ympärille itsekästä? Omasta mielestäni ei ole, kun toisena vaihtoehtona on se, että menetän oman minuuteni, oman todellisen elämäni. Henkilö, joka kokee syyllisyyttä siitä, että ei anna muiden sorkkia asioissaan, on selvääkin selvemmin outo. Kaikki syyllisyys ei kuitenkaan ole väärää ja kun syyllisyys herää, sen lähde pitää tutkia - kuten aluksi sanoin; jokaisella on velvolisuus olla selvillä motiiveistaan ja niihin liittyvistä tunteista.
Rajat itselleen asettanut ihminen on vastuussa itsestään kaikella tavalla ja vastaa itsenäisesti itsensä suojelusta. Uskon, että tästä aloituksesta löytyy vastaus siihen, miksi joku jää uhriksi ja joku ei.
Narsistien/kenen tahansa uhrina itseään pitävät eivät voi vastata omasta elämästään. He ovat luovuttaneet valtansa muille. Uhrilla ei ikinä voi olla valtaa.
Tässä aloituksessa puhuin parisuhteesta; tämä sille perässäni heiluvalle lukutaidottomalle herhiläiselle, joka yleensä aina tulee huomauttamaan asiasta. Viimeksi viime yönä.
Tosin on totta, että narsistinen vanhempikaan ei kykene "valtaamaan" kaikkia lapsiaan lähteikseen.
Me olemme erilaisella itsesuojelutaidolla varustettuja. Ja väitän, että omani on erinomainen.
Vastaukset 100
Vanhimmat
"Nyt ei ole kyse siitä, että narsisti ei olisi narsisti tai olisi, nyt on kyse siitä, miksi uhri tuntee olevansa uhri ja voiko sille tehdä yhtään mitään?"
Epäilen, että se itsensä uhriksi kokeminen syntyy siitä, kun tapahtuneisiin asioihin tulee etäisyyttä ja kykeenee arvioimaan tilannetta paremmin. Tässä saattaa olla kyse siitä, että narsistinen luonnehäiriön haitallisuus kehittyy asteittain, siis hiipii sisään suhteeseen. Jos ongelman havaitsisi ajoissa, ei uhrikokemus välttämättä syntyisi samalla tavalla.
Yksikeino voiko uhrikokemukselle tehdä mitään, olisi se että ongelma havaittaisiin riittävän aikaisessa vaiheessa ja siten voisi ottaa se hallintaan, esim. ihmissuhde purkautuu, kun toiselle osapuolelle todella tehdään selväksi miten pahasta asiasta on kyse ja mihin se johtaa. Näin ei tietenkään aina käy.
"Sama kysymys vastaa siihen, jääkö jokainen narsistin uhriksi?"
Tietääkseeni ei jää, vaan jostain syystä narsismissa on sellainen leiriytymisilmiö. Etenkin työyhteisöissä tämä ilmenee. Joko kuuluu narsistin leiriin tai sitten ei kuulu. Ne jotka eivät kuulu niitä narsisti (narsistinen luonnehäiriö) rankaisee. Tässä todennäköisimmin pätee samat sosiaaliset säännöt kuin yleensä, siinä miksi joku on jonkun kaveri ja joku toinen ei ole.
"Henkilö, kuten minä, olen aikoja sitten asettanut rajat itselleni. Tämä tarkoittaa, että minulla on alue, jonka miellän vain omakseni ja raja, jonka jälkeen asia ei enää ole niin. Olen siis erillinen muista ihmisistä ja teen sen aika nopeasti selväksi jokaiselle, joka yrittää tunkea minuuteni alueelle."
Näin suurin osa ihmisistä tekee. Kuitenkaan et välttämättä edes tajua milloin pitäisi niitä rajoja puolustaa kun sinun tyyppiselle sopiva narsistinen luonnehäiriöinen ilmestyy sosiaaliseen piiriisi. Sen ei tarvitse muuta kun opiskella sinua ja lopulta löytää ne heikot kohtasi.
Ongelmaa ei voi havaita, jos rajoja ei ole. Se on mahdotonta. Aivan mahdotonta.
Ei ole olemassa mitään suurta ja salakavalaa, jonka tuloa ei huomaa, jos defenssit on ok.
Mutta kun ne eivät ole ok, kaikki on mahdollista.
Vaikka kuinka pidät rajoja, et pysty niitä aina pitämään se on myös sinulle mahdotonta. Kyllä kykenet puolustautumaan pitämällä rajojasi toisia persoonallisuushäiriöisiä vastaan, mutta et pysty sitä mitenkään aina tekemään ja vakuuttumaan että et joudu uhriksi. Persoonallisuushäiriöisissä on älykkäitä ja sosiaalisesti hyvin oppivia henkilöitä, heitä päätyy myös korkeisiin asemiin yhteiskunnassa. Sinä opettelet pitämään rajat, se persoonallisuushäiriöinen opettelee laskemaan niitä rajoja riitäävän alas, että pääsee sisään.
Onhan meillä kaikilla arkipäivän kokemuksia miten rajojen yli mennään. Työyhteisöissä sen huomaa helposti. Miten homma toimii. Jos olisin riittävän laskelmoiva ja härski tietäisin monta narua josta voi vetää tiettyjen ihmisten suhteen. Ihmiset kun eivät voi välttyä sosiaalisissa vuorovaikutuksissa peittelemästä heikkoja kohtiaan. Heikoilla kohdilla en tarkoita henkilökohtaisia ongelmia vaan niitä heikkoja kohtia, jolla pääsee laskemaan mainitsemiasi rajoja ja menemään niistä yli.
Kykenen puolustautumaan toisia personallisuushäiriöisiä vastaan?
Hei, et tajua (tai halua tajuta) tästä kyllä yhtään mitään.
Kokeillaanpa vielä empatiakin:
Miten on, kunnioitatko muiden rajoja, vai onko sinulle itsestään selvyys, että määräät esim. miten toinen saa reagoida johonkin mitä sinä teet?
Esimerkki:
Ihminen, joka lyö toiselta naaman lyttyyn ja lyöty todistaa, ettei se nyt paljoa sattunutkaan...Koska tietää toisen sitä haluavan. Tähän tyyliin menee elämä, kun päästää toisen päättämään elämästään.
Meillä on vastuu jokaisella vain omista tunteistamme ja olemme vastuussa vain itsestämme ja omista teoistamme.
Rajat ovat ihmiselle erittäin tärkeät. Älä vähättele niiden merkitystä.
Rajattomana olet kuin ajopuu.
"Sanoa EI syvästi vakuuttuneena on parempaa ja
suurempaa kuin sanoa KYLLÄ miellyttääkseen, tai
vielä pahempaa, välttääkseen harmia."
- Mahatma Gandhi
Ei todellakaan kyse ole rajattomuudesta vaan, siitä että aukotonta rajaa ei pysty kukaan minuudelleen rakentamaan, se on mahdottomuus. Riittää vain kun oikeanlainen luonnehäiriöinen joka osaa löytää ne aukot kohtaa tällaisen ihmisen.
Näet noi rajat jotekin aivan liian kapea-alaisesti. Itse näen rajat sellaisena, joiden avulla ihmiset yrittävät suojata luvattoman tunkeutumisen minuuteensa. Esimerkkisi on aivan ääriesmerkki, jossa on jo kyse myös uhrilla olevista ongelmasta joka saattaa estää pääsemästä eroon haitallisesta suhteesta. Unohdat myös sellaisen narsistisen luonnehäiriöisen ihmissuhteen, jossa suhde päättyy kun uhri havaitsee homman olevan pielessä.
Näissäkin tapauksissa on luonnehäiriöinen tullut rajan yli tai mennyt reiästä sisään ja jo aiheuttanut vahinkoa.
"Kykenen puolustautumaan toisia personallisuushäiriöisiä vastaan?"
Tämä kohdaltasi pitää paikkansa, kun tossa on toi sana toisia, eikä suinkaan kaikkia.
jolla oli tarkoitus saada ajatus menemään päähäsi.
Olen koko armaan aloituksen ajan selittänyt, että henkilöllä ON ONGELMA, jos hän ei rajaa itseään. Nyt sinä äkkiä hoksaat, että "ai juu, minä näen rajat sellaisena...jne", mutta tottakai mitätöit minut sanomalla, että näen rajat liian kapea-alaisena, vaikka näen ihan just sillälailla kuin sinäkin sanot ne näkeväsi!
Kun narsistin päästää ohi rajojen itsetunnolleen, tuleeko ihmisestä ihan täysi kusipää
Tunnetko minut, jotta voit sanoa minusta yhtään mitään?
Vaatii vain oikeanlaisen ihmisen, joka niistä pääsee läpi tai yli. En ole sinua mitenkään mitätöinyt, toi on oma ajatuksesi. Väittelen asioista en suinkaan teilaa ihmisiä.
"Kun narsistin päästää ohi rajojen itsetunnolleen, tuleeko ihmisestä ihan täysi kusipää
Tunnetko minut, jotta voit sanoa minusta yhtään mitään?"
Ei tule kusipäätä, itseasiassa se on inhimillistä, ettei ole kellään olemassa aukottomia rajoja. Se miten isoja aukkoja on tai sitten miten matalat rajat ovat kyseessä, se on sitten toinen juttu.
SINUN kohdallasi on ehkä ollut niin, että narskut kävelee peräkamariin asti, koska et osaa pitää puoliasi.
Mutta ei niillä, jotka osaavat.
Narsku etsii juuri ne heikot ja rajattomat, joihin vetoaa ja joilla ei ole itsesuojeluvaistoa laisinkaan. Muut ne jättää rauhaan. Tämäkin on "asiantuntija" lausunto.
VRT. narsistinen lähde.
Ensin narsku ajaa kohteelleen Väärän Minän ja katsoa tarttuuko syöttiin. Et voi millään väittää, että kaikille menee läpi! Jos narsistia ei kosiskele Väärän Minän perusteella, hän muuttuu välittömästi; tämäkin asiantuntijan lausunto! Normaali, rajansa määritellyt ihminen tietää tässä vaiheessa, että nyt on aika nostaa kytkintä, eikä romanssista näin ollen tullut kovinkaan pitkä ja traumaattinen.
Mutta rajatonpa ei välitä. Hän antaa juuri sen, mitä tietää toisen haluavan. Kuten tuossa oli M. Gandhin viisaat sanat, jotka luonnollisesti kävit myös tyrmäämässä.
"Olen koko armaan aloituksen ajan selittänyt, että henkilöllä ON ONGELMA, jos hän ei rajaa itseään. Nyt sinä äkkiä hoksaat, että "ai juu, minä näen rajat sellaisena...jne", mutta tottakai mitätöit minut sanomalla, että näen rajat liian kapea-alaisena, vaikka näen ihan just sillälailla kuin sinäkin sanot ne näkeväsi!"
Keskusteluhan oli otsikoitu niin, että voiko kuka tahansa olla uhri. Narsistisen luonnehäiriöisen uhriksi voi joutua myös sellaiset joilla on kuinka korkeat rajat tahansa. Tästä on koko ajan jutussani ollut kyse. Pysyn edellenkin siinä aiheessa. Aukotonta rajaa ei pysty minuudelleen rakentamaan mitenkään. Siinä vaiheessa kun alkaa tiedostamaan ongelmat ja sitten osa ihmisistä lopettaa suhteen, niin nämä suhteen lopettavat ovat myös uhreja ja heille oli ihmissuhteessa ongelma tämä luonnehäiriö.
Sinulla on kuvitelma että luonnehäiriöisen uhrit olisivat kaikki jotain, jotka eivät osaa pitää puoliaan, jotka ovat heikkoja, rajattomia ja etteivät uhrit ole normaaleja rajansa määritelleitä.
Voi kumpa asia olisikin noin yksinkertainen. Todellisuudessa tossa kuvauksessasi on kyse uhrin ja narsistisen luonnehäiriöisen stereotypiasta. On tietenkin noin että on olemassa juuri tollaisia ihmistyyppejäkin joita väität, mutta että kaikki olisivat sellaisia ei pidä paikkaansa.
Ei ole mitenkään selitettävissä, että narsistinen luonnehäiriöinen pystyy myös saamaan valtaansa yhdelläkertaa ihmisjoukkoja, esim. vallanpitäjissä esiintyvä luonnehäiriö.
Toisaalta myös se että uhrit olisivat juuri sellaisia miksi heidät kuvaat, tekisi luonnehäiriöstä entistä tunnistettavampaa, mitä se ei kuitenkaan ole.
Kysehän oli narsistin uhriksi itsensä tuntevasta ihmisestä. Tällaisella ihmisellä ei ole voinut olla rajoja alkuunkaan. Uhriksi ei tulla siitä syystä, että tuntee hallitsevansa omat asiansa, vaan aivan päinvastoin. Uhrin kokemus on puolustuskyvyttömyys!
Tästä on sinänsä aivan turha käydä debattia, koska sinä olet päättänyt jo aikoja sitten, että olet oikeassa, etkä aio ajatella sitä mahdollisuutta, että sanoissani piilisi totuus.
Joko se on liian kiusallinen tai sitten vaikea ymmärtää asiaa tuntemattomalle.
Sinä teet oman elämäsi - ja elät tekojesi seurausten kanssa. Siksi ei ole yhdentekevää, miten sen tekee.
Ja vaikka tämän kaiken olisi joutunut kertaalleen kokemaan, jälkiviisaus ei ole pahasta. Koskaan ei ole liian myöhäistä käydä läpi virheensä - se auttaa ettei joudu samaan tilanteeseen enää uutta kertaa.
Olet sen kuvitelman minulle antanut. Siitä lähdettiin.
Olet jankuttanut minulle pitkään ja hartaasti, että persoonallisuushäiriöistä ei tunnista, eikä niille voi mitään - ne vaan tulee ja menee eikä kukaan voi mitään! Viimeinen lauseesi sisältää taas saman väitteen.
Ei laajenneta tätä mihinkään vallanpitäjiin, kun siellä homma toimii eri tavalla ja panokset ovat erilaiset.
sienipersoonat, ts ko. henkilöt imevät kaiken sanotun itseensä. Sitä kun sitten jatkuu muutaman vuoden, mitta on täynnä ja tulee tiskirättiä ja nyrkkiä päin naamaa tai uhataan avioerolla, sen sijaan, että rauhallisesti pystyisi saman tien reagoimaan siihen jos selitän jotain, mikä ei ole kuulijan mielestä faktaa.
Mulle jos joku läheinen joka päivä hokisi, että olen mäntti, niin jossain vaiheessa sanoisin, että jaaha, olen sitten.
"Kysehän oli narsistin uhriksi itsensä tuntevasta ihmisestä. Tällaisella ihmisellä ei ole voinut olla rajoja alkuunkaan. Uhriksi ei tulla siitä syystä, että tuntee hallitsevansa omat asiansa, vaan aivan päinvastoin. Uhrin kokemus on puolustuskyvyttömyys!
Tästä on sinänsä aivan turha käydä debattia, koska sinä olet päättänyt jo aikoja sitten, että olet oikeassa, etkä aio ajatella sitä mahdollisuutta, että sanoissani piilisi totuus.
Joko se on liian kiusallinen tai sitten vaikea ymmärtää asiaa tuntemattomalle. "
Se on siinä, että et ole valmis hyväksymään niitä harmaita alueita ja sävyjä, jotka myös liittyvät tähän asiaan. Ei narsistiseen luonnehäiriöön, uhriin ja niihin rajoihin.
Sitten on vielä olemassa eriasteisia narsistisia luonnehäiriöitä, sen takia kun näistä on niitä kriteerilistoja julkaistu, niin niissä ei välttämättä ole kyse siitä, että pitäisi kaikkien kriteerien täyttyä. Onhan kyse ihmisistä, ei ole olemassa vain tietyntyyppisiä ilmiöitä vaan on erilaisia variaatioita ja se tekee sen, ettet voi mitenkään vakuuttavasti taata suojaavasi itsesi heiltä.
"Olet sen kuvitelman minulle antanut. Siitä lähdettiin.
Olet jankuttanut minulle pitkään ja hartaasti, että persoonallisuushäiriöistä ei tunnista, eikä niille voi mitään - ne vaan tulee ja menee eikä kukaan voi mitään! Viimeinen lauseesi sisältää taas saman väitteen."
Olet ymmärtänyt asiat ihan väärin, siis kyse on ollut kokoajan siitä, ettet pysty mitenkään kaikkia tapauksia tunnistamaan. Tämäkään ei tarkoita sitä, että olisi alttiina kaikille mainituille persoonallisuushäiriöisille.
"Ei laajenneta tätä mihinkään vallanpitäjiin, kun siellä homma toimii eri tavalla ja panokset ovat erilaiset."
Kyse on tässäkin tapauksessa niistä jotka ihailevat narsistista luonnehäiriöistä, eivätkä tunnista ongelmaa, joukossa on myös toisinajattelijoita jotka tuntevat narsistin koston.
"Toisaalta myös se että uhrit olisivat juuri sellaisia miksi heidät kuvaat, tekisi luonnehäiriöstä entistä tunnistettavampaa, mitä se ei kuitenkaan ole."
Ei tää suinkaan tarkoita, että kaikki narsisitiset luonnehäiriöt jäisivät tunnistamatta, vaan tällä kyseenalaistan sen, että uhreista voisi vetää jonkun yleispätevän johtopäätöksen.
alkaa erittelemään kaikkia mahdollisia poikkeuksia ja harmaita alueita. Siksi rajat ovat parisuhde ja uhriksi itseään väittävät oletetun narsistin puolisot.
Siksi me ei käsitellä tässä vallanpitäjiä, ei erilaisia tai -asteisia sairauksia, joita heillä voi olla - vaan puhutaan siitä, onko mahdollista, että uhri itse edesauttaa rajattomuudellaan narsistia pääsemään käsiksi itseensä.
Olisi suoranainen ihme, jos niin ei olisi.
Otan nyt vasta puheeksi manipuloinnin. Oletko samaa mieltä, että narsistina tunnettu pyrkii manipuloimaan?
vuoden aivan hiljaa ja sitten räjähtää.
"uhri itse edesauttaa rajattomuudellaan narsistia pääsemään käsiksi itseensä.
"
Voit joutua vastaavaan tilanteeseen, et voi tietää mistä kaikesta voi kenenkin kanssa puhua vuositolkulla.
Sun ja mun lauselmista saisi sellaisen loogisen johtopäätöksen, että narsistin uhri puhumalla edesauttaa narsistia pääsemään käsiksi.
Kaikesta voi vetää yleispätevän johtopäätöksen, kun omaa riittävästi tietoa.
Kun minä sanon juu -sinä sanot juu ei juu, mutta silti ei.
Tämmöstä tämä sinun tapasi keskustella on ollut. Selvemminkin voisi asiansa esittää, jos kerran tietää, mistä puhuu.
"alkaa erittelemään kaikkia mahdollisia poikkeuksia ja harmaita alueita. Siksi rajat ovat parisuhde ja uhriksi itseään väittävät oletetun narsistin puolisot."
Juuri ne erilaiset variantit tästä häiriöstä on niitä, joden takia ei voi yleistää eikä olla täysin rajojensa takia suojassa, eikä edes voi väittää aina tunnistavansa tilannetta.
"Siksi me ei käsitellä tässä vallanpitäjiä, ei erilaisia tai -asteisia sairauksia, joita heillä voi olla - vaan puhutaan siitä, onko mahdollista, että uhri itse edesauttaa rajattomuudellaan narsistia pääsemään käsiksi itseensä.
Olisi suoranainen ihme, jos niin ei olisi.
Otan nyt vasta puheeksi manipuloinnin. Oletko samaa mieltä, että narsistina tunnettu pyrkii manipuloimaan?"
Olen törmännyt sen verran monenlaiseen mainpuloinnin muotoon, että ei voi aina väittää tunnistavansa maipulointia. Se riippuu tilanteesta. On olemassa hienostuneita ja älykkäitä tapoja. Esim. asiantuntijayhteisöissä esiintyvä narsistinen luonnehäiriö. Puhumattakaan tällaisen luonnehäiriöisen perhe-elämästä.
"Kaikesta voi vetää yleispätevän johtopäätöksen, kun omaa riittävästi tietoa."
Tottakai voi vetää, siinä vaan menee metsään kun kohtaa toisenlaisen variaation narsistisesta luonnehäiriöstä, se menee siitä sinun rajasi reijästä sisään.
Miksi vastasit tähän aloitukseeni, kun et suostu puhumaan edes samasta aiheesta?
Odotan vastauksen.
me ei nyt puhuta mistään luonnehäiriöisestä vaan narsistisen persoonallisuushäiriöisen puolisosta, joka pitää itseääön uhrina.
Kuvitteletko todellakin, että tämä käsittää kaikki narsistin kanssa olleet? Luuletko sterotypisesti, että he kaikki katsovat olevansa uhreja?
Et ole sinäkään mennyt rajoistani sisälle. Etkä mene.
Eli kokoajan kyseenalaistan stereotyyppisiä näkemyksiä narsistisesta luonnehäiriöstä ja sen uhreista.
Joo.
Tämä on kanssasi turhaa. Keksusteluedellytyksiä meillä ei ole.
myöntää aloituksessa esitetyn informaation olevan virheellinen.
"me ei nyt puhuta mistään luonnehäiriöisestä vaan narsistisen persoonallisuushäiriöisen puolisosta, joka pitää itseääön uhrina.
Kuvitteletko todellakin, että tämä käsittää kaikki narsistin kanssa olleet? Luuletko sterotypisesti, että he kaikki katsovat olevansa uhreja?"
Se luonnehäiriöisistä keskustelu myös hyvin kyseenalaistaa stereotypiat jotka koskevat uhreja.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että kaikki olisivat uhreja tai katsoisivat olevansa, kuitenkin olen koko ajan tuonut esiin, ettei voida myöskään katsoa ettei kukaan heistä ole uhri. Kun puhutaan uhrista niin sellaiset ovat uhreja, joille luonnehäiriöinen aiheuttaa haittaa. Niin kuin yleensäkin kielessä asialla tarkoitetaan, joku ajaa kolarin ja satuttaa itsensä, hän on onnettomuuden uhri. Eikä tässä ole minkäänlaisia arvolatauksia.
"Et ole sinäkään mennyt rajoistani sisälle. Etkä mene."
Miksi pelkäät, että minä jotenkin moista yrittäisin. En näe siihen mitään tarvetta enkä siinä mitään hohtoa. Vaikka koko ajan saan myös muuta käsitystä sinusta näiden kirjoitusten perusteella.
Aika voimakkaasti korostat omia rajoja ja kykyäsi pystyä niitä puolustamaan.
Miten se nyt näin loppui tää keskustelu. Minä vain pidin kiinni alkuperäisestä aiheesta ja pysyin siinä ; )
minäkin voisin kokea sinun tehneen niin.
Tässä kuitenkin vielä lukemista, jos itseösi haluat auttaa. Siitä on hyötyä, vaikka et haluaisikaan.
Emme missään vaiheessa päässeet käsittelemään rajojen vetämistä käytännössä parisuhteen sisällä,, kuten emme myöskään sitä, mitä se edellyttää henkilöltä, joka vetää itselleen rajansa. Sivusin aihetta kyllä, mutta sinä jankkasit vain omiasi.
Minulla on ollut tapana keskustella, jos aihe etenee, mutta en jaksa, jos toinen jankkaa yhtä ja samaa, eikä keskustelu etene yhtään minnekään.
Tässä linnki aiheeseen:
http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/omaraja.htm
Mulla on myös aiheesta kirja, mutta se on englannin kielinen. Linkissä on kai suomennoksen nimi.
että minä pelkään?
Esitin sinulle jo aikoja sitten kysymyksen, kuka puolustaa sinua, kun katsot, ettei se ole oma tehtäväsi?
tekee sitä mistä pitää, niin ei tule ongelmia narstinkaan kanssa elämisessä.
Lisäksi minää kannatta suojella tilanteen mukaan, esim jos mielii saada seksiä on hyvä idea lapioida vaimon puutarhassa 3 m3 multaa.
Jotenkin tuntuu, että sut on jyrätty joskus pahasti ja nyt on jokin rajavillitys sulla päällä.
Hyvä ajatus tuo mullan luominen, mutta huono ajatus arvailla minun henkilöstäni yhtään mitään.
Se kertoo sinusta enemmän kuin minusta.
minusta kertovat?
"minäkin voisin kokea sinun tehneen niin.
Tässä kuitenkin vielä lukemista, jos itseösi haluat auttaa. Siitä on hyötyä, vaikka et haluaisikaan.
Emme missään vaiheessa päässeet käsittelemään rajojen vetämistä käytännössä parisuhteen sisällä,, kuten emme myöskään sitä, mitä se edellyttää henkilöltä, joka vetää itselleen rajansa. Sivusin aihetta kyllä, mutta sinä jankkasit vain omiasi.
Minulla on ollut tapana keskustella, jos aihe etenee, mutta en jaksa, jos toinen jankkaa yhtä ja samaa, eikä keskustelu etene yhtään minnekään. "
Juuri näinhän se meni, aivan samalla tavallahan minä voin sanoa sun keskustelusta. Eli et pystynyt mitenkään niitä perusteita kyseenalaistamaan mitä heitin peliin ja kuitenkin toit kokoajan juttuun uusia asioita lisää. Pyrin pitäytymään alkuperäisessä aiheessa ja kyseenalaistamaan stereotypiat uhreista ja luonnehäiriöisistä.
On vähän paha lähteä edes keskustelemaan mistään rajojen vetämisestä parisuhteessa jos kuvittelee että on mahdollista torjua kaikki narsistiset luonnehäiriöiset näiden rajojen avulla. Tietenkin siitä voi keskustella miten nämä rajat yleisesti auttaisivat, niistä varmasti on hyötyä ja useissa tapauksissa ne voivat auttaakkin, mutta ei kannata luottaa että kukaan ei pääse niiden yli, se on idealismia.
"Esitin sinulle jo aikoja sitten kysymyksen, kuka puolustaa sinua, kun katsot, ettei se ole oma tehtäväsi?"
Tossa kysymyksessä on yksi harhaoletus, se "kun"-sana tuo sen esiin. En edes ole väittänyt noin mitä kysymys esittää. Missä on minun sellainen teksti jossa totean ettei puolustautumiseni ole minun oma tehtäväni?
Siitä on varmasti apua monelle, ei kuitenkaan kannata harhautua kuvittelemaan keinojen kaikkivoipaisuuteen. Aukottomia rajoja ei ole olemassakaan.
Täytyy mielenkiinnolla tutustua kirjaan.
Eihän tässä keskustelussa päästy edes alkua pidemmälle niin keskustelun avaaja hävisi kuvioista. Ei kannata availla keskustelua, kun heti häviää pois ; )
Enhän mä edes ole kerinnyt vielä mitään sanomaankaan, kun homma loppui kuin kanan lento.
Sinun mielestäsi ei siis ole mahdollista suojautua narsistiselta persoonallisuushäiriöiseltä luomalla itselleen rajat. Luultavasti et myöskään katso, että rajojen asetus toisi elämään mitään postiivista. No, se on vain sinun mielipiteesi ja sellaisena sen otan.
Et tuonut keskusteluun mitään perusteita. Sönkkäsit jaa-juu-ei-kirvesvartta-stereotypia. Ja tässä kohdat tarkennettuna ja HUOM!-tekstillä erotetuna. Laitat vaan tuosta esille ne kohdat, joissa yleistykset tapahtuivat. Sillä tähän tekstiin sinä vastasit.
Otsikko kysyy, voiko kuka tahansa olla narsistin uhri ja teksti vastaa, ei voi! (sterotypiaa?- sinun mielstäsi kyllä)
Tässä muita otteita, joita et siellä nähnyt:
Nyt ei ole kyse siitä, että narsisti ei olisi narsisti tai olisi, nyt on kyse siitä, miksi uhri tuntee olevansa uhri ja voiko sille tehdä yhtään mitään?
Sama kysymys vastaa siihen, jääkö jokainen narsistin uhriksi?
HUOM! kysymys "jääkö jokainen narsistin uhriksi?"
Siispä jokainen ei voi joutua narsistin uhriksi. Uhriksi joutuvat varmasti kaikken useimmin henkilöt, joilla on itselläänkin persoonallisuuden ja tunne-elämän häiriöitä.
HUOM! "jokainen ei voi joutua narsistin uhriksi. Uhriksi joutuvat varmasti kaikkein useimmin henkilöt, joilla on itselläänkin persoonallisuuden ja tunne-elämän häiriöitä.
(mikä yleistys?)
Rajat itselleen asettanut ihminen on vastuussa itsestään kaikella tavalla ja vastaa itsenäisesti itsensä suojelusta. Uskon, että tästä aloituksesta löytyy vastaus siihen, miksi joku jää uhriksi ja joku ei.
HUOM! .."miksi joku jää ja joku ei..."
(missä yleistys, että kaikki jää?)
Narsistien/kenen tahansa uhrina itseään pitävät eivät voi vastata omasta elämästään. He ovat luovuttaneet valtansa muille. Uhrilla ei ikinä voi olla valtaa.
HUOM! rajaus....
Me olemme erilaisella itsesuojelutaidolla varustettuja.
HUOM! ...yleistyskö?
Kannattaa vaan uskoa narsistin kaikkivoipaisuuteen ja demonisoida sitä oikein kunnolla.
Sandy Hotchkiss on alan lempikirjailijani, koska teos on kirjoitettu hyvin ja se kattaa mielestäni lähimmin sen, mitä narsismista nykyisin tiedetään. Se ei lietso älytöntä pelkoa ja luo suuria voittamattomia uhkakuvia.
Hotchkiss kannustaa löytämään juuri omat vahvuudet ja selviytymään niiden avulla narsistin asettamista ansoista. Minä uskon tämän olevan täysin mahdollista jo oman kokemuksenikin takia.
Sensaatiohakuinen kirjallisuus, kuten Hare ja Mäkelä, ovat varmasti tuottaneet tekijälleen ihan hyvin, mutta mitä muuta se on tehnyt?
Mielestäni se on luonut hyvin yksioikoisen kuvan narsistista. Sterotyypisen, etten sanoisi. Hotchkiss välttää sitä. Samoin hän ei yhdistä psykopaattia ja narsistia kuten edellä mainitut herrat ovat tehneet.
Niinpä minun oli pakko olettaa sinun katsovan niin, koska et asiaa korjannutkaan. Hoit vaan omiasi....
Eli onko tuosta nyt ymmärrettävä, että se on oma tehtäväsi?
Jos, niin miksi? Ymmärsin moneen eri otteeseen, että pidät sitä turhana.
Huomasit jo keskustelun otsikon ja miten vastaat kysymykseen, voiko kuka tahansa olla narsistin uhri?
Vastaat näin:" Narsistisen luonnehäiriöisen uhriksi voi joutua myös sellaiset joilla on kuinka korkeat rajat tahansa. Tästä on koko ajan jutussani ollut kyse. Pysyn edellenkin siinä aiheessa."
Tämän takia me puhumme eri aiheesta. Sinun luonnollesi on ylivoimaista keskustella siitä aiheesta johon vastasit.
Halusit ohittaa kysymykseni, voiko kuka tahansa olla narsistin uhri?
Vastaan edelleen siihen kuten koko ajan: ei voi.
mutta aivan eri aiheesta.
Tässä minä olen.
"Kannattaa vaan uskoa narsistin kaikkivoipaisuuteen ja demonisoida sitä oikein kunnolla."
Sinun ajatuksesi, itse en tota allekirjoita mitenkään.
Mielestäni hyvää keskustelua. Sun puolelta.
Etkö meinaa millään löytää Keittiöpsykologista sitä heikkoa kohtaa? Ketuttaako?
Älä ole milläsikään, minusta löytyi jo heikko kohta kun taas luin sun kirjoittamaasi, sait mut provosoitumaan ja siten taas ärsyyntymään.
"Uhriksi joutuu juuri tämän häiriön vaikean tunnistettavuuden takia. Siinä vaiheessa kun huomaa, että jotain on pielessä, on jo jäänyt uhriksi."
Tuntuuko tutulta? Siis uhriksi joutuu ja kun huomaa että jotain on pielessä on jo myöhäistä....Ei kaikkivoipainen, etkä demonisoi?
:D
Koko keskustelussa olen tarkoittanut näitä stereotypioita.
1. Oletetaan, että narsistisien luonnehäiriön omaavat ovat sellaisia, että niiltä kaikilta pystyy suojautumaan kunhan käyttää vain tiettyjä keinoja.
2. Oletetaan että uhrina on vain sellaisia joilla itsellä on jokin ongelma tai ominaisuus, joka edesauttaa uhriksi joutumista.
Näissä stereotypioissa vedetään mutkat suoraksi ja kunnolla.
Huom. esittämäni kritiikki näitä stereotypioita kohtaan ei tarkoita, etteikö yhdeltäkään narsisitiselta luonnehäiriöiseltä pystyisi suojautumaan, eikä myöskään sitä etteikö uhreina myös voisi olla sellaisia joilla olisi ongelma tai ominaisuus, joka edesauttaisi uhriksi joutumista.
"Uhriksi joutuu juuri tämän häiriön vaikean tunnistettavuuden takia. Siinä vaiheessa kun huomaa, että jotain on pielessä, on jo jäänyt uhriksi."
"Tuntuuko tutulta? Siis uhriksi joutuu ja kun huomaa että jotain on pielessä on jo myöhäistä....Ei kaikkivoipainen, etkä demonisoi? :D"
Ei kyse ole mitenkään demonisoimisesta ja edellenkin kyse on uhri-käsitteestä siinä merkityksessä kun se on esimerkiksi kun sanotaan jonkun olevan auto-onnettomuudne uhri. Kun huomaa olevansa uhri, niin se on eri asia kuin että heittäytyy uhriksi.
Kirjoitin: Siispä jokainen ei voi joutua narsistin uhriksi. Uhriksi joutuvat varmasti kaikken useimmin henkilöt, joilla on itselläänkin persoonallisuuden ja tunne-elämän häiriöitä.
Lainaus siis suoraan aloituksestani, jonka sinä luet muotoon: "että uhrina on vain sellaisia joilla itsellä on jokin ongelma tai ominaisuus, joka edesauttaa uhriksi joutumista."
Löytyykö ero edes opastettuna?
"Niinpä minun oli pakko olettaa sinun katsovan niin, koska et asiaa korjannutkaan. Hoit vaan omiasi....
Eli onko tuosta nyt ymmärrettävä, että se on oma tehtäväsi?
Jos, niin miksi? Ymmärsin moneen eri otteeseen, että pidät sitä turhana."
HEH HEH!
Siis totta kai vastuu on ensisijaisesti minulla. Ei kuitenkaan pidä erehtyä kuvittelemaan, että kykenisimme joka tilanteessa puolustamaan itseämme, sen verran täytyy ymmärtää oma rajallisuutensa, että ei kuvittele itsestään sentään liikoja.
se on narsistin demonisointia väittää kaiken tapahtuvan aina noin.
Olen kovin eri mieltä.
En ole keskustellut kanssasi mistään auto-onnettomuudesta.
Et sinä niitä psykologian kirjoja paljoa ole lukenut, vaikka sitä mainostitkin.
Ihminen on siitä metka otus, että se tarvitsee motivaatiota tekemisilleen.
Jos se ei usko itseensä ja siihen, mitä se tekee, se lakkaa tekemästä sitä.
Eikä tässä lopulta ole kyse omasta rajattomuudesta, vaan omien rajojen asettamisesta niin, että vahingollinen materia pysyy mahdollimman hyvin tunnistettavissa. Kukaan ei kykene estämään yrityksiä, mutta niiden aiheuttaman vahingon kykenee minimoimaan. Jos ulkopuolisia riskejä ei tiedosta eikä tunne omia rajojaan, voi olla varma että ennen pitkää ajautuu erilaisiin itselle sopimattomiin tiloihin.
Kun siitä auto-onnettomuudesta puhuit, niin rajojen asettaminen on kuin ottaisi itselle vakuutuksen. Ilmankin voi pärjätä hyvällä tuurilla, mutta jos jotain sattuu ei menetä toimintakykyään.
Lue enemmän sitä kirjallisuutta, sulta puuttu aika perussettii ja paljon. Sitä kun olettaa toisen sitten jotain ymmärtävän ilman seikkaperäisiä selostuksia kun oppineisuuttaan mainostaa.
"Kirjoitin: Siispä jokainen ei voi joutua narsistin uhriksi. Uhriksi joutuvat varmasti kaikken useimmin henkilöt, joilla on itselläänkin persoonallisuuden ja tunne-elämän häiriöitä.
Lainaus siis suoraan aloituksestani, jonka sinä luet muotoon: "että uhrina on vain sellaisia joilla itsellä on jokin ongelma tai ominaisuus, joka edesauttaa uhriksi joutumista."
Löytyykö ero edes opastettuna?"
Toi ero on suhteellinen kun lukee noita kirjoituksiasi, niin kauan olen näitä keskusteluketjua olen lueskellut, että tunnistan ihmistyypin, joka ensin väittää näin:
" Uhriksi joutuvat varmasti kaikken useimmin henkilöt..."
sen jälkeen sitten rupeekin heittelmään tämmöistä:
"Narsistien/kenen tahansa uhrina itseään pitävät eivät voi vastata omasta elämästään. He ovat luovuttaneet valtansa muille. Uhrilla ei ikinä voi olla valtaa."
"Sitten tulemme tähän itsekkyys-teemaan. Uhrit mielellään leikkivät olevansa vailla itsekkyyttä - ovat muka siten parempia ihmisiä."
Sitten tyypillisesti keskustelussa painopiste onkin kirjoittajalla koko ajan kuitenkin täysin kokonaan näissä uhreissa joilla kirjoittaja toteaa olevan tunne-elämän häiriöitä jolloin ollaankin tilanteessa jossa alkaakin olla hiuksen hieno ero sillä oliko siis kyse uhreista joilla on useimmin tunne-elämän häiriö vaiko vain tunne-elämän häiriö.
Eli käytännössä se jo mitä ryhmää nostaa esiin keskustelussa, vaikka itse väittää toista, yleistää jo asian koskevaan suurimmalta osaltaan sitä ryhmää jota eniten käsittelee. Tämä tuo esiin sen ettei kirjoittaja olekkaan toisasiallisesti kovinkaan merkittävää eroa tehnyt mainittujen ryhmien (joita uhrit edustavat) välillä.
Tää on itseasiassa hyvin klassinen keskustelutaktiikka keskusteluketjuissa ja väittelyissä. Eli ensin tehdään väitteeseen lievennys, että ollaan ns tukevalla jäällä, sen jälkeen väittelyssä kuitenkin painopiste on juuri siinä osastossa mitä lievennys ei edustakkaan ja kohta se livennyksen merkitys onkin kuihtunut mitättömäksi, jolloin sen lievennyksen olemassaolo väittelijän tekstissä on jo kyseenalaistunut kokonaan.
Yritetään pitää kiinni aiheesta ; )
"Lue enemmän sitä kirjallisuutta, sulta puuttu aika perussettii ja paljon. Sitä kun olettaa toisen sitten jotain ymmärtävän ilman seikkaperäisiä selostuksia kun oppineisuuttaan mainostaa."
Tästä ei ole ollutkaan kyse. Jokaisella pitää olla vähintään sen verran psykologista yleissivistystä, ettei ihan kaikkea selityksiä ja yleistyksiä noin vain nieleskele kyseenalaistamatta niitä. Sen verran perustuntumaa ihmisyydestä vaaditaan ja sitä saa kun on se yleissivistys psykologiasta.
en voi leveillä näitä paljon lukeneeni, mutta jonkin verran kyllä. On toistaiseksi ollut elämä elettävänä muualla.
Luulen silti, että olemme tuttuja.
En kommentoi kirjoitustasi millään tavalla, enkä omalta osaltani allekirjoita, tietenkään.
On oleellista tietää oma rajallisuus kykyjensä suhteen eikä kuvitella, että psykologia tarjoaa kaikkiin tilanteisiin keinot suojautua.
"Kun siitä auto-onnettomuudesta puhuit, niin rajojen asettaminen on kuin ottaisi itselle vakuutuksen. Ilmankin voi pärjätä hyvällä tuurilla, mutta jos jotain sattuu ei menetä toimintakykyään."
Vakuutusvertaus onkin tässä osuva, vakuutus ei suojaa se vain korvaa vahinkoja rahalla. Vahingot ovat siinä vaiheessa jo tapahtuneet.
ymmärtää nyt niin, että tunnet vastuun omasta hyvinvoinnistasi olevan yksin sinulla, mutta et silti usko kykeneväsi vaikuttamaan siihen millään tavalla ja silti jaksat toimia sen eteen ehtymättä?
Aika uskomaton väite.
ei kyllä ollut vahinkoihin vaan suojautumiseen.
Mietin. Jos joutuu narsistin uhriksi, oppiiko ihminen loppumattoman negatiiviseksi?
"se on narsistin demonisointia väittää kaiken tapahtuvan aina noin. "
Johan "demonisointi"-sana saakin aivan uusia merkityksiä. Sehän tarkoittaa, että tehdään jostain paholaisen kaltaista, tai nähdään jokin paholaisen kaltaisena. Se auto-onnettomuus ja sen uhri on esimerkkinä uhri-sanan erilaisesta tulkinnasta.
nettikuvioissa jo ensimmäsiten keskustelufoorumien ajoista asti. Ei ole tarvinut koko aikaa netissä roikkua, sen verran on vuosia kulunut vaikka silloin tällöin käy turisemassa siitä kokemusta kertyy silti.
"En kommentoi kirjoitustasi millään tavalla, enkä omalta osaltani allekirjoita, tietenkään."
Ei tosiasioille voi muuta tehdä kuin yrittää ne kiistää jos ei niitä hyväksy.
Minuun ei uppoa manipulointi. Sori.
"ymmärtää nyt niin, että tunnet vastuun omasta hyvinvoinnistasi olevan yksin sinulla, mutta et silti usko kykeneväsi vaikuttamaan siihen millään tavalla ja silti jaksat toimia sen eteen ehtymättä?
Aika uskomaton väite."
HEH HEH HEH!
Oman rajallisuutensa ymmärtäminen kykyjensä suhteen ei suinkaan ole sitä etteikö kykenisi vaikuttamaan millään tavalla omaan hyvinvointiinsa tms. Ihmisellä on vastuu hyvinvoinnistaan, mutta ei myöskään pidä erehtyä kuvittelemaan, että ihmisellä todella olisi mahdollisuus kyetä kantamaan sataprosenttinen vastuu siitä. Aika ison vastuun ihmiset kykenevät kantamaan, mutta tulee tilanteita jolloin siihen ei kykene ja niitä tilanteita voi tulla kelle tahansa.
"Mietin. Jos joutuu narsistin uhriksi, oppiiko ihminen loppumattoman negatiiviseksi?"
Pahan heitit, voi myös olla niinkin että ihminen voi myös sen jälkeen kun pääsee luonnehäiriöisestä eroon, nähdä asioita toisin kun saa etäisyyttä.
"Minuun ei uppoa manipulointi. Sori."
Taas väärä tulkinta, vaatii vähän harjoittelua vielä sulla toi ihmisten lukeminen.
Eiköhän se siitä lähde.
ennen kuin puhut asiat taas sekaisin, sanon, että oma rajallisuus ei ole sama asia kuin omat rajat.
Aikuinen ihminen kantaa aina 100:sti vastuun omasta hyvinvoinnistaan - vastuussa ei voi olla muita.
Karkeasti ottaen voi sanoa, että kannettu vastuu on sama kuin toteutunut hyvinvointi.
Ei ole tarkoitus opetella kaltaiseksesi.
"Ei ole tarkoitus opetella kaltaiseksesi."
Miksi edes moinen ajatus tuli päässäsi mieleen, jotain heikkoutta näyttää olevan kun samaistuminen nousi ajatuksiisi.
"
ennen kuin puhut asiat taas sekaisin, sanon, että oma rajallisuus ei ole sama asia kuin omat rajat.
Aikuinen ihminen kantaa aina 100:sti vastuun omasta hyvinvoinnistaan - vastuussa ei voi olla muita.
Karkeasti ottaen voi sanoa, että kannettu vastuu on sama kuin toteutunut hyvinvointi."
Toi on naiivia idealismia realistisempaa on ajatella esim. 97%:sti.
vai jotain muuta päässä vikaa?
siis: kuka kantaa sen 3 prossaa jota ehdotat jonkun muun kannettavaksi?
juttu on sillä viisiin että sä et ymmärrä lukemaasi. toisaalta se on hyvä saat uskotella olevasi viisaampi kuin oletkaan, narsistipaska!
"Ei korppi korpin silmää noki". Kaikissa työyhteisöissä ja etenkin viranomaisyhteisöissä puollustetaan työtyoveria ja esim. poliiseille tehdyssä kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että yli puolet poliiseista tiesivät työtoverinsa vääristelleen todisteita yms. Tämä oli siis tieto, jonka poliisit kertoivat ulos virallisena tietona. Tässä tapauksessa voisi tietenkin odettaa, että jokunen prosentti näistä kysellyyn vastanneista valehtelikin vastatessaan.
Työyhteisössä on helppo tuoda esiin samaa mielipidettä olevia kannanottoja. Kokeilepa esim opettajan huoneessa haukkua yhtä oppilasta ja pian muutkin opettajat huomaavat hänessä vikoja ja kohta joku on havaitsevinaan hänen äidissään jotain kummallista ja johan on kiva juoruilla. Poliisikin katsoo ennen kuin edes aloittaa kirjaamaan mitään rikosilmoitusta, mitä ilmoituksia sinusta on joskus tehty, vaikka ne eivät olisi johtaneet mihinkään, saat sen mukaisen kohtelun "kuin olet ansainnut".
Ex-mieheni kyseli kaikilta ystäviltäni hyvin kiinnostuneesti heidän työstään, hankalista työtovereista, hankalista asiakkaista jne. Nyt avioeron jälkeen hän on "asiakkaana" soittanut noille työtovereille ja kertonut heillä mitä heistä on kerrottu ja millaisia sattumuksia töissä on sattunut ja muutamien kohdalla sitä ennen hän on uhkaillut soittaa, jos he tukevat minua. "Jos menet oikeuteen todistamaan", pomosi saa tietää tämän ja tämän asian.
Sekä tällaista kiristystä että joukkototuusilmiötä, Hitlerkin käytti koko saksan kansaan. Kukaan SS-mies ei uskaltanut ajatella tekeekö oikein , hän teki vain sen mitä käskettiin ja minkä parhaaksi näki ollakseen miellyttävä niiden silmissä, joilla oli valta tuhota hänet itsensä.
SS-miesten tapaa toimii edelleen suuri joukko viranomaisia tämän päivän Suomessa.
Lisään vielä, että koska henkilö, joka ei ole asettanut itselleen rajoja suhteessa muihin, ei myöskään kunnioita toisen rajoja, koska ei ymmärrä niitä olevankaan.
Tämä tulee täällä monen kirjoittajan kohdalla selvästi esille.
Tulee mieleeni vanha hää-albumissani oleva lause:
"Voi joutua itkemään vähän, jos on antanut kesyttää itsensä."
- Useimmiten vähän ei vain riitä.....
Jos haluat päästä läheiseen ihmissuhteeseen esim. vastakkaisen sukupuolen kanssa, sinun on pakko päästää hänet rajojesi yli. Jos sitä et tee, suhde ei voi toimia. Ei voi mitenkään kokea kumpakaan osapuoli läheisyyttä, mikäli ei molemmat jaa henkilökohtaisia asioita. Eli homma menee suurinpiirtein näin. Sinulla on henkilökohtainen asia ja haluat siitä puhua rakkasi kanssa, rakkasi osoittaa ymmärtämystä ja tukea ym. sitten tämä rakkasi kertoo jonkun oman henkilökohtaisen juttunsa. Näihän läheisessä ihmissuhteessa toimitaan. Nyt sitten tässä on se paikka josta narsistinen luonnehäiriöinen pääsee keittiön ovesta sisään.
Henkilö, joka rakastaaminua, kunnioittaa minun rajojani, eikä yritäkään tunkea alueelleni. Rakkaus on toisen kunnioitusta.
Läheisyys ja rakkaus ei tarkoita minuuden murtamista.
Tässäpä nyt ei ole kyse mistään henkilökohtaisista asioista ja puhumisesta, vaan minuuten tunkemisesta läpi rajattomuuden tai hauraiden rajojen.
Yrität väellä ja voimalla mennä tästäkin nyt läpi, mutta se ei tule onnistumaan.
"Tässäpä nyt ei ole kyse mistään henkilökohtaisista asioista ja puhumisesta, vaan minuuten tunkemisesta läpi rajattomuuden tai hauraiden rajojen."
Kun paljastat henkilökohtaisia asioita tulet paljastaneeksi heikkoja kohtiasi. Ne henkilökohtaiset asiat voivat tuntua vaikka kuinka arkipäiväisiltä, kuitenkin niistä voi olla luonnehäiriöiselle hyötyä.
Jotta pystyisit pitämään itsesi suojassa pitäisi kaikki henkilökohtaiset asiat pysyä rajojen sisällä, eikä yli saisi päästä.
Omat heikkoudet, joita siis kaikilla on, pitää tunnistaa, kirjoitin kyllä aloituksessani, että vastuu niistä on henkilöllä itsellään.
Ne ovat osa rajaa!!
Minuus on kuin pelikenttä - ja ainoastaan minä operoin omalla puolellani. Hyvin on sujunut, päivääkään en vaihtaisi pois.
Olen ollut todella onnellisessa liitossa tänä syksynä 20 vuotta, enkä usko, että se olisi sattuma.
on sellainen, jossa ei voi sanoa:"ei, sinä et päätä tästä..."?
narsistiseen luonnehäiriöiseen, joka olisi tullut rajojesi yli siten että et edes itse sitä tajua. Se voi tapahtua myös työpaikalla.
Tämä nyt ei tarkoita, että ei ollenkaan kykenisi puolustautumaan narsisitista luonnehäiriöistä vastaan. Kuitenkaan koskaan ei pysty olemaan sataprosenttisesti suojattuna luonnehäiriöisen hyväksikäytöltä. Sellaista ihmistä ei olekkaan. Koskaan pelikenttäsi ei ole aukoton, olleellista on tuleeko milloinkaan sellaista tilannetta, jossa pelikenttäsi löytäisi sellainen luonnehäiriöinen, joka löytää ja osaa mennä niistä aukoista. Välttämättä et koskaan törmää sellaiseen, mutta koskaan ei tiedä.
Kenen harteille olet jättänyt itsesi suojaamisen? Kenen luulet sen toimen suorittavan?
Olen elänyt narsistin kanssa lähes 20 vuotta, eikä hän tullut kertaakaan kentälleni. En väitä, etteikö olisi voinut yrittää, mutta ei tullut. Minä uskallan sanoa ei.
Kirjoittamasi viestii vahvasti omasta kokemuksestasi, mutta älä projisoi sitä minuun - en ota sitä vastaan - se on juuri sitä rajaa, jota en anna sinun ylittää. Olet aivopessyt itsesi uskomaan, että syy ongelmiisi on joku muu kuin sinä itse, vaikka sinä itse olet ainoa, joka voi olla vastuussa juuri sinun onnestasi ja hyvinvoinnista.
Se, että olet ollut varomaton, etkä ole rakastanut itseäsi tarpeeksi suojellaksesi itseäsi, ei todista, että se toinen osapuoli olisi kenellekään muulle "voittamaton".
"Olen elänyt narsistin kanssa lähes 20 vuotta, eikä hän tullut kertaakaan kentälleni. En väitä, etteikö olisi voinut yrittää, mutta ei tullut. Minä uskallan sanoa ei."
Olet tavannut yhden narsistisen ihmisluonteen, se ei välttämättä anna suojaa kaikkia heitä vastaan. Sinulla voi tietenkin olla normaalia paremmat edellytykset tunnistaa ongelma, mutta sataprosenttisesti suojassa et ole.
"Kirjoittamasi viestii vahvasti omasta kokemuksestasi, mutta älä projisoi sitä minuun - en ota sitä vastaan - se on juuri sitä rajaa, jota en anna sinun ylittää. Olet aivopessyt itsesi uskomaan, että syy ongelmiisi on joku muu kuin sinä itse, vaikka sinä itse olet ainoa, joka voi olla vastuussa juuri sinun onnestasi ja hyvinvoinnista.
Se, että olet ollut varomaton, etkä ole rakastanut itseäsi tarpeeksi suojellaksesi itseäsi, ei todista, että se toinen osapuoli olisi kenellekään muulle "voittamaton"."
Kyse ei ole tästä, olen vain lukenut aiheesta, kuten myös muutakin psykologista kirjallisuutta. Yritän tuoda vain vähän enemmän harmaan sävyjä ja harmaata aluetta tähän keskusteluun.
Ei, en ole tavannut vain yhtä narsistista ihmisluonnetta. Olen tavannut heitä monta.
Niin olen minäkin lukenut. Aiemmin olin jo tietyllä tavalla asian kanssa työyhteydessä....Ja niistä harmaan sävyistä puheenollen; sinä olet pitänyt siitä tiukasti kiinni, ettei niitä tähän uhri-asiaan tulisi. Haluat nähdä asian niin, että narskulle ei kukaan mahda mitään ja sillä hyvä.
Se ei pidä paikkaansa. Kun ihminen tuntee riittävän hyvin itsensä, hän osaa ottaa haltuunsa myös harmaat sävyt ja kielteiset osat minuudestaan, eikä päästä itselleen vahingollisia asioita lähelleen.
Minä uskon, että on lopulta kyse itsetunnosta ja itsetuntemuksesta.
"harmaan sävyistä puheenollen; sinä olet pitänyt siitä tiukasti kiinni, ettei niitä tähän uhri-asiaan tulisi. Haluat nähdä asian niin, että narskulle ei kukaan mahda mitään ja sillä hyvä."
Juuri olen väittänyt uhrien stereotypioita vastaan, että kaikki hei olisivat jollain tavalla itse syypäitä jne... Toi on niin mustavalkoista kun olla ja voi. Tässä tarkoitan juuri niitä harmaita alueita.
"Se ei pidä paikkaansa. Kun ihminen tuntee riittävän hyvin itsensä, hän osaa ottaa haltuunsa myös harmaat sävyt ja kielteiset osat minuudestaan, eikä päästä itselleen vahingollisia asioita lähelleen."
Voi kumpa elämä olisikin noin yksinkertaista. Se että ihminen pystyisi kokemuksiensa pohjalta luomaan täydellisen suojamekanismin luonnehäiriöisiä vastaan, se on idealismia.
Onko liikaa vaadittu, että et vääristelisi asiaa?
Kyse oli kuten edellä jo sanoin JA aloituksessakin kerroin, ties monenenko kerran siis, niistä uhreiksi itsensä tuntevista oletetun narsistin puolisoista!
Onko ne sun mielestäsi kaikki näitä? Jos joku nyt niputtaa, niin se olet sinä ja laitat syyn minulle!
Koko ajan ollaan aiheessa kiinni.
"Kyse oli kuten edellä jo sanoin JA aloituksessakin kerroin, ties monenenko kerran siis, niistä uhreiksi itsensä tuntevista oletetun narsistin puolisoista!"
Niin siis itse tuntevat itsensä uhreiksi ja myös ovat muutenkin uhreja. Siis eivät kaikki mutta osaa heistä voidaan yleisesti pitää myös uhreina.
että vääristelet ja minulla on oikeus kokea niin.
Näin asetetaan narsistille rajat.
"että vääristelet ja minulla on oikeus kokea niin.
Näin asetetaan narsistille rajat."
Totta kai voit kokea niin, mutta on kokonaan eri asia onko se totta.
Sen hahmottaminen mikä on totta ja mikä ei on sitten oma juttu kokonaan.
En ole minkään rajoijen yli edes kiipeämässä.
sitä uhrin palvovaa rakkautta, jota narsisti ja uhri molemmat tarvitsevat.
Normaali ihminen ei tarvitse. Normaalissa ja oikeassa rakkaudessa on kyse aivan muista asioista, kuten vihjasitkin.
Ihmeelistä kaikki mitä olet kirjoittanut on kuin narsistisesta,mielestäni sinulla ei ole mitään annettavaa keskusteluun.Et osaa edes väitellä,yrität etsiä kohita mistä päästä sisään.ihan täysi narsisti
Rakkaus nimenomaan ei ole toisen kunnioittamista. Toisen kunnioittaminen on kyllä ihan muuta.
Rakkaus on antamista.
Minä olen liitossa narskun kanssa,mutta en nimeä itseäni uhriksi,enkä tunne sellainen olevani.Minulla on rajat ja oma minuus.Narsku rikkoo näitä rajojani ja polkee minuuttani maahan minkä kerkeää,mutta minulla on hyvä itsetunto ja itsesuojelutaitoni on myös erinomainen.Kaikessa olen ottanut vastuun itsestäni ja lapsistani,eikä tämä persoonallisuushäiriöinen puolisoni saa minua tuntemaan itseäni mitenkään avuttomaksi.Olen yhtä itsekäs ihminen kuten sinäkin,enkä tunne siitä syyllisyyttä,poljen jokaisen ihmisen maan rakoon,joka yrittää tunkea minuuteni ihon alle,kuten sinäkin.Tunnen itseni mieleltäni terveeksi ja kaikkivoipaiseksi,eikä narskulla ole minuun mitään valtaa,koska olen niin erinomainen ja vahva persoona,kuten sinäkin.Jos,joku täällä uskaltaa hyökätä minua ja persoonaani vastaan,niin paras puolustus on heti raivoisa hyökkäys ja toisen mielipiteiden mitätöinti.Tämän olen huomannut hyväksi puolustusmekanismiksi suojellakseni herkästi haavoittuvaa minääni,joka kovan,huonon itsetuntoni ja loppujen lopuksi kovin sairaan ja haavoittuvan narsistisen persoonani alla on,kuten sinullakin.Mutta eikö ole hienoa,me pärjäämme,voimme tuntea valtaa! On hienoa,kun ei tarvitse pelätä koskaan joutuvansa kenenkään uhriksi,koska olemme jo vankina omassa mielessämme ja erinomaisuudessa ja olemme siis itsemme uhreja.En tahdo päästää ketään lähelleni,enkä halua kuunnella toisten mielipiteitä,koska eivät ne mitään ymmärrä,eiväthän?,ovat reppanat niin tyhmiä,vai mitä?Oikein ällöttää tuollaiset alistujat,jotka ovat antaneet elämänsä toisen elettäväksi ja menettäneet minuutensa,hyi h...o
Minäkin jään miettimään asioita pitkäksi aikaa,kuten sinäkin,jos joku on uskaltanut minua arvostella.Mietin ja mietin,miten oikein iskisin takaisin.Yritän keksiä kaikkea hienoa sanottavaa ja tyrmään heti kaiken järkevältä tuntuvan,kuten sinäkin,etten paljastuisi täydelliseksi ääliöksi ja mieleltäni sairaaksi. Tuollaisia herhiläisiä minä vihaan,jotka heti tulevat perässäni laukomaan viisauksiaan,kuten viime yönäkin.Onneksi olen aina miettinyt valmiiksi miten taas puolustaudun,kuten sinäkin.On hienoa tuntea kanssasi samanlaisuutta,eikä tarvitse kuulua tuohon reppanoiden uhriutujen joukkoon.HYVÄ ME! Ei ALENNUTA TUOLE TASOLLE,eihän!
Hieno kirjoitus,kitos!
erittäin hyvin kirjoitettu!! KIITOS. :) :)
Narsistit perii maan! Me ollaan voittajia!
jos eivät ole samaa mieltä. Siksi väitän, että itsesuojetaitosi vaatii säätämistä, ts ei kannata hermostua pienistä.
Upeeta! Mahtavaa! Kyll sä osaat! Ihaillen luen kaikki (lukuisat ja pitkähköt) kirjoituksesi moneen kertaan - ja otan nöyrästi opikseni, vaikkakin tiedän etten koskaan voi yltää lähellekään Sinun tasoasi .. jeeee!
Ei, minä en voi olla narsistin uhri, koska olen niin älykäs ja huomaan kyllä narsistin.
hiljaiseen kumppaniin ja höpötät vuosien ajan hälle sellaista mikä ei ole mieleen.
Sitten on myös olemassa sellaisia ihmissuhteita, joissa ollaan nuorena menty yhteen ja luonnehäiriö kehittyy ja voimistuu iän myötä. Eli luonnehäiriö on ollut sen verran vaimea, ettei siitä ole aiheutunut ongelmia. Ajan myötä tilanne muuttuu ja pahenee.
Toiset ihmiset ovat helposti vietävissä ja toiset eivät.
Ja minäkö alistuisin uhrin asemaan. en moralisoi narsistia tunteisiin vetoavilla asioilla. Vaan vääntämällä asiat niin että hän itse näyttää naurettavalta. Vaikka hänen kätyrinsä itkivätkin tuntemuksiaan ja kärsivät jokaista mielen oirehdintaa ja takaiskua. Narsistia on turha moralisoida tunteisiin vetoavilla asioilla.
Jos minä pidin joskus rajani sulkemalla niin sanotusti ihmiset pois. Olin vain sosiaalisten tilanteidenpelosta kärsivä henkilö. Näiden vuosien aikana minusta kasvoi narsisti, persoonallisuushäiröni muuttui ja kasvoi vuosien myötä, kuten jokaisen persoonan henkilön minän kasvu tapahtuu.
Ei kukaan ole se sama ihminen kuin oli 18 vuotiaana. Alla on jonkinasteiset minuuden merkit ja persoonallisuudet. Kasvun myötä ne kehittyvät.
Tämän uhrin kasvu oli kasvaa narsistiakin taitavammaksi narsistiksi. Ja mikä meidän eromme on. Älykkyys, hänen käyttämänsä henkilöt ovat nuoria ja helposti vietäviä. Minä taas laitoin kaiken tietämykseni peliin ihmisen käyttäytymisestä joten hänen omat sotilaansa antoivat juuri sitä mitä minä halusin antaa.
Jos puhutaan sitten siitä kuvailemastasi lähtötilanteesta: parisuhde narsistin kanssa.
Jokainen narsisti on oma persoonansa. Ja puoliso on joko heikko tai ei heikko persoona. Jokaisen persoonan kehittymiseen vaikuttaa. Paitsi oma minuus, menneisyys ja ympäristötekijät. Jokainen narsisti ei myöskään ole väkivaltainen ja jokainen puoliso ei ole heikko. Onko uhri, uhri ja narsisti narsisti vai uhri. Myös puoliso voi näyttää narsistilta.
Itse vaikean lapsuuden kokeneena ymmärsin asioita paremmin, kun otin asioista selvää. Se auttoi heikkoa minääni enemän kuin koskaan. Siltikään muut ympärillä, eivät kykene ymmärtämään tiettyjen henkilöiden sairauksiaan vaan tunkevat omat stereotypiansa kehiin. Jos maaninen ihminenkin voi saada narsistin leiman. Myös tavallinen väkivaltainen juoppo. Selitä ihmisille sitten se raja, kun he etsivät selitystä eivätkä ole koskaan narsistia tavanneetkaan.