En pääse millään eroon tästä jännittämisestä, kun pitäisi puhua tai vastata. Ennen olin paljon ujompi kunnes päässä napsahti ja pystyin puhumaan paremmin, mutta ei se ohi ole. Välillä rupean hiukan änkyttämään varsinkin isoissa porukoissa. Ujous on vaan pään puolustusmekanismi, mistä pitää "ymmärtää" ittensä ulos. En mikään täysin tuppisuu ole. Pystyn sanomaan kyllä jotain, jos tulee mieleen. JOS TULEE !
Sekin on suuri ongelma etten välttämättä keksi mitään puhuttavaa. Kun pitäis puhua, niin huomaan ettei mielessä ole muuta ku tyhjä valkone ruutu. EI mitään sanottavaa. Välillä en kysymyksiinkään pysty vastata. Ehkä ongelma on siinä etten tiedä paljoa asioista. En tiedä mistä ihmiset puhuu ja mistä kannattaa puhua. Ehkä elokuvissa on liikaa ollut dialogeja, missä se puhuminen on niin sujuvaa etten itse pysty samaan, kun luulen, että näin ihmiset pitää mua mielenkiintosena. Oikeasti käsikirjoittajalla meni viikko keksiä se dialogi.
En pysty lähentymään ketään naista tai kysyä tältä numeroa josta olisin kiinnostunut, koska en pysty ylläpitämään puhetta. Taitava flirttailija sen sijaan olen. Ehkä pitää tosiaan vaan puhua enemmän ihmisten kanssa. Asian kanssa on vaan kiire ERÄÄSTÄ syystä. En ehkä uskalla myöskään uskalla ottaa "riskejä" esim. kiusoittelemalla jotain tyttöä tai sanoa leikkimielisesti miten hölmö tämä on ilman, että tämä suuttuisi. Sekin on vaan sellanen ennakkoluulo.
Olen lainaamassa muutamaa kirjaa, jotka mahdollisesti auttaa tälläseen pelkoon. Ainakin niiden pitäis auttaa korjaamaan negatiiviset asiat itestään. Sekin on yksi tekijä tässä ongelmassa. Yritän päästä tästä ongelmasta ja edistyä, mutta on tää välillä vaan nii vaikeeta. Surkea juttu on, jos en pääse tästä yli yrityksistä huolimatta.
Täällä on varmasti niitä joilla on sama ongelma, mutta onko niitä jotka on päässy tälläsestä yli ja kukoistaa nyt sosiaalisessa kanssakäymisessä? Olis kiva kuulla ohjeita.
Sekin on suuri ongelma etten välttämättä keksi mitään puhuttavaa. Kun pitäis puhua, niin huomaan ettei mielessä ole muuta ku tyhjä valkone ruutu. EI mitään sanottavaa. Välillä en kysymyksiinkään pysty vastata. Ehkä ongelma on siinä etten tiedä paljoa asioista. En tiedä mistä ihmiset puhuu ja mistä kannattaa puhua. Ehkä elokuvissa on liikaa ollut dialogeja, missä se puhuminen on niin sujuvaa etten itse pysty samaan, kun luulen, että näin ihmiset pitää mua mielenkiintosena. Oikeasti käsikirjoittajalla meni viikko keksiä se dialogi.
En pysty lähentymään ketään naista tai kysyä tältä numeroa josta olisin kiinnostunut, koska en pysty ylläpitämään puhetta. Taitava flirttailija sen sijaan olen. Ehkä pitää tosiaan vaan puhua enemmän ihmisten kanssa. Asian kanssa on vaan kiire ERÄÄSTÄ syystä. En ehkä uskalla myöskään uskalla ottaa "riskejä" esim. kiusoittelemalla jotain tyttöä tai sanoa leikkimielisesti miten hölmö tämä on ilman, että tämä suuttuisi. Sekin on vaan sellanen ennakkoluulo.
Olen lainaamassa muutamaa kirjaa, jotka mahdollisesti auttaa tälläseen pelkoon. Ainakin niiden pitäis auttaa korjaamaan negatiiviset asiat itestään. Sekin on yksi tekijä tässä ongelmassa. Yritän päästä tästä ongelmasta ja edistyä, mutta on tää välillä vaan nii vaikeeta. Surkea juttu on, jos en pääse tästä yli yrityksistä huolimatta.
Täällä on varmasti niitä joilla on sama ongelma, mutta onko niitä jotka on päässy tälläsestä yli ja kukoistaa nyt sosiaalisessa kanssakäymisessä? Olis kiva kuulla ohjeita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
keskustelun perusperiaatteita on kysellä ja myötäillä, jos nyt ketää kiinnostaa mut jossei sul oo mitää sanottavaa nii kysele ja sano mitä sanot. myötäilyl tarkotan sitä, et ku joku sanoo jotain nii jätkä sanoo saman jutun eri taval tai vähä poikkeavasti. eli täytepuhetta vaa tai jotain.
Kantsii etsiä sillä Sisäisellä Fiiliksellä sellainen tyttö tai joku kaveri, joka olis samalla aaltopituudella, eli sellane, joka tuntee vähän niin kuin samalla tavalla kuin sä. Ja sit kannattaa kertoa just tästä, josta täälläkin olet kertonut. Siitä asiasta ajatuksesi kulkevat varmasti, koska ajattelet sitä niin paljon. Se vaatii Uskallusta ja Rohkeutta valtavasti, mutta kun sen uskaltaa tehdä ja jos toinen vielä avautuu, on fiilis todella hyvä. Sielun ystävän tai parhaimmillaan saman henkisen porukan löytäminen antaa valtavasti voimaa. Tutustu myös Ystävyyden Majataloon ja Daniel Nylundin ajatuksiin.. eli Oikeuteen olla tosi eli siihen, ettei tarvi puhua mitään lööperiä vaan sitä, mistä on Oikeasti ja Aidosti kiinnostunut . Sarasvuon Sisäistä Sankariakin suosittelen. terv täti aged 44 (=kokemusta samasta asiasta on..)