Olenko parantunut narsisti?

Eli yläasteella minua kiusattiin ja puolustauduin niin, että esitin, että en välittänyt/huomannut kiusaajia. Ja lopulta minun ei tarvinnut esittää, en enää välittänyt ollenkaan ja lopulta kiusaaminen loppui, mutta sen jälkeen minä en enää kyennyt rakastamaan tai tuntemaan empatiaa, minusta tuli tunteeton, ylimielinen ja manipuloiva. Olin aina oikeassa ja muiden mielipiteet oli vääriä. Minulla oli sairaita fantasioita kiduttamisesta yms. Katselin netissä raakoja videoita joissa ihmisiä tapetaan ja kidutetaan enkä tuntenut sääliä, joskus jopa nauroin.
14 vuotiaana menin terapiaan sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Terapeutit ja psykiatrit eivät huomanneet narsistisia piirteitäni. Minulle annettiin sosiaalisten tilanteiden pelkoon cipralex mielialalääkkeitä, jotka muutama vuosi sitten vaihdettiin efexoriin. Kun pääsin yläasteelta niin pikkuhiljaa aloin muuttumaan ja kykenin taas tuntemaan. Oiskohan noil lääkkeil ollu jotai osuutta asiaan?
Silloin en ajatellut, että minussa olisi jotain vikaa mutta näin jälkikäteen, ku lukee juttua narsistisesta persoonallisuus häiriöstä niin olin ihan selvä narsisti, mutta narsistia ei kuulemma pysty parantamaan? Lopullinen muutos tapahtui, kun yli puolivuotta sitten näin unta jossa olin rakastunut ja sain vastarakkautta. Halusin kokea tämän tunteen oikeassa elämässä, minusta tuli taas empaattinen ja rehellinen. Mutta samalla myös maseennuin siitä, että olen yksinäinen ja siitä, että minkälainen minä olin ennen. Omaa kultaa olen etsinyt mutta en vielä löytänyt. :)
Ja sitten vielä minun on nykyään vaikea jopa katsoa poliisisarjoja, kun tunnen sääliä niitä uhreja kohtaan joita niissä on(Vaikka tiedän kyllä, että se on näyteltyä.)
6838
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

niin hae seuraa harrastuksista ja bileistä. Netti on huono paikka, jos mielit kumppanin saada.

Vaimo esim iski mut sekakuorosta, jonne menin naisia katsomaan.

Äänestä

Tietomme on rajallista. Siis tosiaan, voit ollakin parantunut, voi olla, että olet kadottanut empatiakykysi joksikin aikaa ja saanut sen masennuksen kautta takaisin... niin kuvittelisin mielen toimivan narsistinkin kohdalla, kun hän huomaa kaikkien hylänneen hänet ja vanhenneensa, ehkä vammautuneensa joissain tapauksissa, mikä se sitten onkin, joka ihmisen masentaa, mutta masennuksen positiivinen puoli on se, että se muuttaa mielen perusteita, joille ajattelu ja eri asioiden arvostus rakentuu..

kerroppa lisää unestasi, ne on aina mielenkiintoisia

Äänestä
  • Itselleni tuli vain sellainen tunne, että elämä on merkityksetöntä ja turhaa ilman rakkautta. Oli myös itsemurha ajatuksia pahimpina aikoina mutta olen päässyt niistä yli. Oon tosiaan vasta 20v et ei mulla mitenkään elämä menny hukkaan toho, sehän on vasta edessä. Toisaalta pidän sitä myös rikkautena, että olin narsistinen/narsisti. Luonteeni on vahvistunut ja ajattelutapa täysin erilainen.
    Unestani en nyt kauheesti muista mutta istuin vierekkäin naisen kanssa pysähtyneen auton takapenkillä. Siinä oli lämpöä ja läheisyyttä. (Mutta ei mitään seksuaalista ja vaatteet oli päällä) Ei varmaan kuulostanu mitenkää kummoselta unelta mutta jotenkin se muutti minut. :P

    Äänestä

  • ?? kirjoitti:

    Itselleni tuli vain sellainen tunne, että elämä on merkityksetöntä ja turhaa ilman rakkautta. Oli myös itsemurha ajatuksia pahimpina aikoina mutta olen päässyt niistä yli. Oon tosiaan vasta 20v et ei mulla mitenkään elämä menny hukkaan toho, sehän on vasta edessä. Toisaalta pidän sitä myös rikkautena, että olin narsistinen/narsisti. Luonteeni on vahvistunut ja ajattelutapa täysin erilainen.
    Unestani en nyt kauheesti muista mutta istuin vierekkäin naisen kanssa pysähtyneen auton takapenkillä. Siinä oli lämpöä ja läheisyyttä. (Mutta ei mitään seksuaalista ja vaatteet oli päällä) Ei varmaan kuulostanu mitenkää kummoselta unelta mutta jotenkin se muutti minut. :P

    Auto symbioloi sinua elämässäsi, miten elämässäsi etenet. Pysähtynyt auto voi hyvinkin kuvata masennusta, joka kasvun kannalta on 'pysähtynyt tila', jossa on aikaa miettiä mikä on itselle arvokasta ja mikä ei.

    Nainen vierelläsi on juuri tuo puoli sinusta, joka nyt näkyy. Unen jälkeen tai oikeastaan jo ennen unta, olet päässyt jälleen kosketuksiin sen herkemmän puolesi kanssa, joka ei naura, kun toisille tehdään pahaa.

    Olet oikealla tiellä. Uskon, että olet paranemassa siitä narsistisesta tilasta, missä ennen unta olit. Jos sinulla on terapiasuhde edelleen, kerro terpalle unistasi. Niissä on paljon sellaista tietoa, mitä muuten ei voi välittää sisäisestä maailmasta.

    Oman kokemuksen ja näkemykseni perusteella, joka on vajaa ja puutteellinen, kuvittelen sinun mielesi ottaneen narsistiset piirteet puolustusmekanismina käyttöön kiusaamista vastaan. Fight fire with fire. Ja se on johtanut ristiriitaan sisimmän arvomaailmasi kanssa ja johtanut lopulta masennukseen... jonka tarkoituksena on ollut antaa itsellesi aikaa tavoittaa oma arvomaailmasi uudelleen.

    Mielenkiintoinen topic - kiitos sinulle siitä.

    Äänestä

Todennäköisesti erittäin syvä masennus, jonka koulukiusaaminen oli aiheuttanut, koheni mieliala lääkityksellä.

Syvä masennus aiheuttaa mm. tunteiden latistumista sekä kiinnostuksen katoamista muihin ihmisiin joka myös voi käsittää empatia kyvyn katoamista.

Todennäköisesti myös kiusaaminen ajoi sinut rakentamaan itsellesi ns. "henkisen suoja muurin". Tämä johtuu siitä, että ihmisen on helpompi olla tuntematta mitään, kuin tuntea koko ajan ikäviä tunteita.

Kiusaamisen aiheuttama heikko itsetunto sai sinut alitajuisesti puolustautumaan ja tätä kautta ylimieliseksi, jolloin sinun heikko itsetunto jäi taka alalle. Samoin myös heikko itsetunto aiheuttaa vaikeuden myöntää olevansa väärässä.

Tämä on vain luettuun tietoon perustuvaa spekulointia, että miten asiat saattavat olla. Mutta narsistisesta persoonallisuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei muodostu noin vain yhtäkkiä muutaman vuoden kiusaamisen seurauksena. Ne vaativat julman ja epävakaan tai päin vastoin liian tiukan kasvu ympäristön varhaislapsuudesta lähtien ja alttiuden kyseiseen persoonallisuushäiriöön.

Jos jonkin tapahtuman yms. seurauksena persoonallisuus muuttuu radikaalisti, puhutaan pitkäaikaisesta persoonallisuuden muutoksesta, joka ei johdu aivo vauriosta tai aivo sairaudesta.

Tässä kyseisiin muutoksiin annettavat diagnoosi merkinnät:

F62.0 Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos
F62.1 Vakavaa mielenterveyden häiriötä seuraava pitkäaikainen persoonallisuuden muutos
F62.8 Muut määritetyt pitkäaikaiset persoonallisuuden muutokset
F62.9 Määrittämätön pitkäaikainen persoonallisuden muutos

Äänestä

narsisti ei ikinä tunnista itseänsä narsistiksi. Narsisti ei myöskään voi tuntea rakkautta . Kertomasi mukaan arvioisin että olit kärsinyt masennuksesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


?? kirjoitti:

Eli yläasteella minua kiusattiin ja puolustauduin niin, että esitin, että en välittänyt/huomannut kiusaajia. Ja lopulta minun ei tarvinnut esittää, en enää välittänyt ollenkaan ja lopulta kiusaaminen loppui, mutta sen jälkeen minä en enää kyennyt rakastamaan tai tuntemaan empatiaa, minusta tuli tunteeton, ylimielinen ja manipuloiva. Olin aina oikeassa ja muiden mielipiteet oli vääriä. Minulla oli sairaita fantasioita kiduttamisesta yms. Katselin netissä raakoja videoita joissa ihmisiä tapetaan ja kidutetaan enkä tuntenut sääliä, joskus jopa nauroin.
14 vuotiaana menin terapiaan sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Terapeutit ja psykiatrit eivät huomanneet narsistisia piirteitäni. Minulle annettiin sosiaalisten tilanteiden pelkoon cipralex mielialalääkkeitä, jotka muutama vuosi sitten vaihdettiin efexoriin. Kun pääsin yläasteelta niin pikkuhiljaa aloin muuttumaan ja kykenin taas tuntemaan. Oiskohan noil lääkkeil ollu jotai osuutta asiaan?
Silloin en ajatellut, että minussa olisi jotain vikaa mutta näin jälkikäteen, ku lukee juttua narsistisesta persoonallisuus häiriöstä niin olin ihan selvä narsisti, mutta narsistia ei kuulemma pysty parantamaan? Lopullinen muutos tapahtui, kun yli puolivuotta sitten näin unta jossa olin rakastunut ja sain vastarakkautta. Halusin kokea tämän tunteen oikeassa elämässä, minusta tuli taas empaattinen ja rehellinen. Mutta samalla myös maseennuin siitä, että olen yksinäinen ja siitä, että minkälainen minä olin ennen. Omaa kultaa olen etsinyt mutta en vielä löytänyt. :)
Ja sitten vielä minun on nykyään vaikea jopa katsoa poliisisarjoja, kun tunnen sääliä niitä uhreja kohtaan joita niissä on(Vaikka tiedän kyllä, että se on näyteltyä.)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu