Olen toisinsanoen tehnyt jo päätöksen, että teen abortin vaikka en ole edes raskaanakaan! Käytän ehkäisyä avoliitossa, ja ehkäisyn pettämisen varalta olen ajatellut, mitä tekisin siinä tilanteessa.
Näen työssäni päivittäin lapsiperheitä. En ole koskaan erityisesti pitänyt lapsista, ja lapsiperheiden arjen seuraaminen on vahvistanut tätä tunnetta. Hymyilen lapsille, vilkutan ja lässytän muutaman sanan, mutta en tunne mitään yhteyttä tai tunnetta heihin. Suurin osa perheistä on stressaantuneita, riitaantuneita, lapset riehuvat, eivät tottele, huutavat ja sottaavat. Aikuiset yrittävät vahtia heitä joka sekunti etteivät tee pahojaan, kantavat kaupasta vaippoja, pilttiä, vaatteita ja leluja samalla kun lapset huutaa kärryissä.
Olen ystävällinen ja kärsivällinen, autan kaikessa missä voin. Itse sisimmässäni tiedän, etten koskaan halua lapsia, en koskaan halua tuollaista elämää.
Tuen raskaana olevaa mieheni veljen siskoa, hänellä on vaikeaa raskautensa kanssa, mutta hän kestää sen urheasti sillä hän haluaa ja odottaa lastaan kovasti! Olen onnellinen hänen puolestaan ja innoissani vauvan syntymästä. Samalla tiedän, etten koskaan jatkaisi alkanutta raskautta, en kävisi mistään hinnasta läpi tuota lähes vuoden kestävää koitosta. Tunnen onnea hänen raskaudestaan, mutta vihaisin omaani. En koskaan maailmassa suostuisi siihen.
Toisella ystävälläni on 5- vuotias poika. Hän rakastaa poikaa yli kaiken, on rakastanut alusta alken. Hän ei koskaan olisi voinut tehdä aborttia.
Pidän pojasta, hän on veikeä ja nokkela, vietän mielelläni toisinaan aikaa hänen kanssaan - päivän huvipuistossa tai uimarannalla. En silti koskaan haluaisi lasta itselleni. Olen nähnyt ystäväni arjen lapsen kanssa, mitä se on. En koskaan ryhtyisi siihen. En halua sellaista elämää, en kuulu sellaiseen elämään.
En voisi jatkaa raskautta antaakseni adoptioon. Se on utopistisin ajatus minkä tiedän, ja käsitän syyn miksi adoptioon antavia on hirvittävän vähän. Syynä ei niinkään ole lapsesta luopuminen vaan raskaus, en halua kokea sitä, en halua uhrata sellaiseen kuukauttakaan elämästäni.
Jokapäiväinen lapsiperheiden näkeminen on tehnyt minulle olon, etten ikinä halua samaa. Sanoin avomiehellenikin heti suhteemme vakavoituessa, että ehkäisyn pettäessä haluan abortin ja muut vaihtoehdot eivät kiinnosta. Koska adoptio ei ole minulle vaihtoehto, en halua elää elämääni vaippoja vaihtaen, imettäen, vaunuja työnnellen, vaippoja vaihtaen, lapsia passaten...
Ja siltikin ymmärrän raskaana olevien ja lasta toivovien onnen ja innostuksen, samaistun siihen omia kiinnostuksen kohteitani ajatellen - miten paljon ne ilostuttavat minua, ja olen onnellinen että maassamme naisilla on vapaus valita ja tehdä vaikka kuinka iso liuta lapsia jos haluavat. Toteuttaa omat haaveensa.
Näen työssäni päivittäin lapsiperheitä. En ole koskaan erityisesti pitänyt lapsista, ja lapsiperheiden arjen seuraaminen on vahvistanut tätä tunnetta. Hymyilen lapsille, vilkutan ja lässytän muutaman sanan, mutta en tunne mitään yhteyttä tai tunnetta heihin. Suurin osa perheistä on stressaantuneita, riitaantuneita, lapset riehuvat, eivät tottele, huutavat ja sottaavat. Aikuiset yrittävät vahtia heitä joka sekunti etteivät tee pahojaan, kantavat kaupasta vaippoja, pilttiä, vaatteita ja leluja samalla kun lapset huutaa kärryissä.
Olen ystävällinen ja kärsivällinen, autan kaikessa missä voin. Itse sisimmässäni tiedän, etten koskaan halua lapsia, en koskaan halua tuollaista elämää.
Tuen raskaana olevaa mieheni veljen siskoa, hänellä on vaikeaa raskautensa kanssa, mutta hän kestää sen urheasti sillä hän haluaa ja odottaa lastaan kovasti! Olen onnellinen hänen puolestaan ja innoissani vauvan syntymästä. Samalla tiedän, etten koskaan jatkaisi alkanutta raskautta, en kävisi mistään hinnasta läpi tuota lähes vuoden kestävää koitosta. Tunnen onnea hänen raskaudestaan, mutta vihaisin omaani. En koskaan maailmassa suostuisi siihen.
Toisella ystävälläni on 5- vuotias poika. Hän rakastaa poikaa yli kaiken, on rakastanut alusta alken. Hän ei koskaan olisi voinut tehdä aborttia.
Pidän pojasta, hän on veikeä ja nokkela, vietän mielelläni toisinaan aikaa hänen kanssaan - päivän huvipuistossa tai uimarannalla. En silti koskaan haluaisi lasta itselleni. Olen nähnyt ystäväni arjen lapsen kanssa, mitä se on. En koskaan ryhtyisi siihen. En halua sellaista elämää, en kuulu sellaiseen elämään.
En voisi jatkaa raskautta antaakseni adoptioon. Se on utopistisin ajatus minkä tiedän, ja käsitän syyn miksi adoptioon antavia on hirvittävän vähän. Syynä ei niinkään ole lapsesta luopuminen vaan raskaus, en halua kokea sitä, en halua uhrata sellaiseen kuukauttakaan elämästäni.
Jokapäiväinen lapsiperheiden näkeminen on tehnyt minulle olon, etten ikinä halua samaa. Sanoin avomiehellenikin heti suhteemme vakavoituessa, että ehkäisyn pettäessä haluan abortin ja muut vaihtoehdot eivät kiinnosta. Koska adoptio ei ole minulle vaihtoehto, en halua elää elämääni vaippoja vaihtaen, imettäen, vaunuja työnnellen, vaippoja vaihtaen, lapsia passaten...
Ja siltikin ymmärrän raskaana olevien ja lasta toivovien onnen ja innostuksen, samaistun siihen omia kiinnostuksen kohteitani ajatellen - miten paljon ne ilostuttavat minua, ja olen onnellinen että maassamme naisilla on vapaus valita ja tehdä vaikka kuinka iso liuta lapsia jos haluavat. Toteuttaa omat haaveensa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vai oletko vielä lapsi itsekin?
Lapset ovat pieniä ja työläitä vain muutaman vuoden elämästään, ehkä muut osaavat katsoa hiukan kauemmas tulevaisuuteen. He eivät halua homehtua yksinäisenä, unohdettuna vanhuksena paskavaipoissaan laitoksen pinnasängyssä, kuolemaa odottaen.. Sinullekin saattaa tulla vielä vaihe jossa biologisen kellon kilahdettua itket sitä että se tapahtui liian myöhään, ja ompa se monen paatuneimmankin lapsenvihaajan mieli muuttunut sitten tosipaikan (vahingon) tullen...
Onko tuo provo? Väitätkö siis tosissasi ihmisten tekevän lapsia vanhuusvakuutukseski? Hyi helvetti kuinka itsekästä.
kirjoittaja sanoo vihaavansa lapsia?
tiedä, että varhaislapsuus, vaippa- ja ratasikä kestää vain vähän aikaa? Jos on vain yksi lapsi, niin tätä aikaa kestää vain muutaman vuoden. Lapset kasvavat nopeasti ja heistä on paljon iloa vanhemmilleen. Tiedän paljon aborttiaan katuvia, mutta en ketään, joka olisi katunut sitä, että on synnyttänyt lapsensa.
Myös raskaus on ihan mukavaa aikaa naisen elämässä. Silloin nuori nainen kukoistaa ja säteilee äitiyden onnea. Ihmettelen, minkäikäinen oikein olet , kun noin lapsellisia kirjoittelet. Jos ole tosissasi, etkä provoile, niin sinut pitäisi mielestäni steriloida heti, kun täytät 30 vuotta. Kauhistuttaa tuollaiset puheet. Ihmettelen, miksi avomiehesi viitsii elää kanssasi.
Mikä siinä on niin kamalan vaikea ymmärtää, että kaikki eivät halua lasta? Onko se jotenkin väärin?
noita kahden omasta mielestään ilmeisesti kypsän ihmisen vastausta aloittajalle lukiessa, että itsekäs on pieni ihminen. Jos toinen ei omista tunteistaan puhu samoin kuin miettivä itse, on hän joko provo tai lapsellinen. Ja aloittajan tunteet siitä, miten hän kokee raskauden, lapset ja niiden vaikutukset OMAAN elämäänsä, kumoutuvat tietenkin sillä, ettei jonkun toisen (miettijän itsensä) mielestä raskaus, lapset jne. mitenkään paha juttu ole :) Samalla voidaan tietenkin toivottaa vielä mahdollisimman vaikeata loppuelämää ja ongelmia matkan varrelle, ihan vain siksi, ettei aloittaja ajattele samoin kuin itse ja valitse OMASSA elämässään samoin kuin miettijä itse.
SE on sitä kypsää käyttäytymistä, ilmeisesti.
mukavaa aikaa sellaisen naisen elämässä, joka sitä raskautta ei halua kokea. Tottakai naiset säteilevät onnea! He ovat onnellisia raskaudesta ja lapsesta! Kaikki eivät siitä onnea koe, vaan päinvastaisia tunteita.
Oletko kuullut vapaaehtoisesta lapsettomuudesta? Kun pari yhdessä kokee, etteivät erityisesti pidä lapsista ja haluavat pysyä lapsettomina, keskittyä muihin asioihin elämässään.
Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Siis vanhempiakin naisia ja miehiä sekä pariskuntia. Monet heistä tuntemistani ovat lasten kanssa tekemisissä työssään, mutta eivät halua itselleen omaa lasta.
Pitäisikö kaikkien haluta omakotitalokin, kasa velkaa, tila-auto, kultainen noutaja??
on ihan ok. ja maamme laki jopa sallii raskauden keskeytyksenkin, joten en näe mitään pahaa siinä, että kirjoittaa kuten ap kirjoitti. Ei hän minusta vihaa lapsia, ei vain koe lapsiperhe-elämää sellaiseksi, jota itse haluaa. Ja hän huolehtii siitä ehkäisystään (kuten suurin osa vapaaehtoislapsettomista). Mutta sen ehkäisyn pettäessä, hänellä on oikeus haluta keskeyttää se raskaus. Kaikki eivät ole samaa mieltä sinun kanssasi siitä oikeudesta.
Minusta ap osoitti ymmärtävänsä myös muiden näkemyksiä, niiden jotka lapsia haluavat eivätkä aborttia halua tehdä. Tässäkin keskustelussa ainoat, jotka oman ymmärtämättömyytensä ovat selkeästi osoittaneet ovat abortin vastustajat. Ja tietenkin tavoilleen uskollisina he lähtivät sättimis- ja vähättelylinjalle asiallisen keskustelun asemesta...
mielestäsi asiallinen kaikessa ylimielisessä lasten rienaamisessaan ym. vähättelyssä?
Laki ei kerro mikä on moraalisesti oikein, mikä ei, eikä sitä ja sen varjolla toteutettua ihmisten tappamista ole kenenkään pakko hyväksyä. Ja sen saa ihan vapaasti kertoa :)
saa myös kertoa mielipiteensä lapsista :)
aloituksesta asiattomuudet?
että mikä mielestäsi oli aloituksessa ylimielistä lasten rienaamista?
"Laki ei kerro mikä on moraalisesti oikein, mikä ei, eikä sitä ja sen varjolla toteutettua ihmisten tappamista ole kenenkään pakko hyväksyä. Ja sen saa ihan vapaasti kertoa :)"
Toki saa. Kuten laki ei myöskään vaadi ketään haluamaan ja tekemään lapsia ja senkin saa ihan vapaasti kertoa.
tämä on fiksun ihmisen fiksua puhetta. Jokaisella on oikeus pielipiteeseen. On se sitten mikä hyvänsä. Tällä palstalla jotkut yrittävät väen vängällä todistella kuinka jokaisesta on äidiksi. Ihan kuin ne olisivat muka jotain selvännäkijöitä. Mikseivät pelasta joka pultsaria katuojasta joka vastaan tulee. Täytyy muistaa että nekin ovat olleet lapsia ja ovat edelleen JONKUN lapsia... Ihan kuin lapset eivät koskaan kasvaisi. Pelastakaa sikiöitä ja vauvoja...., mutta ei nuoria tai aikuisia...??
väittää että kaikista on äideiksi. Mutta aina joistain muista on, eikä yksikään lapsi jää Suomen kaltaisessa maassa vaille hoitoa ja huolenpitoa siksi ettei ketään kiinnostaisi!
Suomen kaltainen maa...hmmm...Tällä pallolla nyt vaan sattuu olemaan muitakin maita. Vai eikö ulkomaalaiset lapset olekaan yhtä tärkeitä?? Nälänhätää ym. on. Tietenkin sinä fiksuna ihmisenä myös lahjoitat puolet omaisuudestasi hyväntekeväisyyteen, etkö vain?
on omat ongelmansa, kuten vaikka heikko ehkäisytilanne.. tosin niissä usein syntymättömiä lapsia ainakin yritetään suojella paremmilla oikeuksilla, eikä ole lepsuillen annettu periksi moraalin rappiolle ja tekopyhille femakkolässytyksille kuten monessa materialistisessa länsimaassa. Täällä kenenkään ei tarvitse tappaa lapsiaan köyhyyden, nälänhädän tms. vuoksi vaan kyse on 97%sesti silkasta itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta!
Suomessa elää tälläkin hetkellä yli 10 tuhatta lasta laitoksissa, ihan juuri siksi, että ketään ei kiinnosta. Nämä lapset ovat juuri koko ajan tälläkin hetkellä vailla lapsen arvoista hoitoa ja huolenpitoa perheissä, joissa lasten kuuluisi elää.
Mistä ihmeestä tällaista harhaa sikiää, että Suomessa ei olisi kodittomia lapsia? (Laitostahan ei hyvällä tahdollakaan voi pitää kenenkään kotina)
Onko se yksinkertaisesti vain naiviutta vai sivistymättömyyttä, ettei tiedetä mitä oikeasti tapahtuu omassa kotimaassa?
niinkö huonosti täällä lapset viranomaisten huostassa hoidetaan??
Miksi ette muuten vingu sijaislasten laitosoloja kauhistellessa ollenkaan minkälaiseen sijaiskotiin lapsi saattaa joutua..?! Ainiin, VAIN adoptoitavat voi saada huonot olot uudessa kodissaan ja koko elämä on pilalla... ;DD
Sijaislapsillakin on koti, jossa he eivät voi tilapäisesti oleilla.
Hienoa, että ihmiset uskaltavat sanoa mielipiteensä. Olen itse samaa mieltä kanssasi, tekisin abortin missä tahansa elämäntilanteessa. Minä tosin saan nyt syyt niskoilleni, koska en oikeasti pidä lapsista enkä pelkää myöskään sanoa sitä. Olen usein saanut hyvin kylmän ihmisen maineen, mutta en pidä itseäni mitenkään kylmänä, olen hyvin eläinrakas ja pidän kovasti niistä ihmisistä, jotka tunnen. Lapsista vaan en pidä, enkä missään tapauksessa suostuisi semmoisesta huolehtimaan.
Ihmisiä on nykyään niin hurjan paljon, että syntyvyyden säännöstely on loistava asia. Abortti ei tietenkään ole ehkäisyä, mutta se on yksi keino syntyvyyden säännöstelyssä, ja hyväksyn sen täysin.
Maailmassa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Harmillista on se, että jotkut silti pakotetaan niitä hankkimaan. Minusta se on vanhanaikaista.