Aina tulee niitä vanhoja papparaisia raivaus työmaille haahuilemaan kädet taskussa ja kehumaan kun ennen oli niin rankkaa. Ei ollut raivureita eikä sahoja ja pokasahalla painettiin menemään metrisessä hangessa silloin ennen sotia. (ja henkilön syntymäaika on noin 1945-1950) No juu:)
Silti kun katsoo noita vanhoja tukkimies elokuvia niin helppoahan se on ollu kun heinän teko. Työnnettiin tukki joki virtaan ja taas laulettiin pari haitari kappaletta ja taas yksi tukki virtaan ja sitten laulamaan sille korven ainoolle piika Hilimalle:)
On se ennen ollu helppoa. Ai niitä aikoja. Nykyajan akkakaan enään katso raskaan työn raivuumieheen:(
Silti kun katsoo noita vanhoja tukkimies elokuvia niin helppoahan se on ollu kun heinän teko. Työnnettiin tukki joki virtaan ja taas laulettiin pari haitari kappaletta ja taas yksi tukki virtaan ja sitten laulamaan sille korven ainoolle piika Hilimalle:)
On se ennen ollu helppoa. Ai niitä aikoja. Nykyajan akkakaan enään katso raskaan työn raivuumieheen:(
Vastaukset 9
Vanhimmat
"ja henkilön syntymäaika on noin 1945-1950) No juu:)
Silti kun katsoo noita vanhoja tukkimies elokuvia niin helppoahan se on ollu kun heinän teko. "
Silloin kun noita romanttisia tukkilaisleffoja tehtiin oikeat monesti terveytensä savotoilla menettäneet tukkijätkät olivat jo kunnalliskodissa. Todellisuudessa tukkijätkien olot olivat savotoilla paljon huonommat kuin mitä noissa elokuvissa kuvataan.
Usein majapaikkana oli talvella laavu. Ruokapuoli oli onneton. Keittäjiä savotoilla ei ollut ennen kuin yhtiöt painostettiin palkkaamaan näitä. Vaatteiden pesu ja peseytyminen talvella mahdotonta.
Tässä tuli kerran Yle1 ohjelma jossa haastateltiin 1800-luvun puolella syntynyttä joka kertoi siihen aikaan kiertolaisista osan olleen savotoilla paleltumien vammauttamia tukkijätkiä jotka eivät enää kyenneet täysipainoiseen työntekoon.
Muutenkin kun on kuunnellut noita liki 60 vuotta vanhoja ohjelmia joissa muistelevat 1800- luvun loppupuolella syntyneet on rapissut kuvitelmat tavallisen kansan oloista Suomessa menneinä vuosikymmeninä.
Suuri osa kansasta eli lohduttomassa köyhyydessä ja maan yleiset olot olivat kuin jostakin kolmannenmaailman kehitysmaasta. Eräs kertoja oli ollut lapsi 1800-luvun nälänhädän aikana ja hänen kertomuksensa ei tosiaankaan kaunistellut tuota onnenttomuutta. Moniko tietää että niinä aikoina kerättiin tien varresta nälkään kuolleiden ruumiita.
aina! Rasituksen kohde vaan hieman muuttunut. Ennen kului kroppa, ruoka oli huonoa ja taudit kaatoi. Nyt tilttaa pumppu ja sekoaa nuppi. Ruuvia kiristetään jatkuvasti, ja hintaa vedetään alaspäin. Kännykkä laulaa ja vuoroi siellä vittuilee piiriesimies ja vuoroin pankinjohtaja. Kerran vuodessa sovitellaan laskelmia miten kaikki hankkimasi, talo, koneet, autot ym riittävät juuri ja juuri vakuudeksi. Ei siitä juuri romantiikkaa tihku.
Vaan aika kultaa muistot, ehkäpä jo 20 vuoden päästä nähdään sf elokuva muinaisista motomiehistä, jotka g-sarjan mersuilla ajelevat työmaalleen, nuorten alastomien neitsyiden huiskuttaessa pikkuhousuillaan metsätien varrella.
Kurjuus kun ei ole koskaan kuulunut ihannoitavien asioiden joukkoon.....
metsäalalla se on silmiinpistävää. Tälläkin palstalla jopa nuoremman polven 4-kymmpiset metsurit mahtailevat sankarimyyttinsä takaa. Tiedättehän: "Raivaan 3 ha joka päivä, vitelikön tiheydestä ja pusikon paksuudesta riippumatta ja istutan kotimatkalla 3 000 kuokkatainta. Laskutan päivässä 480€ alv km muuta rahaa ja olen pirun kova ammattilainen, tauolla punnerran 50 kertaa ja samalla viilaan terän ja vaihdan männänrenkaan -30¤ pakkasessa"
Totuutta aletaan lähennellä kun todetaan, että metsurityön keskipalkka 2008 viimeisellä neljänneksellä 11,42 €/h. Työ on äärimmäisen yksinkertaista, toki joskus fyysisesti raskasta. Suurin osa työstä ei vaadi minkäänlaista koulutusta (pl. tuulenkaadot, jotkut erityiset nuoren metsän hoidot tai pihapuun kaadot tms.) Istuttamaan, perkaamaan ja tavalliseen taimikonhoitotyöhön pystyy kuka tahansa normaaliälyinen ja -kuntoinen ihminen.
http://www.stat.fi/til/mtp/2008/04/mtp_2008_04_2009-03-27_tie_001_fi.html
Albert Edelfeltin teos Raatajat rahanalaiset (kaskenpoltto) kuvaa hyvin metsätalouden fyysistä työtä. Tuolloin ei raha riittänyt ruokaan eikä vaatteisiin. Reissussa (savotalla) rähjääntyy, mikä on pääteltävissä tytön vaatteista taulussa.
Ei voi puhua helposta työstä silloisessa yhteiskunnassa. Nykyään on helpompaa metsätyötä, kun on koneita.
Ko. teos on toiselta nimeltään "Kaski". Kyseessä ei ole millään tasolla metsätalous vaan "elintarviketalous". Kaskeamisen (metsän hävittäminen polttamalla) avulla luotiin oivaa viljelysmaata nauriille ja lantulle.
sitä kaskiruita ja ohraa.
ja kaskiruista. Varmasti kylvettiin muutakin, mutta ne olivat yleisimmin kasvit jotka kylvettiin ensimmäiseksi kaskeamisen jälkeen. Sitä kaskeahan viljeltiin useampi vuosi, kunnes sen tuotto putosi. Sitten poltettiin taas uusi kaski. Rinnan saattoi olla useampia kaskipeltoja, jotka olivat eri ikäisiä. Näin viljelyssä oli usempia kasveja, lopuksi tuli niittyä, ja se sitten ajan kanssa vesakoitui ja tuli metsää.
Ennen oli rankempaa kuin nykyään. Itse meni ensimmäisen kerran isän kanssa 3 vuotiaana rankametsälle. Rankoja karsin kirveellä ja raahasin kasaan. Noin kuusi vuotiaana sahasin pokasahalla pikkuveljien kanssa tukkeja. Jossain vaiheessa sitten ostettiin moottorisaha ja homma helpottui huomattavasti. Tosin tukkeja siirreltiin edelleen käsin kärryihin.
Nykyään kukaan ei enää tee käsin mitään. Otetaan aina moto metsään kaatamaan tarpeelliset puut.
Noh ei enää itsekkään jaksa käsin tehdä kaikkea. Moottorisahalla puut oikean mittaisiksi, kasaan ja lopuksi vien ne kuormaajalla pihamaalle.
Nykyään täytyy olla helvetisti tienaava toimistorotta tai keinottelia miljonääri.