Lueskelin tuota Oletko niin vanha kuin olet-ketjua ja sielläpä oli montaa mieltä omasta naamataulustaan. Kaikkihan me tahdomme olla ainakin siedettävän näköisiä, joten eiköhän poristaisi ihan vaan tästä omasta naamataulusta ja asenteesta siihen. Ja haitanneeko tuo mittään, jos annetaan toisillemme kauneus- tai kauheusvinkkejä.
On saanut meikäläinenkin järkyttyä mustavalkoisen passikuvansa äärellä. Se on kuulkaas silleen, että kun me peilistä itseämme katsomme, olemme siinä yleensä eduksemme jo siksi, että katsomme itseämme tietyllä valoisalla fiiliksellä, samalla ilmeellä. Peilikuva on siis tavallaan meidän itsemme tekemä, oma luomuksemme minusta. Kameran silmä katsoo toisin, kuva on se, jona muut meidät näkevät.
On pakko kertoa tähän yks kauheusvinkki. Muinoin oli TV:ssä yksi sarja, jossa aviopari Edith (se jolla oli aina paplarit päässä) ja miehensä (en muista nimeä , oliko Charlie tai jotain) höösäsivät elämänsä kuviossa. Kerran Edith neuvoi ystävätärtään: "Kuule, kun olet sillain miehen kanssa, älä ikinä ole siinä päällä. Veltot naamalihakset roikkuvat ja olet kauhean ruma."
On saanut meikäläinenkin järkyttyä mustavalkoisen passikuvansa äärellä. Se on kuulkaas silleen, että kun me peilistä itseämme katsomme, olemme siinä yleensä eduksemme jo siksi, että katsomme itseämme tietyllä valoisalla fiiliksellä, samalla ilmeellä. Peilikuva on siis tavallaan meidän itsemme tekemä, oma luomuksemme minusta. Kameran silmä katsoo toisin, kuva on se, jona muut meidät näkevät.
On pakko kertoa tähän yks kauheusvinkki. Muinoin oli TV:ssä yksi sarja, jossa aviopari Edith (se jolla oli aina paplarit päässä) ja miehensä (en muista nimeä , oliko Charlie tai jotain) höösäsivät elämänsä kuviossa. Kerran Edith neuvoi ystävätärtään: "Kuule, kun olet sillain miehen kanssa, älä ikinä ole siinä päällä. Veltot naamalihakset roikkuvat ja olet kauhean ruma."
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja iän tuomia muutoksia niin itsekeskeisesti! Sillä kun ei ole niin suurta merkitystä .
Paljon parempi olisi huolehtia" sisäisestä " hyvinvoinnistamme. Ja sen tiedämme jokainen miten se voi hyvin! Olla tasapainossa, ja omantuntomme kanssa sovussa!
tuossa nikillä "ulkonäköään."
Ootahan,vakinikki,kyllä minä tuun myöhemmin kanssais "itsekeskeisestikö" vaiko kahenkeskeisesti,en etukätteen viel tiiä. pohtimaan tätäkin elintärkeää asiaa,jahka ennätän.
osaat sus kyllä sinäkin olla piikikäs, älä arvostele vastauksia, joku on toista mieltä
oikein kerkiiskään...oli nääs niin ponnekas kannanottois,että tasapainossa...heh...mitä se onm ja omatunto on kyl puhas kuin pulmunen.
Älä hyvä immeinen ryppyile liikaa,tullee ryppyjä lissää. Tai ei oikesstaam tuu,kun rypyttellee naamaasa,siis vääntelee sitä xxx:ää ja yyy:täkin ja muista nauraa.
Muista taputella tännään alaleukaas,ettei maan vetovoima imase kokonaan mukkaasa.
Iltapäivällä tuun sit ilahuttamaan lissää.
vielä sen sarjan Kupla, jossa se Jessica meni pöydän päälle selälleen, sillä lailla kun ei veltostuneet kasvolihakset näkyneet! Sarjaa näytettiin joskus 70-80 luvulla, (uusintakin on kuulemma tullut, en ole vaan nähnyt). Silloin itsekin oli vielä nuori ja siloposkinen, nauroin vääränä silloin, nyt ei enää paljon naurata, niin olisi pöydälle meno paikallaan!
Vaan mitäpä tuosta, pää pystyyn, nokka kohti taivasta, hymy huulille ja kohotetaan kumaraista selkää, niin taas ollaan kauniita ja rohkeita kohtaamaan tämäkin päivä!
näyttää Kuplaa parasta aikaa. Seuraava jakso tulee ensi torstaina.
enkä ole varmaan koskaan katsonutkaan.
Tällä iällä se on niin, että kun aamulla ylös noustuaan peiliin vilkaisee, niin joka kerran säikähtää. Pitää kiireesti mennä laittamaan tukka kondikseen ja meikkiä naamaan. Sitten näyttää vähän paremmalta.
Siis vähän paremmaksi muuttuu, mutta ei enää hyväksi milloinkaan. Olisi kyllä syytä kiristellä vähän sieltä sun täältä, mutta sekään ei kovin kauniilta monenkaan kasvoissa näytä.
Esim Kuningatar Silvian suu on aivan oudon näköinen. Hymyily ei ole oikein luonnollista.
Joten täytynee tyytyä näihin iän tuomiin kauneusryppyihin. Niin kauan kuin ukkoni viitsii minua vielä hellyydellä katsoa, hyväksyn naamani ja koko olemukseni.
kauniita ihmisiä. Pääosaa esittävät rouvat lienevät viisissäkymmenissä.
Ei sitä katsoen säiky.
En ainakaan ota mitään kohotuksia, muuttuisi vielä kovinkin kummallisen näköiseksi.
Loppulauseesi täysin allekirjoitan. Kuulema, olen vielä saman näköinen kuin hääkuvassa, emmekä todellakaan ole vastanaineita.
Pitäisiköhän meistä jomman kumman käydä näöntarkistuksessa.
Voi, Vakinikki, minkäs teit!
Jos kamera tosiaan katsoo niin kuin muut meidät näkevät, en uskalla enää uusia passiani. Sen lisäksi täytynee kesällä kulkea paperipussi päässä ja talviaikaan kommandopipo.
Siinä tosin on sellainen huono puoli, että poliisi saattaa kiinnostua ja epäillä joko pankkiryöstäjäksi tai terroristiksi.
Olet muuten varmaan ihan oikeassa sen näkemisen suhteen. Kokemusta on.
Puoli vuosisataa sitten lähdin perheineni kirjeenvaihtotoverini luokse yllätysvisiitille.
Esittelin itseni kertomalla, että edustan uutta uskonlahkoa "takatietä taivaaseen eli paloportaita paratiisiin".
Kirjeenvaihtotoverini ilmoitti pontevasti, että se on vale. Äimistyneenä päästin suustani vain yhden sanan:- Anteeksi?
- Ihan kuin x..., muttei voi olla.
- Kyllä voi, vakuutin ja ihmettelin samaan hengenvetoon, miten hän oli minut tuntenut.
- Sinähän lähetit minulle kokonaisen kuvasarjan, kuului vastaus.
Toden totta! Oli aseman automaatissa ottanut itsestäni kuvan ja naureskellen lähettänyt sen kirjeenvaihtotoverilleni.