en voi koskaan puolustautua leimautumatta.
olen itse valinnut paon koska se oli ainoa tie.
en halua kirjailla tänne selvityksiä, jotka varmaan vaikuttaisivat aivan päättömiltä. totean vain, että uhrien pyörittäjät (muutkin muin minun tapauksessani) ihmeen suosittuja henkilöitä. Tunnistan tämä ihmislajin kokemani jälkeen aika nopeasti.
Kaikille, jotka ovat kohtalotovereitani, toivotan hyvien asioiden parissa eloa ja voimia.
"apina edelleen toisten joukossa, mutta lopullisesti yksin"
olen itse valinnut paon koska se oli ainoa tie.
en halua kirjailla tänne selvityksiä, jotka varmaan vaikuttaisivat aivan päättömiltä. totean vain, että uhrien pyörittäjät (muutkin muin minun tapauksessani) ihmeen suosittuja henkilöitä. Tunnistan tämä ihmislajin kokemani jälkeen aika nopeasti.
Kaikille, jotka ovat kohtalotovereitani, toivotan hyvien asioiden parissa eloa ja voimia.
"apina edelleen toisten joukossa, mutta lopullisesti yksin"
Vastaukset 6
Vanhimmat
jatkoa!Ja en ole tuomitsemassa ketään!Ja tuohon "apina"-juttuun--et ole yksin--kunhan käännät päätä joskus ja huomaat--ei tämä lopullista ollutkaan--vaan jossain vaiheessa alkaa elämä uudestaan!Tämän sanoipi sinulle "Joskus aattelin en näe vuotta 2000"--ja arvaa mitä näin vuoden 2000 ja sen jälkeen vielä--olemma vuodessa 2009!Ei muuta kun tsemppiä!"Terveiset Lapista
PS Nokka pystyyn vaan!
Huomasin, että tällä palstalla on käsitelty ilmausta "uhri" kovin monelta kantilta, mikä on tarpeellistakin, kun muistaa, miten kahjo ihminen voi olla - saattaa nimetä itsensä vaikka mihin virkaan. Minun em. pieni kirjaukseni kertoo tapauksesta, jossa olen ollut asemassa, jossa ei ole voinut puolustautua. Olen voinut vain paeta, mitä pidän ainoana tapana pelastautua. Olen yrittänyt nähdä tämän asian niin, että ilman näitä kokemuksia en olisi toisaalta saanut elämästä niitä puolia, joihin tietty eriö minut vei, mutta silti pidän itseäni uhrina. Ei se mikään kovin hieno "virka" ole, joten jos joku on siitä kateellinen, niin mielelläni sen annan pois jos kelpaa, tilalle ottaisin vaikka ne vaaleanpunaiset silmälasit.
"sama apina"
Pakeneminen parempiin asemiin on sotilaallinen perustaktiikka, jos halutaan taistella ylivoimaista vihollista vastaan. Siihen perustuu Suomen puolustus.
Joten se, mihin olet päätynyt omassa elämssäsi on varmasti perusteltua sinun itsesi kannalta.
Ole ylpeä siitä !!
itse olen myös joutunut kokemaan, mitä on joutua kokemaan helvettiä. Luotanko koskaan enää todella ihmiseen/ihmisiin.. en tiedä. Olen joutunut kokemaan todella raakoja asioita, arvoni on ollut nolla. Leimattu on, naurunalaisena, "lyöty" todella rajusti. Mutta hain apua ja joudun nyt syömään varmaan koko elämäni lääkkeitä. Pahin on koettu. Uskon Jumalaan ja tiedän, että päivä kerrallaan menen. En kaipaa sääliä, ymmärrystä en saanut. Mutta se mikä ei tapa vahvistaa.
Minun pakomatkani jos sellainen on vielä menossa, vie minut joskus ulkomaille. Se leima mikä minuun on lyöty, on ja pysyy (suurilta osin täyttä valhetta) ja tuntuu että sitä ruokitaankin. Mutta antaa olla. Elän ja voin kuitenkin suht koht hyvin. :)
Helvetistä eroon, kauan siinä oltiinkin, mutta pakko oli kun ei opiskelijana ollut vielä tarpeeksi rahaa lähteä pois. Mutta ei sitä ensin huomannut, äiti kun oli niin mukava kaikille. Sitten kun asiat eivät menneet kuten hän halusi, syvä masennus ja lapsenomainen kiukuttelu. En vielä tiennyt, yritin lohduttaa. Turhaa, ei olisi tarvinnut. Nyt tiedän ja on hyvä olla.
Kiitos vielä kerran äiti, veit itsetuntoni. En saanut kasvaa sellaiseksi, mitä oikeasti olisin. Sinä sait päättää millainen minusta kasvaa Sinä sait päättää, että teen kuten tahdot. Sinä sait päättää, ettei minusta tullut yhtä rohkeaa kuin moni ystäväni!! Koska sinä et antanut minun luoda omaa itsetuntoa, vaan päätit että minulla on itsetunto, millaisen halusit minulla olevan.
Kiitos ja todella paljon, nyt kaiken käsiteltyäni olen arka! Sinä teit sen, ole iloinen, minä olen vihainen.
Kiitos äiti, nyt olen arka ja on p**** olla!! Kiitos kun murskasit elämäni!
http://www.youtube.com/watch?v=RYOxy9wp9rc