Kun ihminen saa elää omanlaistaan elämää voiko siitä valittaa?
Viikonloppu villin tytön ja hänen äitinsä kanssa saaressa vei voimat täysin.
On ihanaa kun saa opettaa luonnon ihmeitä pienelle kouluun menevälle tytölle, näyttää kaikenmaailman ötököitä ja kertoa kunka ne elää ja mitä tekee.
Järvisuomessa asuvana meren saaressa on paljon kaikkea mistä ei tiedäkään.
Ja että kaipaisi koneita tai televisiota tai muita vempaimia ei ainakaan heidän kummankaan kohdalla pitänyt paikkaansa.
Siellä ei ole edes radiota eikä kertaakaan kumpikaan sanonut että lähdetään jo. Päivastoin suunniteltiin jo ensi kesän reissua kolmestaan saareen.
Sai tyttö juosta metsässä kerätä mustikoita ja uida sielunsa halusta.
Ja nyt ihana hiljaisuus kotona, kukaan ei kysele, ei ihmettele. Saan vain olla vielä nämä pari päivää enennen kuin työt taas alkaa. Nautin elämästäni täysin.
Hyvää päivää kaikille!
Viikonloppu villin tytön ja hänen äitinsä kanssa saaressa vei voimat täysin.
On ihanaa kun saa opettaa luonnon ihmeitä pienelle kouluun menevälle tytölle, näyttää kaikenmaailman ötököitä ja kertoa kunka ne elää ja mitä tekee.
Järvisuomessa asuvana meren saaressa on paljon kaikkea mistä ei tiedäkään.
Ja että kaipaisi koneita tai televisiota tai muita vempaimia ei ainakaan heidän kummankaan kohdalla pitänyt paikkaansa.
Siellä ei ole edes radiota eikä kertaakaan kumpikaan sanonut että lähdetään jo. Päivastoin suunniteltiin jo ensi kesän reissua kolmestaan saareen.
Sai tyttö juosta metsässä kerätä mustikoita ja uida sielunsa halusta.
Ja nyt ihana hiljaisuus kotona, kukaan ei kysele, ei ihmettele. Saan vain olla vielä nämä pari päivää enennen kuin työt taas alkaa. Nautin elämästäni täysin.
Hyvää päivää kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...kirjoituksiasi, kun siitä suorastaan pursuaa elämän iloa ja osaat nauttia niistä pienistä asioista, jotka oikeastaan ovat kuitenkin suuria asioita.
Uskon kovastikin, että viikonlopun touhuilut vei voimasi. :). Eilen olin ihan koko päivän iltaan asti pojan luona. Vanhemmilta loppui kesäloma, 15-v. tyttö on mennyt toisen mummunsa luo viikoksi, eikä ollut kotona. vuoden ikänen vietiin hoitoon ja 10-vuotias poika oli yksin kotona. Tai siis mun kans. Tarkotus oli lähteä kalaan, mutta tällä kertaa poika ei tahtonutkaan. Johtuen, että "maisemaan" ilmestyi samanikäinen tyttö, johon lapsenlapseni on himpun verran ihastunut :) Noh, sanoin, että katotaan, jos mentäs sitten tänään, jätetään kalareissu väliin. Ulkona oli aivan mahtavaakin mahtavampi ilma. Minä käpsehdin siinä tehden sitä sun tätä ja poika ja tyttö leikkivät yhdessä, mutta vain hetken, koska tyttö lähti äitinsä kans jonnekin. Heti, kun tyttö lähti, tuli naapurin kaksi poikaa. Ja sitten alkoi tosi mukavat, "vakavat" keskustelut elämästä :) Oli mukavaa siinä rupatella heidän kanssaan.
Viikko sitten ostin pojalle hyppykepin ja hän on harjoitellut hyppimistä tosi paljon, eloisa poika kun on. Minä rupesin laskemaan ääneen hyppykertoja ja tällä hetkellä enkka on 236 :)
Sitten tuli hoidosta tämä yks vuotias, isänsä kans. Ja taas tuli touhua, jos jonkinmoista.
Elikkä olin minäkin ihan poikki, kun kotiin pääsin illalla.
Kohta lähden uudestaan pojan luo. Äiti menee iltavuoroon, klo 13 ja minä menen taas peräänkatsojaksi. Ehkä lähdemme kalaan, on hieno ilma.
meidänkin pikkulikka löysi onneksi sieltä ikäisiään kavereita. Eikä ihan haavereittakaan päästy viikonloppua, mutta sitten mentiin paikan päälle selittämään kuinka aita kaatui ja kuinka se sitten hoidetaan.
Nää on sellaisia perhesiteitä vhvistavia reissuja, kun kuitenkaan ei kauhean usein nähdä.
Minusta on ollut mukava lukea myös sinun seikkailujasi lasten lasten kanssa.
Kalaonneahan ei saa toivottaa joten jään ihan hiljaiseksi :))
Elämän nautintoni koostuvat luonnossa olemisesta ja pienistä puuhasteluista. Aloitin eilen kaivamaan ojaa pihavalokaapelille. Naapurin rouva tuli rupattelemaan hän oli maalannut mökkiään ja kädet olivat punamullan värjäämät.
Ei mökkityöt ole työtä, vaan ne ovat puuhastelua. Tahtia ei määrää kukaan vaan tahti on vapaa. Kun montun kaivuuni kaapelille on valmis, kutsun sähkömiehen, ehkä ensiviikolla. Moni valittaa, että mökkielämä on pakkotyötä, jos siltä tuntuu, valinta on virheellinen.
Kirjoittelin jokin aika sitten, että olen ajatellut kunnostaa mökkini kokoaikaista asumista ajatellen. Katsotaan, tuumaillaan ja nautitaan joka kokemuksesta. Eilen oli ensimmäinen kaunis kuutamoyö. Vastarannan yläpuolella oranssinpunainen pallo ja kuun silta. Istuin ja ihailin tovin ennen nukkumaan menoa.
Nyt asennutan pihavalot pimeitä syysiltoja valaisemaan ja sitten katsotaan mitä seuraavaksi. Ei hoppuilla, nautitaan ötököiden olemassa olosta, kiireettömästä elämästä ja ollaan onnellisia, itikan pistoillekin tulee immuuniksi, kun ei nipota.
Unettomuus mitä sekin mahtaa olla ; ) Ei se vaivaa kun saa riittävästi raitista ilmaa ja sopivasti fyysistä rasitusta.
Mietin myös usein kun nyt olen saareen mennyt ja ihmiset joilla on oma mökki siellä valittavat työstä, on todella oma valinta miten aikansa mökillä viettää.
Sinne ei ole pakko tehdä kaikkea aikaa vievää jos ei halua.
Paitsi jos on semmoinen ihminen että pitää olla parempaa kuin naapurilla niin silloinhan ei mikään riitä.
Elämän jo tässä iässä pitäisi olla nautinnollisempaa kuin nuorena, näin ainakin minä ajattelen.
Ja se muutto kokonaan mökille on ihan ajateltava, koska sieltäkin pääsee pois jos tulee olo ettei tämä olekaan mun juttu.
Itse olen asunut niin monenlaista elämää viimeisen 15;sta vuoden aikana ettei moni uskois.
Asuin vähän yli vuoden talossa johon ei tullut vettä kuin kantamalla eikä mennyt ulos muuten. Puilla lämmitettiin. Ulko wc oli aika hurja kun oli kunnon pakkanen ja yö. Oltais asuttu kauemminkin siinä talossa mutta uunit alko olemaan niin huonot että tuli lämmityskielto. Onneksi oli vuokra-asunto sekin niin oli helppo muuttaa pois.
Vuokralla olen melkein aina asunut, olenhan erittäin levoton sielu niin on helppo lähteä jos tuntuu.
Tässä tulee neljä vuotta ja vielä en tunne halua muuttaa.
Olen rauhoittunut paljon, mikä tuntuu hyvälle.