myrskyn lailla

Rakas, vaikka myrsky on meissä känyt
ja vyörynyt lävitsemme, me jäimme.
Vaikka se kaikki yltyi lopulta ja repi meistä
paljon pois, meissä on yhteytemme.

En minä ole satama, etkä sinä ole laiva,
voit silti aina tulla minuun kokonaan.
Ei tämä ollut varmaan viime myrskymme,
mutta sinä olet tullut minuun asumaan.

Tämä on vain meidän luontomme, erilaisina
käymme lävitse tavallamme tunteitamme.
Poistumme poukamastamme, kohoamme
tuulee ja lopulta tummina myrskyämme.

Jos muuttaisimme toisiamme ja itseämme,
taintuisi myrsky, voisiko niin Rakastaa.
Olisiko se elämää, oikeaa, täytelästä,
jos aina olisi tyyntä, kaikki aina poutaa.

Ja kulkisimme toiseen myrskyämään.

http://www.youtube.com/watch?v=1F2D0PqjLlo

Kiitos Runostasi.

Kun on Rakkaus, joskus nousee
tuuli, kohoaa myrky.

Aina kuiskaavaa Rakkautta ei ole
ja sovun rakentaminen on Rakastamisen helmi.

Myrsky kun on käynyt, hellyydessä on paratiisin herkkä viesti.

Rakastamisen hellä sanoma.

Niin paljon sanomaa Rakkausrunossasi.

Hyvä teksti saa syventymään, ajatuksin
ja Runo kasvaa uusiin mittasuhteisiin.

Tämä Runosi kasvoi minussa suureksi ja
ja hienoksi kokemukseksi.

Todella hyvä Runosi.

Iloista ja lämmintä kesäpäivää Sinulle.