Miksei eläimiä jännitä tai niiden kanssa juttelua? Tai muiden elävien ja elottomien kanssa. Ujouteen liittyy siis aina muut ihmiset. Elottomasta nyt en tiedä ihmisten kanssa sittenkään. Uskaltaisitko mennä luokan eteen puhumaan jos kaikki olisivat oikeasti kuolleita ihmisiä? Joka tapauksessa, minua ainakin häiritsee arvioivat katseet ja muu kontakti, ja se luo ujoutta.
Miksei eläinten kohdalla
p.elokas
8353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No kun ne ovat eläimiä, ne eivät arvostele meitä millään lailla, niille olemme kaikki saman arvoisia. Vaikka olisi minkänäköinen hirviö tahansa, niin eläin ei arvostele. Jos pitäisi pitää esitelmä luokalliselle kuolleita ihmisiä, niin en jännittäisi. Heh, aika karmaiseva ajatus kyllä muuten! Minulla myös eniten ujoutta herättää juurikin arvioivat katseet, eniten ärsyttää kun huomaa jonkun katsovan oikein päästä varpaisiin.
Samassa koirapentueessa saattaa olla yksi hyvin rohkea yksilö, jolla ei ole mitään vaikeuksiä lähestyä muita koiria saati ihmisiä ja sitten toinen yksilö, joka juoksee hiirenkin nähtyään sohvan alle piiloon.
Eläimissäkin on huimia eroja.
Eivät eläimet meitä ARVOSTELE samoin kuin ihmiset, esim. ulkonäköämme tai yleistä olemustamme. Ne elävät toisenlaisten vaistojen varassa.
Kyllä se on ihan oikeassa, on olemassa ujoja eläimiä.
Oma koira oli pentuna todella ujo ja kurkki jalan takaa vieraita ihmisiä tai koiria.
Mutku en puhunut siitä. Niin onkin olemassa ujoja eläimiä.
Kysymys olikin miten ihmisenä suhtautuu eläimiin kanssakäydessä, ei siitä onko ujoja eläimiä olemassa. Toisaalta on sitä tullut mietittyä pitääkö jokin eläin oikeasti ihmisistä, meistä jotka vangitsevat heidät koteihinsa ja pitävät talutusnauhoissa, mutta se on sitten eri asia.
Uskoisin että kiintyvät.
Esimerkiksi koirat jotka on hylätty ja mahdollisesti eläneet vuosia vapaana, kiintyvät pelastamisen jälkeen todella voimakkaasti uuteen perheeseen, voimakkaammin kuin perheessä koko elämänsä viettänyt koira.
Joskus liiankin voimakkaasti ja ahdistuvat pahasti aina kun jäävät yksin.
Aika liikuttava tositarina siitä kuinka voimakkaasti koira voi kiintyä.
http://personal.inet.fi/koti/sonrienten/greyfriars bobby.html
Vielä wikipedia artikkeli aiheesta, jossa asiaa on käsitelty neutraalimmin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Greyfriars_Bobby
Samalla törmäsin tähänkin koira joka kulkee 4200 kilometriä kotiin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Bobbie,_the_Wonder_Dog
Ensi alkuu kuulostaa mahdottomalta, mutta muistettava että tapahtui vuonna 23 jolloin autot kulkivat keskimäärin n. 40 kilometriä tunnissa ja koira ei ollut suljettu koppiin, joten pystyi haistelemaan ja koirat pystyvät tunnistamaan paikat hajun perusteella.
Aika liikuttavaa.
Näin parin vuoden jälkeen sukulaiseni koiraa, olin viimeksi nähnyt hänet pentuna. Aikuisena tämä naaraskoira oli hieman ujo, häntä heiluen kyllä tuli luokse rapsutettavaksi kun kutsui, mutta katsoi vähän kauempaa ujosti ja saapuessa alta kulmien.
Sinänsä söpöä, en ole ennen nähnyt ujoa koiraa. Vähän niin kuin me ihmiset, kun katsomme jotain uutta tuttavuutta, kun ei voi suoraan katsoa, vaan vähän alta kulmien.