Kylläpä on outoa kuulla nuorelta tuttavaltani, joka meni armeijaan vastottain, että nykyisin siellä on todella paljon erittäin huonokuntoisia ja ylipainoisia nuoria miehiä, joista suuri osa jättää leikin kesken jo ensimmäisillä viikoilla.
Kuntotesteissä oli kuulema ollut ainakin kolmasosa nuorista miehistä sellaisia joiden tulokset olivat jääneet heikoiksi, joillain yläkroppa tärissyt jo ensimmäistä etunojapunnerrusta tehdessä.
Miten te nuoret päästätte itsenne tuollaiseen kuntoon? Eikö nykymaailmassa ole nuorille enää muuta virikkeitä kuin tietokoneet ja pelikonsolit? Ajattelisitte edes omaa tulevaisuuttanne ja tekisitte jotain hyödyllistä edes välillä! Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan että joku tietokonepelien, limonaatien ja muiden herkkujen täyteinen elämä ei vie kuin ennenaikaiseen hautaan. Tuntuu muutenkin että nykyisin yhä useammin kuulee että joku parikymppinen nuorimies on kuollut sydänkohtaukseen, ja elintavoista ei ole epäilystäkään.
Olisi syytä myös ottaan huomioon että juuri tuollaiset nörttielämäntavat vievät nuorta väestöä yhä kasvavaan masennukseen ja ahdistukseen jotka usein liittyvät syrjäytymisen ja kenties oman ulkomuodon heikentymisen aiheuttaneeseen huonoon itsetuntoon.
Jos olette menossa armeijaan, niin älkää pelätkö sitä, siitä on teille todellakin hyötyä. Varusmiespalvelus muuttaa useiden ihmisten elämänkatsomusta ja omia tottumuksia ja tietenkin kohottaa kuntoakin jonka jälkeen on helpompi jatkaa kuntoiluharrastuksia ihan siviilissäkin.
Vaikka alkuviikot tuntuvatkin raskaalta etenkin jos viimeiset vuodet ovat menneet tietokoneella istumiseen, niin ei silti kannata luovuttaa. Se "rääkki" voi olla viimeinen mahdollisuus teille löytää terveemmät elämäntavat ja poispääsy luovuttaja-asenteesta.
Kuntotesteissä oli kuulema ollut ainakin kolmasosa nuorista miehistä sellaisia joiden tulokset olivat jääneet heikoiksi, joillain yläkroppa tärissyt jo ensimmäistä etunojapunnerrusta tehdessä.
Miten te nuoret päästätte itsenne tuollaiseen kuntoon? Eikö nykymaailmassa ole nuorille enää muuta virikkeitä kuin tietokoneet ja pelikonsolit? Ajattelisitte edes omaa tulevaisuuttanne ja tekisitte jotain hyödyllistä edes välillä! Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan että joku tietokonepelien, limonaatien ja muiden herkkujen täyteinen elämä ei vie kuin ennenaikaiseen hautaan. Tuntuu muutenkin että nykyisin yhä useammin kuulee että joku parikymppinen nuorimies on kuollut sydänkohtaukseen, ja elintavoista ei ole epäilystäkään.
Olisi syytä myös ottaan huomioon että juuri tuollaiset nörttielämäntavat vievät nuorta väestöä yhä kasvavaan masennukseen ja ahdistukseen jotka usein liittyvät syrjäytymisen ja kenties oman ulkomuodon heikentymisen aiheuttaneeseen huonoon itsetuntoon.
Jos olette menossa armeijaan, niin älkää pelätkö sitä, siitä on teille todellakin hyötyä. Varusmiespalvelus muuttaa useiden ihmisten elämänkatsomusta ja omia tottumuksia ja tietenkin kohottaa kuntoakin jonka jälkeen on helpompi jatkaa kuntoiluharrastuksia ihan siviilissäkin.
Vaikka alkuviikot tuntuvatkin raskaalta etenkin jos viimeiset vuodet ovat menneet tietokoneella istumiseen, niin ei silti kannata luovuttaa. Se "rääkki" voi olla viimeinen mahdollisuus teille löytää terveemmät elämäntavat ja poispääsy luovuttaja-asenteesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olin tossa lauantaina sotkussa kahveella vähä verestämässä vanhoja muistoja, ja silmiin pisti sellaset todelliset pallot kenen ei edes kuuluis intissä olla...siellä kävelivät kolmirivissä lenkkarit jalassa, aattelin itekseni että kuin säälittävää tää intti nykyään on.
Törmäsin myös sattumalta samalla reissulla kanssani samassa saapumiserässä olleeseen tyyppiin ketä nykyään on ylikersanttina töissä kyseisessä prikaatissa ja hän kertoi ettei alokkaille saa huutaa, aamulenkkejä ei tehdä, koko p-kaudella ei juosta.....siis naurettavaa, parin vuoden sisällä varmaan aamupalakin tarjoillaan sänkyyn ettei vaan tarvitse nousta itse sitä syömään....
Tämä taisi olla trolli?
Kyllä meille ainakin huudetaan ja tehdään aamulenkki noin 4 kertaa viikossa. Ja lähes ainut paikka missä ei juosta on kasarmi kun siirrytään paikoista toiseen - ellei ole kiire. Ja meikäläinen on tykistössä, joka on se lepsuin paikka.
"huonokuntoisia ja ylipainoisia nuoria miehiä, joista suuri osa jättää leikin kesken jo ensimmäisillä viikoilla."
Kyllä sen sotilaspassin saa vaikka kaikki kunto testit menisivät penkin alle. Ei sieltä ketään pois potkita siksi että voimat loppuivat marssilla kesken. Ei kannata ottaa liikaa paineita fyysisestä suorituskyvystä. Sen sijaan armeija on sellainen elinympäristö että se aihettaa itsessään vitutusta.
Erittäin hyvä jos lie totta, ettei varusmiehille saa huutaa.
Auktoriteetteja on vaikea kunnioittaa jos ne eivät sitä ansaitse.
Huutamalla ei yleensä saada kunnioitusta - vitutus ja vastenmielisyys kyllä lisääntyy.
Kouluttajilla ja niin monilla muilla tuon laitoksen palveluksessa olevilla tuntuu olevan mahdottomuus tajuta tätä.
Aikoinaan kun olin itse varusmiehenä tein sellaisen huomion, että pojat tottelivat ja tekivät hommat paljon paremmin niille kouluttajille, jotka osasivat käsitellä kavereita oikein.
"Nyt sitten pitäs tehhä näin..." oli kouluttajakessun "esipuhe" jopa sulkeisharjoituksissa.
Ainahan liike ei ollut tarpeeksi rivakkaa, mutta eipä kessu hermostunut.
"Alokas "Loponen" lissee terävyyttä... alokas "Hapelinen" antakees kun minä näytän miten sen asseen pitäs olla...".
Käskyt olivat teräviä, mutta ei mitään huutamista.
Maastossa tämä samainen kaveri kertoi meille hyvin kansantajuisesti miksi nyt tehdään näin kuin tehdään.
Puhe päättyi sanoihin "oottako työ jokkainen nyt tajunnu tämän asian".
Ei siis mitään "KYSYTTÄVÄÄ!" karjumista.
Homma kävi ja toisen kouluttajan porukka oli vitutuksesta vihreenä.
Näitä hyviä kouluttajia armeijasta puuttuu - kusipäitä on kyllä vaikka siat söisi - ja toivottavasti syövätkin.
"Kylläpä on outoa kuulla nuorelta tuttavaltani, joka meni armeijaan vastottain, että nykyisin siellä on todella paljon erittäin huonokuntoisia ja ylipainoisia nuoria miehiä, joista suuri osa jättää leikin kesken jo ensimmäisillä viikoilla.
Kuntotesteissä oli kuulema ollut ainakin kolmasosa nuorista miehistä sellaisia joiden tulokset olivat jääneet heikoiksi, joillain yläkroppa tärissyt jo ensimmäistä etunojapunnerrusta tehdessä."
Armeijan testien tuloksista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä nykynuorten yleiskuntoon, koska suurin osa huonoja testituloksia tehneistä tekee ne tahallaan eikä heikkouttaan. Hyvästä kunnosta ja ahkerasta yrittämisestä kun ei tuossa laitoksessa ole mitään hyötyä.
"Jos olette menossa armeijaan, niin älkää pelätkö sitä, siitä on teille todellakin hyötyä. Varusmiespalvelus muuttaa useiden ihmisten elämänkatsomusta ja omia tottumuksia ja tietenkin kohottaa kuntoakin jonka jälkeen on helpompi jatkaa kuntoiluharrastuksia ihan siviilissäkin."
Hyötyä siitä on ani harvalle. Suurimmalle osalle se on hidaste opiskeluihin ja työelämään siirtymisessä. Monilla se myös tuhoaa nuoren itsetunnon.
"Vaikka alkuviikot tuntuvatkin raskaalta etenkin jos viimeiset vuodet ovat menneet tietokoneella istumiseen, niin ei silti kannata luovuttaa. Se "rääkki" voi olla viimeinen mahdollisuus teille löytää terveemmät elämäntavat ja poispääsy luovuttaja-asenteesta."
Armeijan "skippaamisessa" ei ole kyse luovuttamisesta. Puolesta vuodesta vuoteen hukkaan heitettyä elämää ei kuulosta monen korvaan kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Itselleni armeijasta ei jäänyt käteen mitään, ei yhtään mitään ja toivon todella etteivät tulevat sukupolvet joudu moista pelleilyä harrastamaan.
Perheestähän kaikki lähtee. Siellä ne tavat opitaan. Osoita syyttävä sormi siis myös välinpitämättömiin vanhempiin.
Pelaan tietokonetta keskimäärin 3-4h päivässä, eli aivan liikaa. Myöskin herkuille (etenkin karkille) olen todella ahne. Limukoita en tosin ruukaa juoda. Siltikin juoksen 4 kertaa viikossa, ja käyn 3 kertaa salilla viikossa.
Cooper testini tulos on yli 3000 metriä, ja saisin jokaisesta puolustusvoimien kuntotestistä kiitettävän vauhditonta pituushyppyä lukuun ottamatta (harjoutuksen puute) .
Olen erittäin kiinnostunut armeijasta, ja tämä osittain johtuu siitä että olen lapsesta asti pelannut sota/strategia pelejä. Kuntoiluuni olen taas innostukseni saanut halukkuudesta pärjätä armeijassa.
Eli muistakaa ihmiset, että poikkeuksiakin on. Emme me kaikki pelihullut ole lihavia ja huonokuntoisia luuskia.
Itse henkilökohtaisesti pidän armeijan välttäjiä nössöinä, ja myös yli painoa heikkoutena. Tosin 200 kiloa penkistä nostava kovakuntoinen mies olisi painoindeksinsä mukaan luultavasti ylipainoinen, eli näissäkin on poikkeuksia.
En ole ikinä pärjännyt oikein muussa kuin likunnassa, ja oman kehoni ylläpidossa.
Olen myös taitava aseen sekä tietokoneen käsittelijä.
Tosin on peleistä haittaakin ollut, se on vaikuttanut merkittävästi koulunkäyntiini.
Mutta jos todella punnitaan asioita; onko tärkeämpää, että menestyn jossakin ammatissa, ja käärin omat taskuni täyten tuohta; vai se, että menestyn sotilaana ja puolustan tarvittaessa yli 5 miljoonan ihmisen oikeuksia, hyvinvointia ja ennen kaikkea kotimaata? Tämä on kotimaamme, en antaisi kenenkään sitä meiltä viedä.
http://www.youtube.com/watch?v=_kUl0uxGbtI
Ikää minulla on 17 vuotta.
Olen kyllä samoilla jalanjäljillä edeltävän kanssa. Itse pelailen tietokoneella usemman tunnin päivässä tai vähintäänkin olen tietokoneella usean tunnin päivässä. Herkut maistuvat, mutta oma itsekuri ja tietty järki pitävä huolen että syön kohtuudella niinkö luultavasti muutkin hyvä kuntoiset kaverit.
Olen harrastanut enimmäkseen oma alotteista urheilua, ja muutaman kauden salibandyä. Liikuntaan kuuluu lenkkeily ja puntti. Oma aloitteisen liikunnan aloitin 13 vuotiaana koska olen aina ollut hieman lihava ja se vitutti. Minulla oli todella paljon motivaatiota ja tulosta tuli hetkessä. Puntti reenin alotinki jo seuraavana vuonna. Nytte ammattikoulua käydessä lopetin salilla käynnin ja aloitin pääasiassa vain juoksemisen koska aloin olla hias lihasmassan takia, koska muu urheilu jäi vähälle. Elikkä pattia löytyy ihan tarpeeksi ja nopeutta. Pituuteni on 177,5 ja painoa 82 kg.
Inttiä odotan innokkaasti ja myösin tietynlaisella varauksella.
Kiinnostukseni olisi Laskuvarjojääkäri, mutta mahdollisuutta ei ole näköni puolesta joka on perinnöllisistä syistä huono.
Myös tulevaisuudessa rauhanturvaajan työt kiinnostaisivat sikäli kun sain hyvää palautetta siitä äitini ystävältä ja myös kaverini on kiinnostunut siitä.
Ikä 17
Eli:
"Eikö nykymaailmassa ole nuorille enää muuta virikkeitä kuin tietokoneet ja pelikonsolit?"
Pelikonsoleista en sano mitään, mutta tietokoneista voi olla monta mieltä. Ihminen on pohjimmiltaan utelias. Internet tarjoaa itsenäiseen tiedonhakuun ja oppimiseen loistavat mahdollisuudet.
"Ajattelisitte edes omaa tulevaisuuttanne ja tekisitte jotain hyödyllistä edes välillä!"
Perus nörtti, siis nyt puhun kunnon nörteistä enkä mistään mese teineistä, on normi jannuja älyllisesti monesti edellä valtavasti. Internet on loputon tiedonlähde, ja ne joilla on halua ja taipumuksia oppia niin oppivatkin valtavasti vuosien kuluessa, jolloin syntyy jano tietää lisää. Keskimääräinen AO kasvaa noin 3 pistettä sukupolvessa ja internetin aikakautena tahti kiihtyy entisestään. Opiskelu ja värkkääminen ohjelmien kanssa stimuloi älyllistä kasvua. Kaikkia heikkokuntoisia nörttejä ei välttämättä käy arvosteleminen, koska osa heistä tulee tulevaisuudessa löytämään itsensä hyvä palkkaisista töistä joista joku AUK:n käynyt "johtaja" voi vain haaveilla, koska niissä tarvitaan korkeakoulutusta eikä kuuden kuukauden kokemusta alokkaille vittuilemisesta.
Itse olen Internetille ja peleille valtavasti velkaa mm. englanninkielen taidoista, ulkomaalaisista kontakteista ja samalla ymmärryksestä muita kulttuureja kohtaan. Uskallan väittää toleroivani ulkomaalaisia maahanmuuttajiakin paremmin koska olen ollut heidän kanssaan tekemisissä (sekä internetissä että reaalimaailmassa). Lisäksi käytän paljon aikaa lukemassa tiedeartikkeleita, opiskelen erlaisten ohjelmistojen käyttöä ja siitä voi olla tulevaisuudessa huomattavasti apua työnhankinnassa. Liikunta jää toki huomattavan vähälle, mutta en ole koskaan katunut päivääkään jonka olen viettänyt tietokoneella salin sijasta, sillä olen löytänyt netin kautta tieni sosiaalisiin ryhmiin joita en vaihtaisi yhteenkään pilluralli kierrokseen amis autossa.
"Jos olette menossa armeijaan, niin älkää pelätkö sitä, siitä on teille todellakin hyötyä. Varusmiespalvelus muuttaa useiden ihmisten elämänkatsomusta ja omia tottumuksia ja tietenkin kohottaa kuntoakin jonka jälkeen on helpompi jatkaa kuntoiluharrastuksia ihan siviilissäkin."
Tähän taas sanon omaksi mielipiteekseni että se armeija ei todellakaan ole paikka hakea elämänkatsomusta, ellei siihen oleellisesti liity perseennuoleminen.
Liikuntaa siellä toki on, mutta se määrä ruokaa joka siellä ahdetaan kupuun päivässä muuttaa kehon toimintaa siten, että kun intistä lopulta pääsee, niin keho joka on tottunut runsaaseen energiankulutukseen ja ravinnonsaantiin, on ainakin alussa nälkäinen riippumatta energiankulutuksesta, ja menetetyt kilot tulevat takaisin (ellei niitä kiloja tullut intin aikana jopa lisää). Paras tie kuntoilun aloittamiseen lähtee omasta itsestä, hiljaa hyvää tulee periaatteella eikä shokkiterapialla.
Armeija ei ole mikään välttämätön askel elämässä. Oman itsensä löytäminen tapahtuu todellakin itseään tutkimalla eikä käskytetyksi tulemalla. Oman inspiraationsa löytäminen on omakohtainen kokemus jokaisella, jos armeija toimi sinulle niin hyvä niin.
Itse en siis armeijaa käynyt loppuun asti koska koin sen omien mielipiteideni ja periaatteideni vastaisena. En ole sitäkään päätöstä katunut koskaan.
-----
Se sanottuna, en kuitenkaan väitä etteikö internet riippuvuus olisi joillekkin ongelma. Meitä on monenlaisia.