Taisin tehdä elämäni virheen, kun vaihdoin autoa. Taisi mennä ystävyyssuhteita samassa kaupassa.
Työttömän, ja lesken pitäisi olla nöyrä ja turpa pienellä...
Kun keväällä hommasin moottoripyörän, sitä katsottiin jo vinoon.
Mitä se siinä pullistelee, pukeutuisi säkkiin etc.
Onneksi osti 15v vanhan. Mutta turhan ison osti, ois tuolle skootteri riittänyt...
Nyt kun sunnuntaina sain uuden 4v vanhan autoni pihalle.
Maantantaina soi ovikello.
- Oot sitten vaihtanut auton?
- Joo, tämmösen käytetyn 100th. ajetun...
- Nää ne muuten ruostuu äkkiä, kaverilla oli tämmönen, kahteen vuoteen ruostu puhki.
- Onhan näitä, yksilöitä...
- Ihastuin tähän, kun on niin virheettömässä kunnossa, huoltokirjat ja kaikki. Yhellä naisella ollu, puolustelin
eipä tässä naarmuakaan nää...
Kaverini, hyvä ystäväni, naapurini. Kiersi autoa ympäri, kunnes huomasi takapuskurissa peukalonpään kokoisen orkosen.
- No, onhan tuossakin.
Huoh. Onneksi tämä auto ei ole mersu, jota olin jo vaihtamassa. Olis välit mennyt kaikkien naapureiden ja "ystävien" kanssa...
Ps. Hänestä haiskahti viina, ja uskon kuitenkin meidän ystävyytemme/naapuruutemme kestävän.
Suomalainen mies vain sanoi, mitä ajatteli.
Työttömän, ja lesken pitäisi olla nöyrä ja turpa pienellä...
Kun keväällä hommasin moottoripyörän, sitä katsottiin jo vinoon.
Mitä se siinä pullistelee, pukeutuisi säkkiin etc.
Onneksi osti 15v vanhan. Mutta turhan ison osti, ois tuolle skootteri riittänyt...
Nyt kun sunnuntaina sain uuden 4v vanhan autoni pihalle.
Maantantaina soi ovikello.
- Oot sitten vaihtanut auton?
- Joo, tämmösen käytetyn 100th. ajetun...
- Nää ne muuten ruostuu äkkiä, kaverilla oli tämmönen, kahteen vuoteen ruostu puhki.
- Onhan näitä, yksilöitä...
- Ihastuin tähän, kun on niin virheettömässä kunnossa, huoltokirjat ja kaikki. Yhellä naisella ollu, puolustelin
eipä tässä naarmuakaan nää...
Kaverini, hyvä ystäväni, naapurini. Kiersi autoa ympäri, kunnes huomasi takapuskurissa peukalonpään kokoisen orkosen.
- No, onhan tuossakin.
Huoh. Onneksi tämä auto ei ole mersu, jota olin jo vaihtamassa. Olis välit mennyt kaikkien naapureiden ja "ystävien" kanssa...
Ps. Hänestä haiskahti viina, ja uskon kuitenkin meidän ystävyytemme/naapuruutemme kestävän.
Suomalainen mies vain sanoi, mitä ajatteli.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Siskoni, vaatimattomasta alusta alkaen, sai miehensä kanssa yrityksen pystyyn.
Hänen lapsuuden paras ystävänsä oli aina yhteydessä häneen, kunnes siskon perhe alkoi menestyä. Yhteys katkesi. Avioero tuli.
Siskon elämän kurjistuttua, tämä paras ystävä palasi, ja oli hyvinkin läheinen.
- Kuinka sie nyt pärjäät.Viikottaista ellei päivittäistä yhteyttä.
Sisko taisteli lähes nälkärajalla, äiti joutui lainaamaan hänelle rahaa.
10 vuoden kuluttua, mies sai velkajärjestelynsä kautta asiat kuntoon, ja palasi harharetkiltään. Yhteys palasi.
He muuttivat jälleen yhteen. Yritys menestyi ja rahaa tuli.
Samaa tahtia loppui ystävyys.
Viiteen vuoteen ei enää ikinä yhteyttä edes kummilapsiinsa.
Että näin ystävää...
Lohduta siskoasi sillä, sano että, antsaitsee paremman ystävän...
t.Pimu
Meni Insinöörin kanssa naimisiin, ja eli muutaman vuoden, ehkä kymmenen, kanssaan, kunnes, tuli ns, älyero.
Siskoni otti taas, samanylkäisen miehen. Heillä oli molemmilla vain kansakoulupohja.
Tosin molemmat hiton yritteliäitä.
Minulla on huomattavasti korkeampi koulutus, siskooni verrattuna, mutta, tunnen aina itseni älykääpiöksi, hänen seurassaan...
rakkaus myös usein hämmentää meitä...
t.Pimu
Mutta pitashän sitä olla ystävää kuitenkin...
Myöhän ollaan kaikki lapset, köyhistä oloista lähtöisin.
Veljeni, pian on ehkä lahjakkain meistä kaikista.
15v, kuuskutluvulla hän rakenteli kidekoneita ja kaikkia teknisiä vehkeitä.
Ihailen häntä vieläkin. Minulla on tekninen koulutus, mutta ajattelen usein, jos hänellä olisi...
Hän oli kuitenkin niin vaatimaton luonto, että hän päätyi käsillään tekeväksi, melko fyysiseen ammattiin.
Häneltä puuttui kunnianhimo, kuin monelta 40- luvun lopulla syntyneistä.
Kuitenkin tämä käsityöläinen osti talon, lisääntyi kuin eräissä uskonnoissa sallittiin.
Teki talostaan linnan ja lapsia parvittain.
Nyttemmin, hänen lapsensa juhliin tulevat nöyrästi, kaikki kylän akateemiset.
Kateudesta/velvollisuudesta... tulevat kuitenkin.
...olisi jotenkin valjastettavissa energiaksi,Suomi olisi maailman rikkain maa.
Arabeilta,ym. loppuu öljy ehkä piankin,meillä se kateus-energia olisi ehtymätön luonnonvara:)
Tuosta autostasi...
Minun veljelläni on naapuri joka,olipa veljeni hankkinut mitä tahansa,olisi tiennyt mistä olisi saannut paljon paremman ja paljon halvemmalla. Hän tietysti osti sieltä.
Veljeni vaimo sitten pyörätti kaksoset ja velipoika pankista lainaa hakemaan ja osti upouuden farmariauton.
Naapuri tietysti kärppänä paikalle ja hämmästelemään.."ihanko uusi...taisi olla kallis...osamaksulla varmaan..."
Veljeni oli vastannut " Tjaah,pajonkahan tämä maksoi...enpä muista kysyinkö edes hintaa. Sen jälkeen kun voitin lotossa ne kuusi milliä en ole juuri hintoja kysellyt"
Naapuri ei ole kuulemma sen jälkeen edes huomenta sanonut.
Juuri näin se käy, meillä suomessa.
Me olemme maailman nopein kansa, maailman koulutetuin kansa, maailman tervein kansa., mutta, ennenkaikkea ; Maailman kateellisin kansa.
Kansallispukuun pukeutuneet saavat ostaa käytetyn mersun, jotenkin siinä on ruotsin apua...
Mutta ei" normaali", suomalainen perhe. Paitsi heillä on sentään tyyliä.
Jotain on vinossa?
Lottovoitto?
Virtsapäisyys?
en osaa oikein itse kateellinen olla kenelläkään. Tuota kilpailuviettiä ei koskaan ole myöskään ollut. Saman perheen lapsilla kuitenkin...voi syntyä ihan erilaiset arvomaailmat? ihmeellistä kyllä...yksi sisaristani omi jo nuorena erittäin vahvan kilpailuvietin. Voimistelussa 10. Telinevoimistelussa luokkansa paras jne...ja nyt vaikka kaikki hyvin? Meistä lapsista ehkä se priimus vähän joka asiassa. Kaikki helppoa, toisin kun meikäläisellä, kaikki vaikeaa;))... Onko elämä sittenkään...nyt mitä itse alunperin haluaisi?
Tätä olen miettinyt että, jokainen meistä kuitenkin täysin erilaiseksi tuli...vaikka samassa perheessä tuo lapsuus oli..? Olemme siis sittenkin yksilöitä vaikka omaamme tuon ryhmäsidonnaisuuden...kun muillakin on...asenteen...erittäin vahvana. Tavarako ja jokin materaali sittenkin meitä hallitsee vai mikä? Itselleni ei tavara tai materiaali ole se elämän tärkein eikä myöskään keskeisin juttu...vaikka kauniista tavaroista pidänkin kovasti..
Tuohon vielä..että, omasta mielestäni saimme kyllä kaikki yhtä paljon...tasapuolisesti kun vanhempani siinä mielessä meitä kaikkia kohteli...nooh, pikkubroidi taas oli sitten kun viimein syntyi NIIN ainutlaatuinen tapaus, että häntä helllimme ja lellimme kaikki;)) Vitsi, osasi kyllä käyttää isompanakin hyvin hyväkseen meitä siskoja...mutta, eihän sille nyt vastaakaan sanoa..lutu mikä lutu.
t.Pimu
Olen lukenut mies.Mutta.
Kuinka neljä vuotta kansakoulua käynyt, ja jatkokoulun, nainen voi olla noin älykäs?
Tunnen aina itseni hänen seurassaan kääpiöksi?
Vaikka kuinka todistan...
puskuritkin on muovia, etteivät ruostu.
naisten puskureista? ;D
ja ruoste raiskaa, maallisen mammonan.
nykyisin?
ja lisääntykää ja täyttäkää maa
Tai ainakin kommunikaatiota!
kadehtia. Annan palstatilaa heille, joita se kiinnostaa.
I have brains, my brother
Täytyy myöntää, nuorempana olin erittäinkin kateellinen, hirmu.
Piti saada kaikkea. Nopeammin ja paremmin.
Sittemmin nämä tunteet ovat häivenneet, mutteimmin hävinneet.
Mutta looiiivia ovat liikkeet, nyt.
Kenelle pätisin?
tuo satutäti händy. Siitä takapään, missä oli jo sormenpäänkokinen orko.
Meidän kasvatusympäristömme oli vain niin vaatimaton.
Isämme ja äitimme, sodan onnettoman käyneet lapset.
Kuinka he olisivat osanneet meitä kasvattaa, kun oman lapsuuden oli repinyt sota.
Eikä yksin sota, vaan köyhyys, rahaton elämä.
Kasva siinä kansakunta.
Mutta me olemme se kuitenkin tehneet.
60- luvun II- ikäluokan lapset...
niille vanhoille pareille ,joilla menee hyvin,ei ole sairauksia riesana,kuin myös niille joilla on aina onni myötä mihin sitten ryhtyvätkin.
Siskoni omistamalle saunalle,joka on järven rannalla .en saunalle ,mutta sille rannalle,kun siinä on ihana uida kesät talvet.
Naapurin kissalle,kun se on parempi hiiriä pyydystämään,kuin omani,jolle kelpaa vain pikkulinnut.
Ihmisille joilla on hyvä kielipää.
Ynnä vaikka mille,mutta eikö tuossakin ole kestämistä.
niin, helpompi sitten myös ymmärtää itseämme.. Ajatteles, tätäkin...minä synnyin perheeseen, jossa vanhemmillani ei edes ollut vielä omaa "kattoa" päänsä päällä...asuivat täällä iso-vanhempani makuhuoneessa ja meitä lapsia oli jo kolme pientä maailmassa...No, alku sellainen että, vanhin sisareni joutui asumaan toisen iso-äitini hoiveissa...toinen sisareni Lastenkodissa ja minä sinnittelin sitten siellä LastenKlinikkalla happikaapissa elämästäni..pikkubroidista ei vielä silloin tietoa...
Stadissa vaan sellainen asuntotilanne oli vielä sodanjälkeen pitkään, ennen kuin tosissaan alkoi uudisrakentaminen, ettei asuntoja ollut kaikille heti...tarjota...ensimmäisen kodin kun vanhempi vihdoin saivat ja meidät kaikki saman katon alle...sen päivän on täytynyt olla todella SUURI...siksi minullakin tuo oman himan tärkeys on myös suuri...ja faijani kun nukkui pois, kuiskasin hiljaa hänelle...mene vain...kaikki hyvin...villiruusut kukkivat täällä tosi kauniisti...
No, itse kun menin naimisiin ensimmäistä kertaa, meillä myös ahdas asunto...pieni kaksio asuntoja ei silloinkaan ( suurempia ollut tarpeeksi Stadilla kaikille tarjota) tyttö siinä keittiössä nukkui ja luki ylioppilaaksi ja pieni vauva-veli valvotti olohuoneessa..
Nyt iki Onnellinen pelkäästään siitä että, tilaa meille kolmelle riittävästi. Ja kundillakin oma huone;)) Kaikki on niin suhteellista...
t.Pimu
Jos meette joskus skutsiin, mullon snadi bytska tos noi Kolin bulis ranteeks...
Ei kai sinne muarin tarvii ryntää, noi lanteet paksuks...
muori voi jäädä;))veks sieltä hitsin skutsista;)) Mut sieneen nii...tää muori kyllä pinkoo...milläs pidät kiinni...et millään..
t.Pimu
Meijän fiidu synty Kättärillä kasineljä.
Se on bubjannu Hesass, Joensuus, Losissa, Edissä,Brighessä...
Hää vain on hää.
Ei puhu enää isssänsä pohjoiskarjalaa...
älä välitä, en mäkään voi kundin kanssa slangia puhua..joitakin sanoja salaa opetan;)) mies kun muuten loukkaantuisi. Hänelläkin tuo kieli sellaista yleiskieltä...oman Kotkan murteensa unohtanut kokonaan...
No, kundin oman faijan kanssa kyllä oli ihan luontevaa puhua slangia...en minä muiden miesteni kanssa puhu ole puhunut. Ja oman faijani kanssa tietysti puhuin...salaa mekin mutsilta, joka ei tykänyt ollenkaan;)))
Kundin kanssa asuttiin vähän aikaa Vantaalla;)) mutta kundin oma faija tuli sit kyllä meidät sieltä aika pian hakemaan pois..muistan kuinka sanoi mulle: Että mitä hittoa me täällä tehdään?))) Sit taas lähdettiin takaisin..ja oltiin niin onnellisia kumpikin...kun päästiin Vantaalta veks. Eikä minua kyllä Vantaalle toista kertaa saisi kukaan...asumaan.
Kundikin oma systeri niin, lähti opiskelemaan jossain vaiheessa Lontooseen. Fiksu mimmi, itse hankki kaikki rahoitukset, silloin surin ajattelin että, sinne jäi...no jokun vuosi sitten palasi takaisin Suomeen...täällä nyt oma perhe, työ ja kaikki....ja jotenkin tuo asenne että, siellä hima missä leipä...ystäviä hänelläkin nyt vähän joka puolella Eurooppaa....nooh, elämässä lapset ovat vain lainaa...minulle aina tuo pikku-disco-pimu;)) Vaikka nainen jo lähempänä 40v..
t.Pimu
olla ahne. Mikään mahti maailmassa ei hänelle riitä. Hän varmaan kadehtii kerjäläiselle annettua kolikkoakin.
Hän tuskin iloitsee mistään muutamaa hetkeä sen hankinnan jälkeen, vaan aina janoaa enemmän.
Mitä kannattaa kadehtia? Älyä, luonnetta, hyvää terveyttäkö, niitä ei saa rahalla.
Kateen elämä on ankeaa, oli kassakaapissa vaikka kuinka suuret harkot kultaa.
Onkohan yhteisiä elementtejä?
Työsopimukseni perusteettoman purkamisen jälkeen havaitsin ystäväpiirissäni kolmen laatuisia reaktioita.
1. Avoimen vahingoniloisia.
2. Peitellyt vahingoniloisia.
3. Osaaottavan harmittelevia.
Hervotonta vahingoniloa himmensi saamani "kipuraha".
Sekavia tunteita tuntui herättävän 3kk:n työnhakuni Espanjassa.
Joillakin astui jo kateuskin kuvaan.
Täydellä ansiosidonnaisella makailee siellä omaa lomaa ottaneen eukkonsa kanssa kevät- ja syksykuukaudet turvassa Suomen työkkärin aktivointitoimenpiteiltä ja kaukomatkakontrollilta.
Rehellisimmin vahingoniloiset olivat pettyneitä koska 50:n pinnassa alkanut työttömyys/pätkätyö jakso ei vaikuttanut elämäämme muuten kuin lisääntyneenä matkusteluna.
En ilmeisesti vastannut heidän mielikuvaansa surkeasta työttömästä.
Esineisiin kohdistuvaa kateutta en ole havainnut suuntaan enkä toiseen.
Ehkä huomiokykyni on liian rajallinen.
Tavaran suhteen en usko kenenkään kiinnittäneen olemisiimme mitään huomiota.
Kysehän on loppujen lopuksi valinnoista.
Kuka pitää mitäkin tärkeänä.
Miettiikö sitä mitä kuvittelee toisten ajattelevan.
En voi olla muuta kuin kanssasi samaa mieltä....muistan kun ex-miesystäväni irtisanottiin (pieni metallialanfirma) joskus 90-luvun puolivälissä joutui olemaan jonkun aikaa työttömänä, kunnes sa uudeni työpaikan....sukulaismies siinä sitten avoimesti vinoili, että, kyllä kaikille töitä löytyy, jos vaan haluaa tehdä! Luuserit ne ilman töitä ovat jne...muistan kuinka mies teki kyllä kaikkensa että, hillitsi itsensä...jos, ei olisi ollut sukulaismies olisi varmasti vetänyt puhtaasti turpaan.
No, annas olla sattui sitten myöhemmin että, HÄNET sitten eräänä päivänä irtisanottiin. Mikä vääryys, sitä käytiin sitten meilläkin itkemässä, kuinka HÄN joutui lähtemään;)) Eipä sitten itse koskaan työtä saanut uutta tilalle...mutta empatiaa ei tunne vieläkään muita työttömiä kohtaan...vain hän on mielestään yksin työtön....
Niin pahasti kyllä tuo vinoilu sattui..että, toisen on vaikea unohtaa..., muistaa toinen vieläkin vaikka tuosta jo aikaa..
t.Pimu
puhut maallisesta mammonasta?
Se on tärkein?
Rehellisen kateellisille ystävilleni olen viimeisen viikon aikana ollut ilkeä.
Sen kerran kun meikäläinen voittaa lotossa ( viikinki ) 6-numeroisen summan rahaa niin piru vie, se ensimmäinen numero on ykkönen.
Vähemmän kateellisille tunnustin niiden kahden viimeisen numeron sijainneen pilkun väärällä puolella.
tavaramerkki on nimenomaan kateus .
Sanotaan että rehellisyys maan perii mutta kyllä tämän maan on perinyt kateus = YÄK
koska, tuo kateuden tunne lähes olematon...mutta, inhmillinen olen...en täydellinen, muistan kyllä kerran olleeni oikeesti kateellinen...no, naapurina kaunis, nuori venäläinen-suomalainen äiti...hänen äitinsä kanssa taas (Moskovan takaa lähtöisin tämä äiti, aito venäläinen nainen), minua vähän vanhempi....usein sitten kävivät (ja käyvät) edelleen Venäjällä...koska, sukulaisia siellä...No, kerran sitten tällä nuorella äidillä hitsin makeet sandaalit...(olivat ostaneet Moskovasta)...ja hyvän näköiset vielä tämän naisen nuoren äidin jaloissa...hitsi, silloin kyllä pieni kateudenpoikainen iski...miksei mullaki vois olla tommoiset?) vinde..soikoon...
Nooh, onneksi nyt tilanne muuttunut, täältäkin jo saa makeita sandaaleita ja kenkiä ihan kohtuuhintaan...ei tarvitse lähteä kuintenskaa meikäläisenkään Moskovaan asti;))) mutta, nämä sääret...venäläisillä naisilla on usein upeat ja pitkät...sanokaa nyt mitä sanotte...mutta näin on...no, hänen äitinsä lohdutti kerran minua sanomalla; Pimu sulla on tosi kauniit silmät...;))
tsau;
t.Pimu