Joku tunti sitten luin keskusteluja. Ei näytä tyytyväiseltä.
Juniorit itse tuskin haluaisivat olla mikään riidan kohde tai että heidän tekemisiään tai niiden aitoudesta väiteltäisiin. Se ei ole judossa olennaista nyt. Judo opettaa ainakin itsepuolustuskeinoja ja kilpaurheilua, joilla oppii elämää ja kokemuksia eikä tarvitse välttämättä odottaa mitään mitalia. Mutta eikö oleellista olisi judokoiden mielentila? Se millä mielellä judoa harjoitellaan? Ilman sitä ei konkretia toimi. Kannattaako judoa jatkaa? Kannattaako kilpailla? Millä mielentilalla?
Ei ole olennaista, kuka ehdottaa konkreettisia toimia tai mitä ehdotetaan. Oleellista on, kuka judoka on tai ei ole. Olennaista on ajattelutapa, jota judossa harjoitetaan.
Juniorit itse tuskin haluaisivat olla mikään riidan kohde tai että heidän tekemisiään tai niiden aitoudesta väiteltäisiin. Se ei ole judossa olennaista nyt. Judo opettaa ainakin itsepuolustuskeinoja ja kilpaurheilua, joilla oppii elämää ja kokemuksia eikä tarvitse välttämättä odottaa mitään mitalia. Mutta eikö oleellista olisi judokoiden mielentila? Se millä mielellä judoa harjoitellaan? Ilman sitä ei konkretia toimi. Kannattaako judoa jatkaa? Kannattaako kilpailla? Millä mielentilalla?
Ei ole olennaista, kuka ehdottaa konkreettisia toimia tai mitä ehdotetaan. Oleellista on, kuka judoka on tai ei ole. Olennaista on ajattelutapa, jota judossa harjoitetaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On se kumma juttu kun aikuiset ihmiset luulevat, että vai asioita viilaamalla toimintaa voi muuttaa. Tuotan itselleni suuren pettymyksen sanomalla, jos uskon, että niin käy. Jos judoyhteisöä ei kiinnosta menestys niin se ei kiinosta judoyhteisöä. Piste. Judokoiden on joko opittava elää huonon menestyksen kanssa tai sitten ruvettava muuttamaan asioista tosissaan. Se edellyttää asenteen muutosta. Voisi aloittaa Liitosta! Minä haluan menestystä! Sitä, että meikäläisistä nousee voittajia!
Tarkoittaako tämä taas jotain kilpailuasennetta; parilla metallilätkällä luullaan voivan korvattavan vuosikymennien kokemus monipuolisesta toiminnasta judon eri osa-alueilla?
Mitallit, pränikät, randorit, kilpailut - kaikki tyhjää täynnä jos henkinen kunto uupuu.
Olisin toden totta kiinnostunut kuulemaan syvemmän analyysin mitä te kilpailijat tiedätte oikeasta asenteesta ja judon tärkeimmästä osa-alueesta henkisestä kehityksestä. Jos te sellaisen tekemiseen edes pystytte.
Tai voin vastata itsekin. Kilpailija-asenne on huonoa käytöstä, suvaitsemattomuutta, vääriä arvoja ja kunnioituksen puutetta.
judo tai mikään muukaan laji ei itsessään tuo henkistä kasvua, vaikka kuinka sitä toivoisi. henkinen kasvu syntyy siitä, että kyseinen yksilö hyväksyy toimintaansa yleisesti hyväksytyt arvot ja sen mukaisen normiston. oppimista tietysti edistää oikeanlainen ilmapiiri. liika jeesustelu tosin yleensä kostautuu, varsinkin nuorien kohdalla.
henkinen kasvu voi tapahtua niin kilpailijoille kuin harrastajille. yleensä vaan muistetaan ne muutamat kilpailijat joilla tätä kasvua ei ole tapahtunut ja sen myötä jeesustelijat aina marisevat. miksi tätä kasvua ylipäätään pitäisi tapahtua? judo on nykypäivänä jakautunut selkeästi kahtia ja paluuta vanhaan tuskin tulee.
paremmin sanoa. Täsmälleen samaa mieltä.
jcx esitti mielipiteenään täyttä asiaa!
Perusongelmahan näissä asioissa on asenteen puute ja judoon uhratun vaivan käyttäminen. Jos junioreita tulisi liittoon tuplamäärä kilpailijoihin verrattuna, niin ei kai silloin mitään onkelmia olisi. Judoliitossa on vain ollut iät ajat liian suuri riippuvuus ns. kilpailijoista ja niiden asenteesta.
Tänä vuonna liiton tulos on ollut hyvä. Nuori Suomi pyörii ja kurssit hyrrää. Se on pirunmoinen määrä judokoita ja myös iso kasa rahaa, kun kursseista tulee vielä maksujakin.
Ymmärrän ihan hyvin sen, että kilpailijoita kiukuttaa huono kilpamenestys. Kuitenkin kilpailijoiden käsitys omasta merkityksestä ja kiusaus seurojen kukkarolle menemiseen on suuri. Jos olisin suuri päättäjä tai työntekijä liitossa, niin ensin katsoisin isot kuviot. Onko meillä judokoita. Kyllä meillä hyvin menee. Ei judosta ole asenne loppunut. Päinvastoin, nyt sitä on, vaikka muuta väittävät. Ei sitä kilpailua nyt niin tartteta.
..."henkinen kasvu syntyy siitä, että kyseinen yksilö hyväksyy toimintaansa yleisesti hyväksytyt arvot ja sen mukaisen normiston. "...
Ai siitäkö se henkinen kasvu tosiaankin syntyy? Veikkaanpa, että tähän löytyy aika monta eriävää mielipidettä, ja sitä nopeammin mitä fiksummalla foorumilla tällaisen väitteen esittää.
Itse olen henkilö jolla on kova kilpailuvietti. Ihan sama mitä tehdään, jos kisaamaan ryhdytään, tahto voittaa on vahva. Iän myötä tuo asenne on kuitenkin onneksi suhteellistunut. Nykyään pidän sitä hyvänä voimavarana, kun se ajaa meikäläisen suoritumaan työelämässäkin.
Jos nyt kuitenkin elämässä menestymistä pidetään tärkeänä, tuntuu ettei todellakaan kaikille sovi tavoitella menestymistä kilpakentillä. Se tie kun nyt oikeasti on kovasti raskas. Jos halutaan olla maailman parhaita, pitää treenata maailman eniten, parhaiten ja olla vielä ominaisuuksiltaan sellainen, että tuolla harjoittelulla on merkitystä. Tuon saavuttaakseen pitää uhrata paljon. Tokihan se antaakin vastineeksi paljon, mutta vain yksi kerrallaan voi olla maailman paras.
Se mitä yritän sanoa on, että harrastaminen itsessään on tärkeää. Kaikista kun ei voi tulla maailman parhaita, niin lopuillekin pitää olla järkeviä tavotteita. On yksisilmäistä laittaa kaikki kilpailemaan. Puulaakimeininkiä tarvitaan. Kilpailun ja harrastamisen ei tule ole olla ristiriidassa. Yhteisön hyvä on tärkeämpää kuin yksittäisen yksilön.
problematiikka, jota Jogorokin aikanaan pähkäili.
Ymmärsi varmaan fiksuna kaverina, että yhteinen hyvä ja kilpaurheilu ei oikein käy käsi kädessä.
Ovat kuitenkin sovitettavissa saman seuran toimintaperiaatteeseen. Toista vaan ei saa suosia toisen kustannuksella.