olin 5luokalla kun otettiin terkkarilla paino ja pituus:146cm ja 36 kg.aattelin vaa et kauheeta oon lihava.samana päivänä päätin et rupeisin syömään terveellisesti ja oksentaa senki vähän et laihtuisin.kun ulkonäkö muuttu nopeesti vanhemmat vei mut terveyskeskukseen.otettiin uus paino-pituus:149cm 28kg.mut laitettiin tarkkailuun:eihän se mua estäny.siit oli tullu mun koko elämä.vähän ajan päästä mut otettiin klinikalle hengenvaarallisen tilan takia.silloin 149cm 17kiloo.laitettiin piuhat rintaan ja happisaturaatio sormeen.tippakin oli.ja hetken päästä nenämahaletku.siitä ne sit laitto nenän kautta letku-ruokaa ruiskulla.pakostihan siinä tulee painoo.no kuukauden päästä painoin 4kg enemmän ja se oli liikaa.rupesin oksentaa heti ku letku-mönjä oli mun sisällä.laittoivat ruoan ruokapumpulla öisin(en "syöny" päivällä mitää,letkusta öisin.no mä keksin keinon siihenki:mul oli kännykkä.laitoin sen herättää puol tuntii ennen ku pumppu lopetti annostuksen ja okesnsin hammasmukiin:(tyhjensin mukin aamulla suihkussa.ennen painon ottoa kävin vessassa ja join vettä et paino näyttäis isommalta.lääkärit luuli et kaikki meni hyvin kun teeskentelin kaikille tyytyväistä.pääsin n.1,5vuoden kuluttua ulfosaan (suomen tunnetuin syömishäiriöiden hoito-keskus)huijasin tietenkin kaikkia hoitajia uudestaan ja ystävystyin monen tytön kanssa.he auttoivat minua ja tukivat.heidän avullaan onnistuin oikeasti lihomaan sen verran,että painoin jo 33kg.paha olo tuli taas.oksentelin.mikään ei ollu mun tiellä.valehtelin kirkkain silmin kaikille.paitsi yhelle.yks tyttö sai mut uskoo et kaikki ois paremmin ku parantuisin.sain 2 kiloo lisää.se tuntu kauheelta ja oksensin taas.sitte tuli eka todellinen ongelma:kun vähänkään ees aattelin et oksentaisin,se tuli.ei siis enää sormia kurkussa.sit ne ei enää jaksanu pitää mua siellä ku luuli et kaikki on hyvin.pääsin pois.nyt puolen vuoden jälkeenki voin oksentaa ku tahon(aina ku on mahollisuus).käyn terapiassa,syön kolmea masennuslääkettä,kalkkia,vitamiinia ja rauta-tabletteja päivittäin.en tiiä selviänkö tästä ikinä.mä PYYDÄN,antakaa mulle tukee ja voimaa ja syitä elää!!! en haluu kuolla mut en taho elää näinkään.
mun tarina
mimosa 95
2282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarinasi oli kaikkea muuta kuin mukavaa ja iloista luettavaa. Huomasit sen varmaan itsekkin? Mitä jos ottaisit riskin ja OIKEASTI yrittäisit parantua? Matka on pitkä ja vaikea, mutta kun olet lopullisesti terve niin sinua odottaa paljon parempi ja elämisen arvoinen elämä. Trust me honey.
kiitti
mä lupaan koittaa,vaik se on nii hemmetin vaikeeta!:u)