pyytämään apua, mutta nyt tarvitsisin ihmistä. Lohdutusta.
En tiedä miten tästä selviän.
Anteeksi.
Apua.
En tiedä miten tästä selviän.
Anteeksi.
Apua.
Tukehdun tähän suruun
en ole hyvä
30696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eikö olisi ketään ihmistä kelle sä voisit soittaa ja jutella?
Mä jokatapauksessa lähetän sulle lämpimän halin ja voimaa jaksaa.Jos olisit täällä,ottaisin syliin ja pitäisin siinä pitkään.Oltais hiljaa sylikkäin ja jos haluaisit puhua,kuuntelisin.
Tiedän miltä tuntuu kun ei jaksa enää hengittää,mutta elossa olen minäkin ja vahvempana kuin koskaan.
En pysty edes puhumaan. Yritin soittaa, mutta purskahdin vain itkuun.
En halua häiritä ketään.
Tosiaan, hengittäminenkin sattuu.
Kevyesti voi murskata ihmisen,
sain sen tänään itse kokea.
..hyvä kuuntelija ja tarvitsisin myöskin jotakuta joka kuuntelisi minua,elämä ei ole helppoa.
olen itse samassa tilanteessa joten ymmärrän sinua täysin.tai siis että tarvitsisin kans jonkun juuri nyt lähelle ja lohduttamaan muttei kukaa läheinen edes tunnu tajuavan kuinka lopussa olen :/
Ja kirjoittaahan voi kenelle tahansa rekatulle, kun rekkaa omankin nimimerkkinsä. Uskon että moni lohduttaa. "Ihmiset ovat valepukuisia enkeleitä". Usein.
aukoo taas sama vanha kääpä!
anteeksi sitä ettet jaksa ja tarvitsisit lohtua!
Sussa on vielä ripaus voimaa nousta tuosta surustas,sen kertoo se että ymmärrät pyytää apua!
Mä olin muutama vuosi sitten niin rikki,etten edes ymmärtänyt avuntarvetta.Onneksi läheinen ihminen otti hihasta kiinni ja kysyi onko mulla kaikki kunnossa.En minäkään pystynyt puhumaan silloin,mutta toisen ihmisen läsnäolo auttoi hurjasti.Monesti iltaisin juotiin teetä ja vaan istuskeltiin yhdessä.
Hiljainen lohdutus lähtee täältäkin sinulle halien kera!
Kaikki täällä kotona muistuttaa menetyksestä. Ihan kaikki.
Miten ihmistä saa kohdella näin julmasti, murskata ihan täysin.
Tehdä se kevyesti, kadota, ettei tarvitse nähdä seurauksia.
En voisi itse tehdä kenellekään niin.
En ymmärrä miten voin koskaan enää luottaa keneenkään.
Hän sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi, kauniiksi, rakastetuksi..
sitten.. murskasi minut täydellisesti.
Kiitän myötätunnostanne, tuntuu hyvältä, vaikka olette vieraita,
jossain joku sentään välittää ihmisestä. Tuntemattomasta.
katoaminen olla seuraus jostakin? Olisitko sanonut jotain, mitä et ehkä tarkoittanutkaan?
tai sanonut mitään pahaa. Tilanne on aivan toisenlainen. En voi selittää tarkemmin.
Rakkauden loppumisesta tässä ei ollut kysymys, vaan muusta. Olosuhteiden mahdottomuudesta.
Kun en saa puhuttua hänen kanssaan, en pääse tästä tilanteesta mihinkään.
Koko ajan itkettää. Ja on paha olla.
just pahinta jos ei toinen halua puhua tai sinä et pysty puhumaan.Oli syy sitten hänessä,sinussa tai ihan jossakin muussa.
Mun eksä jätti mut yllättäen,mitään selittämättä.Mä olisin halunnut jutella hänen kanssaan,käsitellä asian loppuun.Että mä pääsisin jatkaa eteenpäin.
Mulla on koko ajan sellainen tunne että meidän "ero" on kesken.Sitä fiilistä ei voi selittää,on surullinen ja levoton olo.
Mä olen vihainenkin eksälle,koska se satuttaa mua tällälailla ihan turhaan.Se satutti jo sillä kun jätti mut,miks enää tätä tarvitsee tehdä.Kai se ei kykene puhumaan mun kanssa?Jos se ei enää musta välitä,niin miksi se ei pysty juttelemaan mun kanssa tän yhden kerran mitä pyydän?
Mä voin uskoa että suhun sattuu,varsinkin kun rakkaus ei ole loppunut vaan syy on muu.
Aika monella meillä tarina voi olla se,että on niin syvällä kaapissa ettei rakkaus naiseen vain ole mahdollista.Onko se sitten helppoa kieltää ja elää kulissia,tuskin kellään:(
Muista silti että kaikkeen tarvitaan aina vähintään kaksi. Niin suruun ku iloonkin. Ei se aina ole vain sen toisen vika ku jokin menee pieleen. Jaksamisia sulle toivon.
Mitä sä vielä haluat sitten jutella sen eksäsi kanssa,jos se kerran on jo ohi ? Eiköhän asiat ole käsitelty loppuun kun toinen lähtee vetään ?
nimenomaan käsitelty yhtään mitään!!!Ni miten sitä mitään on käsitelty loppuun!Sitähän mä just tarkoitan että tahdon että käsitellään loppuun tämä meijän juttu!
Et taida ymmärtää?
Eikö sua esimerkiks vaivaa jos sun ystävä ei puhu sulle?Etkö sä tahtois jutella sen kanssa?
Oikeastaan vasta sitten ihmiset ovat valmiita eroamaan, kun heillä ei ole enää esim. suuttumusta toisiaan kohtaan. Asiat suhteen loppuessa tulisi käydä molemminpuolisesti läpi, koska vasta silloin on mahdollisuus päästää irti ja alkaa uusi aikakausi omassa elämässä. Puhumattomat erot ovat niitä traumaattisimpia ja siksi ihan turhaa tuskaa tuottavia.
Ihmettelen. Jos rakkaus ei ole loppu, mut olosuhteet suhteelle on vaikeet. Tarkoitat joko sitä, että ette asu lähellä toisianne, jommalla kummalla on vaikeuksia oman lesboutensa kanssa (ollaanhan lesbo palstalla) tai sit että olet ehkä SE "kolmas nainen" ?
Olkoon tilanne mikä tahansa noista kolmesta, niin ymmärrän kyllä vaikeutesi.
On tietysti asioita, joihin voit vaikuttaa vaikka muuttamalla paikkakuntaa. Mutta noi kaksi muuta asiaa onkin sitte jo hieman vaikeempia ratkaista.
Lesbous ja kaapista ulos tuleminen vaatii oman rohkeutensa. Mut jos olisit se kolmas nainen ni sit olet varmaankin ihan oman onnesi nojassa.
Ehkä mä olen ihan väärässä ku mietin näin, joten sori. Toivon sulle kaikkee hyvää ainakin jatkossa.
Syyttävällä sormella ei voi osoittaa ketään. Olemme kaikki vain ihmisiä.
En vain pääse tästä tilanteesta mihinkään, ellen saa selvitettyä asioita hänen kanssaan. Jättää hyvästejä, jos hän haluaa minut hylätä. Minusta se ei ole liikaa vaadittu, ihan kaiken inhimillisyyden nimissä.
Olemme aikuisia ihmisiä, emme ailahtelevaisia nuoria. Arvostan häntä suuresti hyvin monessa asiassa, oikeastaan kaikessa. Hän on minulle hyvin tärkeä ja läheinen ihminen, ja minä hänelle, ainakin olin. Hän on vaikeassa tilanteessa, tiedän sen, mutta silti..
Tuolta juuri tuntuu. Ja tämä tuska repii minusta irti kaiken, viimeistä pisaraa myöten. Ja pakottaa minut kirjoittamaan tuntemattomille ihmisille, täällä, vaikka mielummin puhuisin kaiken hänen kanssaan. En vain pysty pitämään tätä sisälläni, möykky on jo aivan liian suuri.
Uskon että puhumisesi auttaa montaa muutakin, jotka ovat samassa tilanteessa. Kaikki eivät vaan pysty/voi/osaa käsittellä eroa. Se on heille liian koskettavaa, häkellyttävää. Ei ole yksinkertaisesti sanoja. Toki joiltakin saattaa puuttua myös empatiaa, kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.
tämä kirjoittaminen edes ihan vähän?
Ei ole kiva etttä sulla on paha olla:(Mutta usko tai älä,monella täällä palstalla on vähän samanlaisia ongelmia.
Sä tiedät etten haluaisi hylätä sua, en vain voi ymmärtää jollet puhu mulle. Ja nämä viestit taas täälä voi vetää minua aivan väärään suuntaan. Minäkin olen aikuinen ja järjellinen ihminen vaikkei aina siltä vaikuta ;) mutta kyllä me molemmat ollaan niin vahvoja, että voidaan keskustella. Kirjoitetaan vaikka sitten viholla edes takasin jos sanoja ei tule. Se auttaa, mä tiedän sen. Se auttaa molempia meitä.
Mä jätän sulle jäähyväiset jos niin on käytävä, en voi pakottaa sua mihinkään, mutta ymmärräthän en voi jäädä tänne sitten. Ehkä vain leikit, mutta sun on kerrottava se. Sillä jos lähden näin, haluatko että ajattelen sinua ja näitä asioita näin kun ne nyt on. Sillä tiedät, että minä ajattelen ja mietin niitä.
Mietin onko kaikki vain vedätystä..
Mitä minä tein niin väärin.. En pystynyt parempaan, en kyennyt enempää, suojelin sinuakin, miksen kyennyt enemän. Mutta oliko kaikki vain kuvitelmaa, ei minulle se ei sitä ollut en muuten olisi rakastanut sinua joka ikinen päivä ja joka ikinen yö.
mitä? KERRO.. äläkä vedättele tai vaan vihjaile, kun se lisää koko soppaa.
Mä mietin tällä hetkellä vaan... luottaako, eikö luottaa, onko, eikö... kokeileeko, miettiikö, tunteeko, vihaako...
Oli miten oli, keskustelu olisi hyväksi niin olisi paremmin perillä varmasti myös omista tunteistaan, sillä ei näistä aina ota ihan selkoa mitä tämä rakkaus oikein on. Jotain isoa rakkautta mutta. mikä on se mutta, kerro?
Miksi murskaat minua niin kovasti? Miksi ei voida vaan jutella?
mitään merkitystä mitä tapahtui, miten ja miksi tapahtui. Lähtökohta alkuperäiselle kirjoitukselleni oli tämä suru jota tunnen. Suru ja järkytys.
Niille pitäisi voida jotain, ei ole kovin helppoa hengittää niiden läpi.
Ne tukehduttavat minua.
se on tosi typerää. Minä näen sinun läpi.
Gandhia mukaillen "kukaan ei voi satuttaa minua, ilman lupaani".
Tarkoittaneen, että ihmisen sisäiseen mielenrauhaan ei voi vaikuttaa muut, jos niin päättää, no tietysti sitä mielenrauhaa ei ihan niin heti saavuta, eikä se mielenrauha sitä tarkoita että hymyilee kaiken päivää reagoimatta mihkään mitenkään.
Miten tuollaiseen pisteeseen sitten pääsee, luulisin, että päinvastoin kun väität, se alkaa tekojen purkamisesta, siitä miten ja mitkä teot johtivat siihen että tunnet joutuneesi tunnelukkoon. Sen jälkeen pohtinet miksi ne saavat noin rajun tunnetilan aikaan ja miten sitä voisi lievittää. (muutakin kuin vain odottamalla että toinen toimisi sinun haluamalla tavalla, niin tosielämässä harvoin tapahtuu).
On päivänselvää että kun on asioita joita haluaisi ilmaista toiselle, koska on pattitilanne ja se tilanne jumittaa päätä. Selkeys auttaa, jos se että toteaa että tämä on tilanne, mutta haluaisin pystyä toimimaan toisella tavalla, ilman että tunnetila syö ihmisen loppuun. Silloin pitää pyrkiä aktiivisesti toimimaan haluamallaan tavalla. Oikea suru loppuu aikanaan, mutta jos tämä on riistävä tilannekohtainen asia, se joko loppuu siihen että menee ja selvittää ko.henkilön kanssa mieltäpainavat asiat tai sitten pyrkii aktiivisesti huolehtimaan omasta mielenrauhastaan.
Jos muka mitään ei ole mikä on pattitilanteen aiheuttanut, on tietysti silloin vaikea kenenkään mitään purkaa. Jos olisi joku sana tai väärinymmärrys silloinhan olisi helppoa mennä toisen luokse ja sanoa, että se viimekertainen jäi painamaan mieltä, tai mitä tarkoitit kun sanoit silloin, että se jäi vaivaamaan jne. toinen tuskin voi tietää mikä sinua syö, jos et itse koe tilanteessa itsessään mitään vikaa olevan toinen nyt vaan ei toimi sinun haluamalla tavalla ja sinä jäät suruusi roikkumaan....outoa...
Olen Gandhin kanssa samaa ja eri mieltä. Valinnoillamme voimme paljon vaikuttaa, minkälaiseen seuraan päädymme. Valinnoillamme voimme lähteä välittömästi seurasta, joka meitä satuttaa.
Toisenlainen totuus on se, että joudumme aika ajoittain toisten satuttamiksi, niidenkin, jotka eivät yleensä satuta meitä ja toisaalta, kaikkia elämämme ihmisiä emme voi valita, vaikka niin haluaisimmekin.
Ymmärrän tuon aloittajan tilanteen erittäin hyvin. Tilanne, jota ei pääse purkamaan toisen kanssa, on helvetillinen. Siinä jää niin paljon asioita sanomatta. Kaikki jää keskeneräiseksi. Se on kuin paketin lähettäisi kaukomaille ilman suojapaperia ja toivoa että se joskus menee ehjänä, kokonaisena perille.
Se ettei täällä kaikkea kirjoiteta selkeästi, on ymmärrettävää, eikä se todellakaan ole aina tarpeellistakaan. Meidän tehtävämme on "kuulla" ja sitä kautta ymmärtää, että empatia on se lääke, jota tässä nyt tarvitaan.
Sinulle kaikki kiitokset empatiastasi, se on pehmeää lääkettä.
Minun tilanteeni on minun tilanteeni, enkä tosiaan ala ruotimaan sitä täällä yksityiskohtaisesti. Outoa, että monilla on halu syytellä minua.
Kirjoitin, koska minuun sattuu. Sattuu edelleen, mutta olen myös alkanut "kirjoittaa" omaa selviytymistarinaani, elämääni tästä eteenpäin, ensin vain huomiseen, ehkä sitten varovasti ylihuomiseen..
Mene lääkäriin, mene suoraan lääkäriin kulkematta lähtöruudun kautta. Keskusteluapua saa myös palvelevasta puhelimesta tai vapaaehtoisjärjestöjen ja kirkon kautta.
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan jos on vielä sota voitettavana.
Kävitkö jo itse siellä lääkärissä? Kiirehtisit ihmeessä!
Kävin tosiaan tänään lääkärissä eikä minulla ollut edes kiire. Lääkäri oli erittäin asiallinen nuorimies, viehättävän naislääkärin kanssa asiointi olisikin ollut hankalampaa.