Olen 2 lapsen äiti, esikoinen 6-vuotias ja nuorempi vasta 4kk. Olen nuori vielä, 24v. Sain siis esikoiseni vasta 17-vuotiaana, mutta olen hänen isänsä kans vieläkin yhessä siis... Nyt on semmonen juttu, että olen raskaana. Yhet menkat mulla kerkes 6 viikkoa synnytyksen jälkee tulla. Ne kesti kyllä tosi kauan, olisko ollu jotain melkein 10 päivää. Tiedä nyt mistä sekin johtui... Mutta enää ei menkkoja näkynyt, joten tein testin ja oon raskaana. (testin tein siis jo monta viikkoa sitten) Ultran mukaan menos rv 9 5 nyt. Mitä mä nyt tekisin? Onko abortti vaan ainoo vahtoehto, kun en lasta nyt halua? Kaikki just koettu, (raskaus, synnytys) joten en nyt just sitä samaa haluis uudestaa.... Sitä patsi mulle on jääny niin kauhee synnytyspelko edellisistä, etten mielellään enää ikinä synnyttäis.... Vannoin tota jo ekan synnytyksen jälkeen, mutta monen vuoden sulattelun jälkeen sitten uskaltauduin alkaa miettimään esikoiselle sisarusta... (tuo kaikki siis synnytyspelon takia) Pelko johtunee siitä, että kummatkin lapseni oli TOSI isokokoisia syntyessään, esikoinen 4350g ja toinen 4230g. Repeämiö jäi kummastakin vaikka muille jaettavaks, ja parantuminen oli tosi hidasta ja tuskallista. Ensimmäisen kohdalla ongelmaksi muodostui vielä se, ettei imetyksestä tullut oikeen mitään, koska maito ei noussut pitkään aikaan kunnolla. Toisen kohdalla sain kohtuuni jonkinnäköisen tulehduksen ja söin antibiootteja siihen.... Synnytyksestä siis aikaa 4kk ja alapää ei normaali vieläkään. Seksi sattuu, ja pelkkä istuminenkin tekee kipeetä aina välillä. Oon käyny lääkrissä tän takia, muttei mitään poikkeevaa ole... Eli mitä nyt? En sitäpaitsi tiedä miten pärjään 2 pienen lapsen kanssa, mieheni on vielä semmosessa työssä, että joutuu oleen paljon poissa kotoa. Ahdistaa niin paljon nyt, kun en halua lasta just nyt tähän väliin! Aborttiko sitten.... Mitä mieltä tee muut olette tästä? Onko abortti sitten ihan väärin? Kun tästä lapsesta tulis kuitenkin pikkusisar vanhemmille lapsille.... Ja jos lopetan sen elämän nyt kun se ei vielä ole mitään, onko se niin väärin? Pelkään, että jos lapsen pidän, niin vanhemmat lapset kärsii siitä jos oon koko ajan väsyny ja kärttynen ja samoin mieheni. (entien pelkään kuitenkin sitä synnytystä, sektiota en ole ikinä halunnutkaan. Pelkopolilla kävin kun odotin toista, mutten sektioon halunnut vaikka olisin sen luultavasti saanut.)
Anteeksi sekava kirjoitus, kärsin lukihäriöstä, joten mahd. kirjoitusviheistä ym. en jaksais kuunnella vittuiluja.... :)
ärsyttää, ahdistaa
10
513
Vastaukset
- hedelmällinen
ja elinvoimainen nuori nainen! Ja varsin terve, vaikka et sitä ehkä usko. Kaikki eivät tule raskaaksi, vaikka kuinka toivoisivat. Sinulla on myös mies ja lapsia toisin kuin monella muulla. Tasan ei käy onnen lahjat.
Keskustele synnytyspelostasi neuvolassa ja lääkärin kanssa. Kyllä kolmaskin lapsesi ulos saadaan.
En suosittelisi aborttia enkä keksi mitään syytä siihen. Se jää kuitenkin painamaan mieltäsi ja varjostamaan perheenne elämää. Mutta jos tuntuu, että lapsilukusi on jo täynnä, niin anna steriloida itsesi heti kun tämä kolmas on syntynyt.- ap
Kiitos vastauksesta... En tiedä mitä pitäis tehä... On se kuitenkin nyt aika vaikeeta tässä vaihees miettiä aborttia, kun kerran oon ultras käynyt ja nähnyt sen sikiön.. Mutta kun vaan tuntuu jotenkin niin ahdistavalta se ajatus, että nyt tulee heti uus vauva kun edellinenkin on viel niin pieni... Se synnytys homma on tosi hankala paikka mulle. Pelkään että seuraava lapsi on joku 5 kilonen... Kun toi pelkkä päälle 4 kiloakin on jo paljon. Kummassakin edellisessä synnytyksessä tehtiin epistomia ja sen paraneminen kesti ekassa valovuosia ja nyt on vieläkin edellisestä synnytyksestä kipeenä... En oo ite mikään isokoinen, oikeestaan aika kapea lantoinen ja lyhyt (157cm) joten semmosia jättiläisvauvoja en tykkää synnyttää (tai no, tuskin kukaan muukaan..) Ja kun mulla noi synnytyksen on ollu myös aika pitkäkestosia, ekaan meni 32h ja toinen 21h. Ponnistaakin olen saanut kumpaakin 1,5 tuntia ja lopulta on imukupin avulla kummatkin lapset saatu maailmaan. Eli varmaan moni ymmrtänee pelkoni synntystä kohtaan...
Tottahan se on, että kyllä se lapsi jollain keinolla ulos saadaan. Vaikka mulla aika kaponen latio onkin, niin se ainakin tiedetään, että kyllä sieltä AINAKIN 4,3- kilonen vauva ulos mahtuu :D (isommasta en sitten tiedä:D)
Kyllä on hyvinkin mahollista, että tän lapsen pidän, tuli nimittäin eilen katottua abortoidujen sikiöiden kuvia ja luettua tuolta tota Abortti-palstaa... En kyllä uskonut, että joutuisin tämmöseen tilanteeseen ikinä, että pitää tämmösestä asiasta päättää. Pelottaa vaan synnyttäminen ja elämä sitten syntymän jälkeen.. En tiedä..... Ei mun mies ainakaan aborttia haluais (oli heti aborttia vastaan kun mainitsin sen) - hedelmällinen
ap kirjoitti:
Kiitos vastauksesta... En tiedä mitä pitäis tehä... On se kuitenkin nyt aika vaikeeta tässä vaihees miettiä aborttia, kun kerran oon ultras käynyt ja nähnyt sen sikiön.. Mutta kun vaan tuntuu jotenkin niin ahdistavalta se ajatus, että nyt tulee heti uus vauva kun edellinenkin on viel niin pieni... Se synnytys homma on tosi hankala paikka mulle. Pelkään että seuraava lapsi on joku 5 kilonen... Kun toi pelkkä päälle 4 kiloakin on jo paljon. Kummassakin edellisessä synnytyksessä tehtiin epistomia ja sen paraneminen kesti ekassa valovuosia ja nyt on vieläkin edellisestä synnytyksestä kipeenä... En oo ite mikään isokoinen, oikeestaan aika kapea lantoinen ja lyhyt (157cm) joten semmosia jättiläisvauvoja en tykkää synnyttää (tai no, tuskin kukaan muukaan..) Ja kun mulla noi synnytyksen on ollu myös aika pitkäkestosia, ekaan meni 32h ja toinen 21h. Ponnistaakin olen saanut kumpaakin 1,5 tuntia ja lopulta on imukupin avulla kummatkin lapset saatu maailmaan. Eli varmaan moni ymmrtänee pelkoni synntystä kohtaan...
Tottahan se on, että kyllä se lapsi jollain keinolla ulos saadaan. Vaikka mulla aika kaponen latio onkin, niin se ainakin tiedetään, että kyllä sieltä AINAKIN 4,3- kilonen vauva ulos mahtuu :D (isommasta en sitten tiedä:D)
Kyllä on hyvinkin mahollista, että tän lapsen pidän, tuli nimittäin eilen katottua abortoidujen sikiöiden kuvia ja luettua tuolta tota Abortti-palstaa... En kyllä uskonut, että joutuisin tämmöseen tilanteeseen ikinä, että pitää tämmösestä asiasta päättää. Pelottaa vaan synnyttäminen ja elämä sitten syntymän jälkeen.. En tiedä..... Ei mun mies ainakaan aborttia haluais (oli heti aborttia vastaan kun mainitsin sen)että tunteesi ovat ristiriitaiset, kun edellinen lapsesi on vielä noin pieni. Jos pidät lapsen, edessäsi on pari kolme työntäyteistä vuotta, mutta sitten helpottaa.
Jos vauvasi kasvaa kovin isoksi, se ilmeisesti otetaan ulos keisarileikkauksella.
Todennäköiseti tunteesi muuttuvat niin, että muutaman kuukauden kuluttua odotat vauvaa innolla. Miehesi on jo omaksunut häntä kohtaan suojelevan isän roolin.
Lapset ovat elämän rikkaus. Joskus tuntuu, että rikkautta jaellaan vähän liikaakin, mutta ei kai sentään. - ap
hedelmällinen kirjoitti:
että tunteesi ovat ristiriitaiset, kun edellinen lapsesi on vielä noin pieni. Jos pidät lapsen, edessäsi on pari kolme työntäyteistä vuotta, mutta sitten helpottaa.
Jos vauvasi kasvaa kovin isoksi, se ilmeisesti otetaan ulos keisarileikkauksella.
Todennäköiseti tunteesi muuttuvat niin, että muutaman kuukauden kuluttua odotat vauvaa innolla. Miehesi on jo omaksunut häntä kohtaan suojelevan isän roolin.
Lapset ovat elämän rikkaus. Joskus tuntuu, että rikkautta jaellaan vähän liikaakin, mutta ei kai sentään.Kiitos rohkaisusta. Mulla oli vähän samantapanen tilanne kun nyt sillon kun aloin esikoista odottaa. Mietin siis aborttia, koska olin vasta 16-vuotias kun tulin raskaaksi, amiksen olin just alottanut, ja tuntui vielä vaikeemmalta ajatella lapsen tuloa siihen väliin... Mieheni oli silloin myös vielä nuori, 18-vuotias poikanen.. Mutta hän teki sillonkin mulle selväksi, että abortti ei hänen puolestaan tulee kyseeseenkään. Kävin sillon koulua niin pitkälle kun pystyin, ja sain ekan vuoden hyvin käytyä ja poika syntyi noin kuukausi ennen kesälomia, ja mä olin siinä pari viikkoa ennen syntymää täyttäny 17v. Ja kävin koulun loppuun, osan etäällä ja osan koulun penkillä. Myös toisen ammatin opiskelin sen jälkeen. Nyt kun mietin tota aikaa, ja sitä miten pelkäsin ja miten ahdistunut olin sillon, mutta kuitenkin kaikki järjestyi ja pärjättiin hyvin lapsen kans, niin tuntuu jotenkin tyhmältä ajatella että nyt tässä tilanteessa, kun ikää on jo jonkin verran ja elämän tilanne kunnossa (on työpaikka jne.) niin raskaaks tultuani tekisinkin abortin... Ja kun vielä pidemmälle miettii, niin abortista varmaan kehittyisi elämänikuinen riesa joka ei ikinä unohdu, kun sen kerran on tehny.. Tulisin varmaan jossain vaiheessa katumaan sitä toisin kuin lasta en varmasti katuisi.. Vaikka raskasta onkin sitten kolmen lapsen kans, niin kuitenkin on kyseessä omat lapset, niin ne on se asia elämässä mikä menee kaiken edelle oli sitten raskasta tai ei... ja en edes usko, että mun mies "päästäis" mua abortille.
- lapsukaista
ap kirjoitti:
Kiitos rohkaisusta. Mulla oli vähän samantapanen tilanne kun nyt sillon kun aloin esikoista odottaa. Mietin siis aborttia, koska olin vasta 16-vuotias kun tulin raskaaksi, amiksen olin just alottanut, ja tuntui vielä vaikeemmalta ajatella lapsen tuloa siihen väliin... Mieheni oli silloin myös vielä nuori, 18-vuotias poikanen.. Mutta hän teki sillonkin mulle selväksi, että abortti ei hänen puolestaan tulee kyseeseenkään. Kävin sillon koulua niin pitkälle kun pystyin, ja sain ekan vuoden hyvin käytyä ja poika syntyi noin kuukausi ennen kesälomia, ja mä olin siinä pari viikkoa ennen syntymää täyttäny 17v. Ja kävin koulun loppuun, osan etäällä ja osan koulun penkillä. Myös toisen ammatin opiskelin sen jälkeen. Nyt kun mietin tota aikaa, ja sitä miten pelkäsin ja miten ahdistunut olin sillon, mutta kuitenkin kaikki järjestyi ja pärjättiin hyvin lapsen kans, niin tuntuu jotenkin tyhmältä ajatella että nyt tässä tilanteessa, kun ikää on jo jonkin verran ja elämän tilanne kunnossa (on työpaikka jne.) niin raskaaks tultuani tekisinkin abortin... Ja kun vielä pidemmälle miettii, niin abortista varmaan kehittyisi elämänikuinen riesa joka ei ikinä unohdu, kun sen kerran on tehny.. Tulisin varmaan jossain vaiheessa katumaan sitä toisin kuin lasta en varmasti katuisi.. Vaikka raskasta onkin sitten kolmen lapsen kans, niin kuitenkin on kyseessä omat lapset, niin ne on se asia elämässä mikä menee kaiken edelle oli sitten raskasta tai ei... ja en edes usko, että mun mies "päästäis" mua abortille.
miten isovanhemmat, olisiko heistä apua lasten hoidossa tai muuten?
Olisin sitä mieltä, että jos alatte harkitsemaan sterilisointia, se pitäisi tehdä miehelle koska sen voi peruuttaa, mutta naiselta ei.
Missäpäin asut?
Seuraavat 5-6 vuotta tulee olemaan rankkoja, olisi syytä hakea eri yhteyksiä kodin ulkopuolelta:
Lapsille> kerhot > harrastukset jotka eivät maksa kauheesti..
Olisi oltava mahdollista saada edes kerran viikossa muutama tunti täysin omaa aikaa. Löytyykö äitikavereita voisitte hoitaa joskus ristiin toistenne lapsia... - ap
lapsukaista kirjoitti:
miten isovanhemmat, olisiko heistä apua lasten hoidossa tai muuten?
Olisin sitä mieltä, että jos alatte harkitsemaan sterilisointia, se pitäisi tehdä miehelle koska sen voi peruuttaa, mutta naiselta ei.
Missäpäin asut?
Seuraavat 5-6 vuotta tulee olemaan rankkoja, olisi syytä hakea eri yhteyksiä kodin ulkopuolelta:
Lapsille> kerhot > harrastukset jotka eivät maksa kauheesti..
Olisi oltava mahdollista saada edes kerran viikossa muutama tunti täysin omaa aikaa. Löytyykö äitikavereita voisitte hoitaa joskus ristiin toistenne lapsia...Auttajia riittää, eli siitä ei ongelmaa ainakaa.. Omat vanhemapi on aina mielellään ottanu esikoista hoitoon ja lapsi tykkää sielä ollakkin. Pienempää lasta ei olla vielä "hoitoon" oikeen voitu ees laittaa koska on tosi hankala vauva. Itkeskelee paljon ja aina iltasin yleensä alkaa ne pahimmat raivarit ja levottomuus. Neuvolassa on tästä puhuttu, ja syy voi löytyä siitä että vauvalla on allergioita. Oon kaikki sitrushedelmät jättäny ruokavaliostani pois ja se on jo auttanu jonkin verran vauvan levottomuuteen. Myös maidon oon jättäny pois ja sekin on jotain tulosta tuottanut.. On tarkotus mennä vauvan kans joihinkin allergia tutkimuksiin.
Esikoinen lähtee eskariin nyt syksyllä ja on aikasemmin käyny semmosissa lastenkerhoissa 1-3 kertaa viikossa. Mulla on myös 3 siskoa joista 2 on äitejä, vaikkakin kummallakin vaan 1 lapsi toistaseks. Ja äitiystäviäkin löytyy lähipiiristä jonkinverran, niin on ainakin joidenkin tuttujen kans jotain yhtestä keskusteltavaa. Eräällä kaverilla 6kk ikänen vauva, joten hänen kanssaan oon aikapaljon ollu nyt tekemisissä.(kahviteltu ja puhuttu lapsista:D)
Hyvinkäältä päin olen. - ap
ap kirjoitti:
Auttajia riittää, eli siitä ei ongelmaa ainakaa.. Omat vanhemapi on aina mielellään ottanu esikoista hoitoon ja lapsi tykkää sielä ollakkin. Pienempää lasta ei olla vielä "hoitoon" oikeen voitu ees laittaa koska on tosi hankala vauva. Itkeskelee paljon ja aina iltasin yleensä alkaa ne pahimmat raivarit ja levottomuus. Neuvolassa on tästä puhuttu, ja syy voi löytyä siitä että vauvalla on allergioita. Oon kaikki sitrushedelmät jättäny ruokavaliostani pois ja se on jo auttanu jonkin verran vauvan levottomuuteen. Myös maidon oon jättäny pois ja sekin on jotain tulosta tuottanut.. On tarkotus mennä vauvan kans joihinkin allergia tutkimuksiin.
Esikoinen lähtee eskariin nyt syksyllä ja on aikasemmin käyny semmosissa lastenkerhoissa 1-3 kertaa viikossa. Mulla on myös 3 siskoa joista 2 on äitejä, vaikkakin kummallakin vaan 1 lapsi toistaseks. Ja äitiystäviäkin löytyy lähipiiristä jonkinverran, niin on ainakin joidenkin tuttujen kans jotain yhtestä keskusteltavaa. Eräällä kaverilla 6kk ikänen vauva, joten hänen kanssaan oon aikapaljon ollu nyt tekemisissä.(kahviteltu ja puhuttu lapsista:D)
Hyvinkäältä päin olen.esikoinen on 7-vuotias, just vasta täyttäny niin tuli tohon ekaan viestiin kirjotettua että 6-vuotias.... :D hän on vuoden muita ikäisiään nyt tavallaan "jäljessä", kun hänen ikäiset alottaa nyt ekaluokan, niin meijän poika menee vasta eskariin.. On todettu se kuuluisa AD/HD ja vähän muutakin kaupanpäälle, eli ei tosiaan vielä koulunpenkille.. On todella vilkas lapsi. Kapinoi jne. ei meinaa mitään totella ja katsekontaktia/kommunikaatiota on erittäin vaikea saada hänen kanssaan, unohtelee asioita paljon.... Hieman hankala lapsi.
- mummu ja kysyin
ap kirjoitti:
esikoinen on 7-vuotias, just vasta täyttäny niin tuli tohon ekaan viestiin kirjotettua että 6-vuotias.... :D hän on vuoden muita ikäisiään nyt tavallaan "jäljessä", kun hänen ikäiset alottaa nyt ekaluokan, niin meijän poika menee vasta eskariin.. On todettu se kuuluisa AD/HD ja vähän muutakin kaupanpäälle, eli ei tosiaan vielä koulunpenkille.. On todella vilkas lapsi. Kapinoi jne. ei meinaa mitään totella ja katsekontaktia/kommunikaatiota on erittäin vaikea saada hänen kanssaan, unohtelee asioita paljon.... Hieman hankala lapsi.
asuinaluettasi siksi, että ulkoilen 2x viikossa lapsenlapsen kanssa, olisin voinut ottaa lapsesi meille ulkoilukaveriksi, mutta asun 120 km päässä Hyvinkäältä.
;-D - pojanpoikaa
ap kirjoitti:
Auttajia riittää, eli siitä ei ongelmaa ainakaa.. Omat vanhemapi on aina mielellään ottanu esikoista hoitoon ja lapsi tykkää sielä ollakkin. Pienempää lasta ei olla vielä "hoitoon" oikeen voitu ees laittaa koska on tosi hankala vauva. Itkeskelee paljon ja aina iltasin yleensä alkaa ne pahimmat raivarit ja levottomuus. Neuvolassa on tästä puhuttu, ja syy voi löytyä siitä että vauvalla on allergioita. Oon kaikki sitrushedelmät jättäny ruokavaliostani pois ja se on jo auttanu jonkin verran vauvan levottomuuteen. Myös maidon oon jättäny pois ja sekin on jotain tulosta tuottanut.. On tarkotus mennä vauvan kans joihinkin allergia tutkimuksiin.
Esikoinen lähtee eskariin nyt syksyllä ja on aikasemmin käyny semmosissa lastenkerhoissa 1-3 kertaa viikossa. Mulla on myös 3 siskoa joista 2 on äitejä, vaikkakin kummallakin vaan 1 lapsi toistaseks. Ja äitiystäviäkin löytyy lähipiiristä jonkinverran, niin on ainakin joidenkin tuttujen kans jotain yhtestä keskusteltavaa. Eräällä kaverilla 6kk ikänen vauva, joten hänen kanssaan oon aikapaljon ollu nyt tekemisissä.(kahviteltu ja puhuttu lapsista:D)
Hyvinkäältä päin olen.asia alettiin rauhoittaan varsinkin iltaisin.
Iltapala illalla aina samaan aikaan.
Rauhallista juttelua.
Kylpy silloin, kun se oli ajankohtainen (todella vaikea atooppinen iho)
Sitten ilta pullo vanhemman sylissä.
Vähän aikaa röhtäyttämistä.
Sitten vanhemman syliin ja kaksi ilta laulua (CD- levyltä) kuunneltiin sylissä.
Ihan näitä lastenlauluja
(kun peikkoäidillä lapsia on 11 ja hännät on solmittu yhteen Nukku-Matti jne.)
Sitten lapsi vietiin omaan sänkyyn sovittiin yölelu ja räsykainaloon molemmat vanhemmat sanoi hyvät yöt.
Yövalo jää päälle ja CD-levy soimaan HYVIN HILJAA ovi jätettiin raolleen
( erilaisia rentoutuslevyjä Musiikkia ja luonnon ääniä rentoutumiseen Anttila å 4€ laivalta tuomani Lapselleni 4 levyä ei laulua)
Yleensä nukahti tottumisen jälkeen 15-30 minuutissa.
Ensin heräili..
Mutta hiljaa puhumatta/silittelyä/paijaamista laitettiin takasin pitkäkseen, levy uudelleen soimaan ja vanhempi silitti hiljaa..( jos vaikeaa on paras että aina sama vanhempi hoitaa nukkurutiinit)
Nukahti 5-15 min.
Sitten alkoi nukkua aamuun ilta laiton jälkeen...
Häneltä kiellettiin aluksi jopa rintamaito...
nyt tulee alku talvesta 4v. allergiaa on enää maidon valkuainen kanamuna pähkinät suklaa lakritsi ja ne joita ei ole tavattu ;C - ap
mummu ja kysyin kirjoitti:
asuinaluettasi siksi, että ulkoilen 2x viikossa lapsenlapsen kanssa, olisin voinut ottaa lapsesi meille ulkoilukaveriksi, mutta asun 120 km päässä Hyvinkäältä.
;-DNo kiitos tarjouksesta kuitenkin! :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781214- 881137
- 1391046
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1987Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8902- 20890
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9734Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8680