taas mennyt, rutiinia, työtä ja ikävää. Jotenkin painostava olla, on ollut koko päivän. Kaipaan niin ystävää, kainaloa mihin käpertyä. On se puoliso vaan ei ole siltikään. Välissä kuilu jonka välille ei saa siltaa. Yhteyttä toiseen niin kuin ennen. Joskus mietin muuttuuko tämä koskaan. Onko koskaan enää meitä vai onko kaikki muuttunut iäksi. Ei kai se miettimällä miksikään muutu ajan kanssa ehkä? Ei tämän elämän näin pitänyt mennä. Eikä jaksaisi oikein enää tyhjää reppua kantaa, se reppu oli ennen täynnä yhteistä iloa, nyt pohjassa tuntuu olevan reikä.
Väsyttääkin, on mentävä nukkumaan,huomenna taas uusi päivä, jospa ois vähän iloisempi. Meille kummallekin.
Väsyttääkin, on mentävä nukkumaan,huomenna taas uusi päivä, jospa ois vähän iloisempi. Meille kummallekin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja alatte keskustelemaan!!! Ja jos tuvan pöydän ääressä ei jutustelusta tule mitään niin parisuhdeterapiaan, esim seurakunnat auttavat! Tsemppiä ja lämpöistä loppukesää teille!
kyllä on tuttua.eihän suomi-mies keskustele.pitää itsestään selvyytenä että tämä ei tästä iloksi muutu.ravistele kunnolla.parisuhdehan heiluu ylös ja alas.mutta kyllä sen eteen kannattaa tehdä töitä,on se vaan sellsinen lupaus se papin lupaus.mutta joskus meidän vahvempien on todellakin nostettava se asia pöydälle.
jaksaa,jaksaa, mutta ei rajattomasti.
..ja voimia lähetän ajatuksenvoimalla.
Nyt on aika laittaa parisuhde kuntoon. Jos perheessä ei ole ongelmana alkoholi, väkivalta tai narsistisuus, niin parisuhteen tervehtymiseen on hyvät edellytykset. Vähällä ei kannata luovuttaa.
HALAUKSIA !!! VOIMIA !!! JAKSAMISTA !!!
Lieneekö pitkä suhde vaan osoittanut arkensa, en minä periksi anna. Ja kyllä me puhutaan, pitkä työputkikin varmasti rassaa kumpaakin. Kyllä tämä tästä. Kiitos vielä kerran ja halaukset kaikille.