Kuikka huutaa jossain,Kalasääksi lentelee silmä tarkkana verkkojemme yllä,ne ovat nyt aika matalassa lahden poukamassa,pienisilmäiset verkot.On tarkoitus saada pikkuahvenia,jotta voin vielä viimeisen kerran tehdä kiuaskukkoni savusaunan hiillokselle yöksi hautumaan.
Viimeinen kesä.
On elokuun alku,istun yksin saunarannassa,hengitän erämaan rauhaa.Aurinko on jo nousemassa,sorsaäiti ja kahdeksan jo aika isoa poikasta perässään touhukkaina räpiköivät.
Oottelen verkkojen kokijaa,kunhan aamu-unisena saisi kömmittyä tänne rantaan,ennenkuin kalasääksi repii verkon yläosaan uineen kimaltavan siian.
Järvi on ihan tyyni,aamulla nousi utua idän puolelta,Venäjän rajan puoleltako lie utuneidot tulleet tanssimaan.
Saunassa kävin jo huuhtelemassa yön verhot silmistäni,lämpinä on pysynyt taas illan kylpemisen jäljiltä. Rakas saunani.
Iltayöstä ulvoi susi,onkin täysikuun aika.
Jäkäläkangas kimaltelee vaaleanhohteisena,jostain kaukaa kuuluu verkoille menijän veneen moottorin vaimea ääni.
Niin,ahvenia tuli sankollinen,perkasin ne nylkemällä ja tein sen kiuaskukon:
Ruisjauhotaikinasta kuori,sisään vuorotellen kunnon läskistä sikaa ja ahvenia,joista tietysti myös päät ja pyrstö poisleikatut.Sitten tiukasti kostein käsin silotellen kuori kiinni ja ensin voipaperiin,silloin ei ollut alumiinifolioita,ympärille iso käärö märkiä sanomalehtiä ja saunan kivikiukaan alle kylpemisten jälkeen hiillokselle yöksi hautumaan.
Aamulla valmis.Sitten vaan mökin pitkän pöydän ääreen (ison puun puolikkaasta tehty),ah,mitkä tuoksut kääröä avattaessa.
Lisänä kunnon nokikylkisessä pannussa keitettyä kahvia takan koukusta.
Valmista on,tervetuloa tähän pöydän ääreen maistelemaan ja haastelemaan!
Niin pitkä on pöytä,että 10-12 henkeä mahtuu yhellä kertaa ja loput seinänvieruspenkeille!
Viimeinen kesä.
On elokuun alku,istun yksin saunarannassa,hengitän erämaan rauhaa.Aurinko on jo nousemassa,sorsaäiti ja kahdeksan jo aika isoa poikasta perässään touhukkaina räpiköivät.
Oottelen verkkojen kokijaa,kunhan aamu-unisena saisi kömmittyä tänne rantaan,ennenkuin kalasääksi repii verkon yläosaan uineen kimaltavan siian.
Järvi on ihan tyyni,aamulla nousi utua idän puolelta,Venäjän rajan puoleltako lie utuneidot tulleet tanssimaan.
Saunassa kävin jo huuhtelemassa yön verhot silmistäni,lämpinä on pysynyt taas illan kylpemisen jäljiltä. Rakas saunani.
Iltayöstä ulvoi susi,onkin täysikuun aika.
Jäkäläkangas kimaltelee vaaleanhohteisena,jostain kaukaa kuuluu verkoille menijän veneen moottorin vaimea ääni.
Niin,ahvenia tuli sankollinen,perkasin ne nylkemällä ja tein sen kiuaskukon:
Ruisjauhotaikinasta kuori,sisään vuorotellen kunnon läskistä sikaa ja ahvenia,joista tietysti myös päät ja pyrstö poisleikatut.Sitten tiukasti kostein käsin silotellen kuori kiinni ja ensin voipaperiin,silloin ei ollut alumiinifolioita,ympärille iso käärö märkiä sanomalehtiä ja saunan kivikiukaan alle kylpemisten jälkeen hiillokselle yöksi hautumaan.
Aamulla valmis.Sitten vaan mökin pitkän pöydän ääreen (ison puun puolikkaasta tehty),ah,mitkä tuoksut kääröä avattaessa.
Lisänä kunnon nokikylkisessä pannussa keitettyä kahvia takan koukusta.
Valmista on,tervetuloa tähän pöydän ääreen maistelemaan ja haastelemaan!
Niin pitkä on pöytä,että 10-12 henkeä mahtuu yhellä kertaa ja loput seinänvieruspenkeille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
"hävitöntä" kirjoitella tänne tuollaista!
Vielä se kukko ahvenista!
kahvin ja kalakukon tuoksuisesta aamun kuvauksesta. Taidanpa istahtaa kuunnella ja katsella ympärillä olevaa maisemaa. Hyvältä näyttää sielunsilmin pitkän pöydän päähän.
Juttu tuo esille kirjoittajan lahjakkuuden sekä mielikuvituksen korkealentoisuuden. Kun kirjoittajan lahjoja on, siitä vaan uutta kirjaa synnyttämään.
Sitten tarina. Kerrotaan kirjailijalla pitää olla hyvät muunnetun totuuden kertojan lahjat, muuten ei hyvä kirja synny, aikuisten satuja romaanit ovat ja ajanvietettä.
Onhan täällä pkseudullakin omat ilonsa ja ihailtavat näyt, lentokoneet nousussa ovat aivan mahtavia, on oikein hiljennyttävä kun ääni suorastaan tunkeutuu korvien kautta päähän.
Kalalokkiparvet tuossa venelaiturien ympärillä laulelevat auringon noususta sen laskuun, yrittävät jopa 'pommittaa' kalastajaa joka tulee saaliineen rantaan, en tiedä osuvatko.
Kauppatorilla olen useinkin nähnyt näitä tarkka-ampuja lokkeja, siinä varsinaisessa tarkkuus työssä, ei ole kivaa että saa olkapäilleen tai mihin vain osuman.
Tuosta moottori tieltä kantautuu aamusta iltaan taustamusiikkia, joskus voi olla taukoamatonta, varmaan joku 'saattue' tekee taivaltaan.
Me haemme kalamme fileinä lähi kaupasta, mutta tarkkana pitää olla voi kantaa kotiin jo erikoisella hajulla tehostetun, silloin on parasta mennä vaihtamaan ajatuksia myyjälle, joka on juuri vakuuttanut kalan olevan tuore, eilen pyydetty ja tänään tuotu liikkeeseen.
Sitten siirrytään toiselle tasolle keskusteluissa ja lähdetään makkarapaketin kanssa takaisin kotiin.
Jalostus kalasta makkaraksi tapahtuu nopeammin jos tiskillä on asiakkaita, muuten se jaarittelu voi kestää.
Yllä mainittu ei ole tapahtunut minulle kuin kerran, piti vaan kertoa.
En kuitenkaan muuttaisi täältä minnekään, kunhan tulin kertoneeksi asioista,
joihin on tottunut ei niitä edes huomaa, ei lento- eikä maaliikennettä.
mennyttä aikaa muistelin. Noin ne hetkien kokemukset alitajuntaan jäävät.
Mut silti,jatketaan vaan kiuaskukon mutustelua ja vaikkapa muisteloita
Hyvää päivänjatkoa!
Mennyt tuli mieleen kun luin, kauniisti sen toit esiin pitihän minun näistä nykypäivän kokemuksista sitten jatkaa! ;-)
antaahan se lukijalle jonkinlaisen illuusion1