Ja ihminen on sen lauman johtaja. Johtajuus ei todellakaan tarkoita alistamista eikö sotilaskuria. Johtaja on se joka sanoo tarpeen tullessa viimeisen sanan ja koko lauma uskoo.
Parhaiten oppii, kun koirien elämää seuraa laumassa. Lauman nuorin jäsen nuoleskelee vanhempien koirien huulia näiden tullessa kotiin ja tekee sitä mielistelläkseen; korvat luimussa,häntä alhaalla villisti vipottaen. Kun minä tulen kotiin, pentu tervehtii prikuulleen samalla tavalla.
Vanhat koirat katsovat pennun sähellyksiä sinne noin 5 kk ikään asti. Pentu saa periaatteessa tehdä ihan mitä vaan, mutta kun yli ampuu, niin silloin niin sanottu ylempi koira ärähtää ja pentu uskoo heti. Se ei ole alistamista, vaan ruotuun laittoa. Ruokailussa, jos pentu änkee itsensä toisen kupille, niin kyllä oman kupin ruokailija sen siitä ärinällä ajaa pois ja kyllä pentu oppii kerrasta parista ettei toisen kupille kannata mennä eikä kyllä kannata edes yrittää tulla yhdenkään kaksijalkaisen lautaselle. Jos toinen koira jostain syystä siinä vaiheessa pennulle ärähdä, on se silloin ihmisen tehtävä näyttää pennulle paikka.
Laumanhierakia on tarkkaa jakoa ja ihmisen tehtävä on sitä vahvistaa. Esimerkiksi ruokaa jaettaessa on se jaettava järjestyksessä; vanhimmasta nuorimpaan. Hännänhuippu on aina viimeinen eikä se ole alistamista.
Laumassani elävä uros, on se joka puuttuu tilanteisiin, jos tarvetta on. Jos esimerkiksi pentu ärsyttää jotain koiraa eikä usko tämän ärähdystä, niin uros tulee ja häätää pennun pois. Samoin tapahtuu ulkona; vieras koira ei jätä jotain lauman jäsentä rauhaan, niin silloin tulee uros ja häätää vieraan pois. MUTTA aina katsoo ensin, että puutunko minä tilanteeseen ensin. Jos itse ärähdän, pysyttelee kauempana.
Tässäpä aloitus tälle aiheelle ja toivoisin kertomuksia nimenomaan laumaelämästä, koska näitä karvaturreja kun seurailee niin tuntuu että aina oppii jotain uutta
Parhaiten oppii, kun koirien elämää seuraa laumassa. Lauman nuorin jäsen nuoleskelee vanhempien koirien huulia näiden tullessa kotiin ja tekee sitä mielistelläkseen; korvat luimussa,häntä alhaalla villisti vipottaen. Kun minä tulen kotiin, pentu tervehtii prikuulleen samalla tavalla.
Vanhat koirat katsovat pennun sähellyksiä sinne noin 5 kk ikään asti. Pentu saa periaatteessa tehdä ihan mitä vaan, mutta kun yli ampuu, niin silloin niin sanottu ylempi koira ärähtää ja pentu uskoo heti. Se ei ole alistamista, vaan ruotuun laittoa. Ruokailussa, jos pentu änkee itsensä toisen kupille, niin kyllä oman kupin ruokailija sen siitä ärinällä ajaa pois ja kyllä pentu oppii kerrasta parista ettei toisen kupille kannata mennä eikä kyllä kannata edes yrittää tulla yhdenkään kaksijalkaisen lautaselle. Jos toinen koira jostain syystä siinä vaiheessa pennulle ärähdä, on se silloin ihmisen tehtävä näyttää pennulle paikka.
Laumanhierakia on tarkkaa jakoa ja ihmisen tehtävä on sitä vahvistaa. Esimerkiksi ruokaa jaettaessa on se jaettava järjestyksessä; vanhimmasta nuorimpaan. Hännänhuippu on aina viimeinen eikä se ole alistamista.
Laumassani elävä uros, on se joka puuttuu tilanteisiin, jos tarvetta on. Jos esimerkiksi pentu ärsyttää jotain koiraa eikä usko tämän ärähdystä, niin uros tulee ja häätää pennun pois. Samoin tapahtuu ulkona; vieras koira ei jätä jotain lauman jäsentä rauhaan, niin silloin tulee uros ja häätää vieraan pois. MUTTA aina katsoo ensin, että puutunko minä tilanteeseen ensin. Jos itse ärähdän, pysyttelee kauempana.
Tässäpä aloitus tälle aiheelle ja toivoisin kertomuksia nimenomaan laumaelämästä, koska näitä karvaturreja kun seurailee niin tuntuu että aina oppii jotain uutta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan erityisesti tämä lopetuksesi karvaturrien seuraamisesta: aina oppii jotain uutta.
Voi kunpa ihmiset lukisivat enemmän koiriaan kuin koiraoppaita.
asiallista jatkoa, itselläni 1 uros ja syksyllä tulee toinen :)
se on. Koirissa on niin hienoa se, että ihminen oppii niiltä enemmän, kuin koira ihmiseltä, jos vain pitää silmänsä auki.