Olen melko aloitteleva veneilijä, ja veneen ajo kotilaituriin puomien väliin tuottaa suuria ongelmia. Kysyisin, olisiko jollakulla jotakin neuvoa tai kikkaa, jolla homma onnistuisi paremmin, niin, että kyljet eivät joka kerta kolisisi.
Laituri, josta puomit lähtevät on tulosuunnassa vasemmalla. Ongelma on se, että ranta on melko kapea ja ahdas. Vettä on puomien jälkeen enää reilu veneen mitta (vene 6 metriä, vettä puomien jälkeen ehkä vajaat 8 metriä). Tullessa pitäisi siis viistää kaisikon reunaa ja tehdä 90 asteen käännös vasemmalle puomien väliin. Pysäyttäminen ja vekslaaminen ei oikein tunnu onnistuvan, koska vesi alkaa velloa eikä vene ole oikein hallinnassa kun vauhtia ei ole.
Toinen tapa olisi ajaa vene mahdollisimman pyöreää kaarevaa linjaa pitkin puomien väliin, mikä välillä onnistuukin. Tosin vene ei ehdi tuossa tilassa läheskään kääntyä kohtisuoraan laituria kohti. Ongelmana se, että kun pysäyttää veneen peruutusvaihteella, niin keula heittää rajusti puomeja päin.
Vene mahtuu nippa nappa puomien väliin. Pituussuunnassa se täyttää puomien välin kokonaan ja leveyssuunnassa veneen ja puomeja kannattelevien kellukkeiden väliin jää kummallekin puolelle noin 40 senttiä.
Löytyisikö siis joltakulta neuvoa miten toimia, kiitos!
Veneen ajaminen puomien väliin
31
9079
Vastaukset
- vaan että
onko perämoottori vene vai akselivetoinen? pituudesta perämoottoriksi veikkaisin. sanoisin että kaarra kohti omaa paikkaasi ja ennenkuin keula on puomien välissä ota pakilla ja ratin käännöllä vähän takse, niin veneen pitäisi oijeta puomien suuntaisesti. siittä sitten vaihde eteen ja puomien väliin. voi toimia paremmin niin, että ajat vähän ohi omasta puomisto, jolloin oikenee oikealle kohdalle. noin yleisesti on hyvä, jos pystyt joskus tarkkailla miten muut kyseisen laiturin käyttäjät hoitavat rantautumisen ja otat siittä mallia (jos ei kolise).
- Jnmm
Moi,
kun lähestyt paikkaasi katso mistä suunnasta tulee tai onko voimakasta virtausta. Tuulta hyväksikäyttäen saat veneesi oikenemaan oikeaan suuntaan.
Yleisenä vinkkinä perämoottoriveneille, koneella on annettava pieniä tehokkaita potkuja jotta korjaukset olisivat tehokkaita. Ja ennen kuin kytket vaihteen, käännä kone valmiiksi oikeaan asentoon.
Kun pysäytät veneen pakila ja keila heittää, silloin sinulla on kone vinossa. Ts kun kone on oikealla kääntyneenä ja kytket pakin, kone vetää perää oikealla ja keula lähtee vasemmalle. Ja sama toisinpäin. Kun kone osoittaa suoraan taakse, ei keula karkaa ellei sitten tuuli tai virtaus vie sitä sivuun.
Suosittelen että harjoittelet veneelle vekslaamista rauhallisessa paikassa. Ts. mietit mielessäsi "virtuaalipuomeja" laiturin edessä ja ajat niiden väliin.- Makke8T
Kiitokset tähänastisista erinomaisista ja hyödyllisistä vastauksista! Kyseessä on siis kuusimetrinen perämoottorivene.
Täytyy sanoa, että monet kerrat on hikikarpalot otsalla, kun saa pelätä milloin potkuri karahtaa pohjaan kaislikon reunassa tai kuinka puomit taas paukkuvat. Ei ole helppo taito tuo veneen parkkeeraaminen!
- vämemmälle
Huolimatta annetuista neuvoista, tuulisissa oloissa voi joskus reunat väkisinkin "kolista".
Kolinan saa pois, kun kiertää pehmusteeksi puomien ympäri köyttä. Itse liimasin puomeihin muovista lattialistaa (jota käytetään lattian ja seinan rajassa - saa esim. Etolasta). Näin voi karsinaan ajaa paljon huolettomammin...- Makke8T
kiitos, täytyy tämäkin vinkki laittaa korvantaakse ja varmaankin myös täytäntöön!
- Jampe67
Makke8T kirjoitti:
kiitos, täytyy tämäkin vinkki laittaa korvantaakse ja varmaankin myös täytäntöön!
Eikös tuo perämoottorin kanssa vekslaaminen pitäisi olla helppoa? Itellä on sekä peräprutkuvene, että akselivetoinen ja akselivetoisen uppoumarungon kanssa se vasta vekslaamista onkin! Perämoottoriveneily on leikintekoa siihen verrattuna. Perämoottorillahan veneen perän saa haluamaansa suuntaan mutta akselivetoisella se menee sinne mikä on potkurin vetosuunta. Siinä ei todella auta kuin opetella käyttelemään eli vekslaamista kyhyillä potkuilla edestakaisin. Veneen saa kääntymään vaikka paikallaan ympäri jos viitsii harjoitella! Ei sinne laituriin ajossa tarvitse niin kiire olla, maltti on valttia!
Harjoitusta vaan niin kyllä se siitä! Jokainen on joskus ollut aloittelija eikä tässä asiassa(kaan) oikoteitä onneen ole. kannattaa harjoitella jossain avarammalla paikalla tuota vekslaamistakin!
- päin
veneen "parkkeeraamista"harrastat?Meinaan vaan että jos pirkanmaan suunnalla niin käydään katsomassa yhdessä tuota paikkaa.Joku tuossa jo sanoikin että harva se syntyy veneen kapteeniksi.itse olen ajellut veneillä reilut 10 vuotta ja viimeiset vuodet tuollaisella 31 jalkaisella moottorivenholla ja voin sanoa että aina oppii uutta,järvellä/merellä kun nuo kelit tuppaa vaihtelemaan ja mikään ei ole niin varma kuin epävarma mutta harjoittelu tekee mestarin,kysellään muutaman vuoden päästä niin veikkaan että "parkkeeraminen"onnistuu aivan varmasti.Ei muuta kuin onnea harrastuksen pariin.
- Jmkk
Moi, pidä mielessä että periaatteesa kovalla tuulella pitää vauhtia olla päällä tyyntä keliä enemmän. Mitä kovempaa vene menee, sitä vähemmän tuuli vie mennessään. Toki kohtuu vauhdissakin. Ja tuuleen ja aallokkoon kiinnitä erityistä huomiota, ne yleensä pilaavat rantautumisen. Erityisen paha on jos tuuli puhaltaa takaa kun olet lähestymässä laituria.
Paras tapa harjoitella veneellä parkkeerausta on etsiä tyhjä laituri ja lähestyä sitä monta kertaa eri suunnista. Kyllä se siitä lähtee. Muistan omia ensimmäisiä laituriinajoja, kummasti automiehenä jalat etsivät kytkintä ja jarrua. Vaikeinta oli sisäistää että vene ei pysy paikoillaan kuten auto jarrua painaessa.- Makke8T
Kiitokset taas kaikille hyödyllisistä ja kannustavista vastauksista! Vene on Turun saaristossa, joten tapaaminen Pirkanmaalla ei nyt onnistu; kiitokset vaan ystävällisestä tarjouksesta.
Veneen tuominen laituriin on tosiaan kokonaan eri laji kuin auton parkkeeraus, sen huomaa nopeasti. Ihaillen täytyy katsella niitä kokeneita veneilijöitä, jotka tuovat hallitusti ja eleettömästi veneensä hankalaankin paikkaan; täytyy vaan uskoa, että tuokin taito on opittavissa.
- juttua
Tämän vuoden numeroissa on ollut artikkelisarja erilaisiin paikkoihin ajamisesta Kipparikoulu-nimikkeen alla. Kannattaa lukaista nuo, niin näkee kuinka esim. erisuuntaiset tuulet tulee huomioida.
- Makke8T
Taidanpa piipahtaa illalla kirjastossa!
- Pulassasi....
Lukiessani tekstiäsi kerrot suuren ongelman olevan että ajettaessa puomien väliin tulee veneen kylkiin ilkeitä naarmuja??? näi varmaan käy jos siihen ei ole varauduttu.
Teeppä näin...
Mene kauppaan ja osta noin 15 m paksun peukalon vahvuista köyttä pitempikin saa olla riippuu puomin mitasta,.(ankkuriköysi on hyvä)
Mene venepaikallesi ja tee jostakin irtoköyden pätkästä veneen keulakiinnityksen kohdalle laituriin pikkuinen kiinnityslenkki, niin että lenkki on laiturin pinnan tasolla suoraan kokan kohdalla. Käy tietenkin laiturin omakin kiinnitysrengas mutta kun kiinnityslenkki pannaan laiturin pinnan tasolle tulee se ylemmäs ja on parempi. Vaikka lankkujen välistä pujottaen.
Katkaise 15 m pitkä köysi keskeltä poikki. tulee kaksi 7.5 m pituista pätkää.
Kiinnitä köyden toinen pää solmeamalla puomin kellukkeenpäässä olevaan kiinikkeeseen (lenkkiin). Käy hakanenkin.
Vedä köysi laituriin kokan kohdalle kiinittämääsi lenkkiin, mutta tee sitä ennen 0.5 m päähän laiturin reunasta kokkaanpäin noin 10-20 cm pituinen pikkulenkki ja sitten kiinnität vapaan pään tekemääsi kiinityslenkkin, siinä kokan kohdalla laiturin tasossa.
Kiinnitä veneen toiselle puolelle se toinen köysi samalla tavalla ja muista tehdä se 0,5 m päässä laiturin reunasta oleva lenkki kokan edessä siihenkin:)
Kun köydet ovat solmittu kireälle molemmilla puolin venettä niin kiinnitä ne pikkulenkit jotka piti tehdä kokan eteen 0.5 m päähän laiturin reunasta keskenään kiinni vaikkapa eri köydenpätkällä, rakennelma on valmis.
Lintu perspektiivistä tuli ison V- kirjaimen muotoinen rakennelma estämään veneen laitojen paukkumisen puomeihin. Ja kun veneen keulan edessä olevat pikku lenkit on kiinni keskenään ei veneen keula pauku laituria vasten kun ajat veneen pilttuuseen ja säästää sivuilla olevat köydet naarmuilta veneesi kyljissä.
En tiedä saatko tästä selostuksestani selvää mutta yritä kuitenkin, kokemuksesta sanon että tällä rakennelmallani olen säästynyt laitanaarmuilta ei yhtään ole sen jälkeen tullut ja antaa myös anteeksi pienet manööveri virheet joita meille kaikille sattuu joskus :)
Tämän kaiken voi siirtää myös sivuun kun vene on turvallisesti laiturissa niin eipä köydet hankaa veneen laitoja seisoessa pilttuussaan. - Matkaveneilijä
Esim fendarit valmiiksi kyljille, niin säästyy monesta kolhusta. Nuo aisan peittämiset myös hyvä konsti jos joutuu vauhdilla ajamaan. Yleensä paras jos vauhdin saa pois juuri ennen osumista, niin voi hallitusti "nojata" aisaan sisään ajaessa.
Harjoittele hyvällä kelillä monta kertaa. Sitten pienellä tuulella ja siitä se lähtee.
Kun käytät peruutusta jarruna, niin käännä moottori ensin suoraan, niin se ei käännä keulaa rajusti päin puomia.
Venemestareissa oli tosiaan hyviä havainnollisia ohjeita. - aah.....
aja masina ensin tuulen yläpuolelle reijän suuntaisestija sitten vaan odotat hetken aikaa kunnes tavara on reijän kohdilla hollillaan ja tuikkaat tavaran sisään,,,hosumatta tottakai.
- Not-real
Jos veneestäsi on mahdollista kulkea perän puolelta lauturille, tuuppaa keula kaislikkoon, silloin potkuri on turvassa ja mene perä edellä puomien väliin.
- Makke8T
Mukava nähdä, että taas on tullut runsaasti hyödyllisiä vinkkejä! Puomien ja veneen suojaaminen tavalla tai toisella ja ajotekniikan opetteleminen varmasti tuottaa tulosta. Moottorin asentoon en ole osannut varmaankaan kiinnittää riittävästi huomiota.
Muutaman tunnin kuluttua tästä jo pääseekin lähtemään Turun suuntaan ja veneelle!
Tuo peruuttaminenkin kävi mielessä, mutta jotenkin pelottaa, että menee pitkäksi ja potkuri rouhaisee laiturista palan. Vene on dc-tyyppinen, joten takaa poistuminen ei käy ihan luontevasti. Tuo tuulen yläpuolelta-neuvo ei tässä asiassa toimi, koska laituri ja kaislikko päättyvät pian venepaikkani jälkeen, joten siihen pääsee vain yhdestä suunnasta.
Kävin lukemassa kirjastossa Venemestarin jutut, oikein hyviä. Täytyy käydä paremmalla ajalla kopioimassa ne.
On se kumma muuten, miten uuden veneen kolistelu metallipuomeihin riipii vaikkei veneeseen välttämättä näkyviä vaurioita tulisikaan. Ehkä tuttu tunne muillekin. - venevenevene
Makke8T kirjoitti:
Mukava nähdä, että taas on tullut runsaasti hyödyllisiä vinkkejä! Puomien ja veneen suojaaminen tavalla tai toisella ja ajotekniikan opetteleminen varmasti tuottaa tulosta. Moottorin asentoon en ole osannut varmaankaan kiinnittää riittävästi huomiota.
Muutaman tunnin kuluttua tästä jo pääseekin lähtemään Turun suuntaan ja veneelle!
Tuo peruuttaminenkin kävi mielessä, mutta jotenkin pelottaa, että menee pitkäksi ja potkuri rouhaisee laiturista palan. Vene on dc-tyyppinen, joten takaa poistuminen ei käy ihan luontevasti. Tuo tuulen yläpuolelta-neuvo ei tässä asiassa toimi, koska laituri ja kaislikko päättyvät pian venepaikkani jälkeen, joten siihen pääsee vain yhdestä suunnasta.
Kävin lukemassa kirjastossa Venemestarin jutut, oikein hyviä. Täytyy käydä paremmalla ajalla kopioimassa ne.
On se kumma muuten, miten uuden veneen kolistelu metallipuomeihin riipii vaikkei veneeseen välttämättä näkyviä vaurioita tulisikaan. Ehkä tuttu tunne muillekin.Itelläkin kolisee aina tolppiin kun laitan venettä paikoilleen, mutta olen oppinut kolistelemaan hallitusti tolppia tosi hiljaisella vauhdilla, niin että ottaa ikäänkuin tukea tolpasta.
Tosi ahdas paikka mulla, veneen ja tolppien väliin jää 20cm kummallakin puolella. venevenevene kirjoitti:
Itelläkin kolisee aina tolppiin kun laitan venettä paikoilleen, mutta olen oppinut kolistelemaan hallitusti tolppia tosi hiljaisella vauhdilla, niin että ottaa ikäänkuin tukea tolpasta.
Tosi ahdas paikka mulla, veneen ja tolppien väliin jää 20cm kummallakin puolella.Tolppa on hieman mukavampi kuin puomi - noin molempiin kolistelleena.
20 senttiä per puoli - sehän on ruhtinaallisesti tilaa. Oma ennätys yhdeltä vuodelta oli se, kun kummallakin puolella oli noin sentti tai kaksi liian vähän tilaa... Onneksi puutolpat taipuvat ja veneen reunalistaan ei pahoja jälkiä moisesta jää (juu, niitä sitten korjattiin kesän mittaan).- BC
The_Rat kirjoitti:
Tolppa on hieman mukavampi kuin puomi - noin molempiin kolistelleena.
20 senttiä per puoli - sehän on ruhtinaallisesti tilaa. Oma ennätys yhdeltä vuodelta oli se, kun kummallakin puolella oli noin sentti tai kaksi liian vähän tilaa... Onneksi puutolpat taipuvat ja veneen reunalistaan ei pahoja jälkiä moisesta jää (juu, niitä sitten korjattiin kesän mittaan).Onpa mukava että kerrankin kaikki vastaavat ystävällisesti ja yrittävät auttaa parhaimman mukaan. Yleensä sekaan eksyy joku "kapteeni" joka ei edes venettä omista, mutta on pätevä haukkumaan muiden neuvoja... Ei muuta kun hyviä loppukesän veneilykelejä kaikille.
- ainoa joka
BC kirjoitti:
Onpa mukava että kerrankin kaikki vastaavat ystävällisesti ja yrittävät auttaa parhaimman mukaan. Yleensä sekaan eksyy joku "kapteeni" joka ei edes venettä omista, mutta on pätevä haukkumaan muiden neuvoja... Ei muuta kun hyviä loppukesän veneilykelejä kaikille.
Mulla oli aikoinaan myös vaikeuksia saada vene omaan aisapaikkaan. Se tuntui aina sortavan ikäänkuin seuraavaan paikkaan, jonne se olisi mennytkin monta kertaa tosi tyylikkäästi.
Veneen ohjaaminen kuin erosi autolla ajosta sillä lailla että se luisui ulkokaarteesta pikkasen pidemmälle, kuin oli tarkoitus. Seurauksena olikin sitten "säätöä ja sählinkiä" muutenkin ahtaissa paikoissa.
Harjoittelemalla sen sitten oppii, mutta vaatii se toistoa, toistoa ja toistoa.
Ei muuta kun treenaamaan, ei sitä autoakaan kukaan ensimmäisellä kerralla...
- Lisäääääääääää
Kerroit että veneesi on DC tyyppinen ja ilmeisesti perästään painava. Keula on keveä ja tuuli ottaa siihen silloin kun siitä on haittaa, varsinkin laitatuuli.
Itselläni on ht ja siinä on tuo ominaisuus. Kun pyydän kaverini istumaan keulapiikkiin niin tilanne muuttu kovasti, tuuli ei käännä keulaa mihinkään ja menee mukavasti suunnassaan laituriin kohtalaisellakin laitatuulella.- Makke8T
Kiitos, veneessä on pieni kajuutta keulassa. Täytyypä kokeilla, josko puolison asettuminen kannelle rauhoittaisi venettä. En tunne noita veneen painoasioita, mutta raskas moottori perässä varmaankin vaikuttaa niin, että perä tahtoo jatkaa eteenpäin ja näin käännös menee helposti yli.
Treenailin muuten viikonvaihteessa tässä ketjussa annettujen ohjeiden mukaan, ja jonkunverran alkaa tuntumaa löytymään, vaikka vaikeata se vieläkin on. Helposti käy niin, että kun joku asia menee pieleen niin alkaa armoton sähläys!
- Venholaisveikko
Joo, vaikeuksia on itse kullakin. Ekat kerrat olivat aivan järkyttäviä, ihme että vahingoilta vältyttiin. Joudun peruuttamaan veneen aisapaikkaan, kun vene on paras lastata perästä. Peruuttaminen veneellä on ihan muuta kuin mihin on tottunut. Vasta ekojen kertojen jälkeen tajunnut, että vikasuuntaan lähtevää paattia ei pysty korjaamaan ihan vaan pyörittämällä rattia toiseen suuntaan, vaan on pakko ottaa välillä eteenpäin.
- B_Bobby
ja saada selkärankaan iskostumaan että veneellä käännyttään kuten trukilla. Ohjaus ja voima tulee takaa (aivan erilailla kuin autolla). Eli takapää pyrkii kiertämään kauempaa toisin kuin autolla jolloin takarenkaat "oikaisevat".
Perä lähtee aina sinne mihin moottori osoittaa, siten saa pienellä hallitulla kaasun käytöllä tarvittaessa perän tulemaan mukavasti perässä (tai vastaavasti jarrutettaessa perän laiturin viereen jos ajetaan sivuparkkiin ahtaassa paikassa).
Jos tuntuu siltä että tilanne menee pitkäksi niin ei muuta kuin kone oikeaan suuntaan ja pakkia ja otetaan uusiksi (tarpeeksi kaukaa). Tuulen arviointi on myös osa rantautumista varsinkin jos on paljon tuulipintaa veneessä.
Itse teen siten että lähestyn minimivauhtia aisapaikkaani ja käännän (lähes)täydet n. kaksi paikkaa ennen omaani. Okei, näyttää siltä että perä liusuu liian kauas joten annan keulan mennä vähän ohi (takaisin tulosuuntaani) ja sitten käännän ratin toiseen suuntaan jolloin perä tulee takaisin ja keula onkin yhtäkkiä oikealla kohdalla. Sitten vain ratti suoraan ja jarrutus ennen laituria.
Toistoja toistoja vain niin kyl se siitä. Itselläni jää n. 20 cm per puoli tilaa mut ei haittaa ku on Busteri :-) - Makke8T
B_Bobby kirjoitti:
ja saada selkärankaan iskostumaan että veneellä käännyttään kuten trukilla. Ohjaus ja voima tulee takaa (aivan erilailla kuin autolla). Eli takapää pyrkii kiertämään kauempaa toisin kuin autolla jolloin takarenkaat "oikaisevat".
Perä lähtee aina sinne mihin moottori osoittaa, siten saa pienellä hallitulla kaasun käytöllä tarvittaessa perän tulemaan mukavasti perässä (tai vastaavasti jarrutettaessa perän laiturin viereen jos ajetaan sivuparkkiin ahtaassa paikassa).
Jos tuntuu siltä että tilanne menee pitkäksi niin ei muuta kuin kone oikeaan suuntaan ja pakkia ja otetaan uusiksi (tarpeeksi kaukaa). Tuulen arviointi on myös osa rantautumista varsinkin jos on paljon tuulipintaa veneessä.
Itse teen siten että lähestyn minimivauhtia aisapaikkaani ja käännän (lähes)täydet n. kaksi paikkaa ennen omaani. Okei, näyttää siltä että perä liusuu liian kauas joten annan keulan mennä vähän ohi (takaisin tulosuuntaani) ja sitten käännän ratin toiseen suuntaan jolloin perä tulee takaisin ja keula onkin yhtäkkiä oikealla kohdalla. Sitten vain ratti suoraan ja jarrutus ennen laituria.
Toistoja toistoja vain niin kyl se siitä. Itselläni jää n. 20 cm per puoli tilaa mut ei haittaa ku on Busteri :-)Erinomaisia ohjeita! Olen huomannut, joskaan en vielä täysin sisäistänyt sitä, että veneen perän ja moottorin liikerataan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Esimerkiksi helpon tuntuisesta kylkikiinnityksestä lähtiessä saattaa joskus olla lähellä, että veneen perä/moottori raapaisee laituriin tai toiseen veneeseen, jos ei ole tarkkana.
On tämä kyllä oikeasti vaikea homma. Vene painaa saman kuin henkilöauto, kuitenkin se kelluu veden pinnalla kuin korkki ja on herkästi kaikkien tuulten ja virtausten liikuteltavana. Täytyy vaan uskoa, että tämäkin taito on opittavissa! - pakilla pakilla
Makke8T kirjoitti:
Erinomaisia ohjeita! Olen huomannut, joskaan en vielä täysin sisäistänyt sitä, että veneen perän ja moottorin liikerataan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Esimerkiksi helpon tuntuisesta kylkikiinnityksestä lähtiessä saattaa joskus olla lähellä, että veneen perä/moottori raapaisee laituriin tai toiseen veneeseen, jos ei ole tarkkana.
On tämä kyllä oikeasti vaikea homma. Vene painaa saman kuin henkilöauto, kuitenkin se kelluu veden pinnalla kuin korkki ja on herkästi kaikkien tuulten ja virtausten liikuteltavana. Täytyy vaan uskoa, että tämäkin taito on opittavissa!Kylkikiinnityksestä kannattaa lähteä pakilla. Kone linkkuun ja vedätät pakilla perän ulos. Ahtaasta paikasta mikäli mahdollista niin jätä juoksuköysi (köysi veneestä laiturin silmukkaan ja takaisin veneeseen) kiinni ja vaimo pitämään sillä keulaa paikoillaan. Itse vedätät koneella tyhjäkäynnillä perän ulos ja sitten keulanpitelijä laskee köyden toisen pään irti jolloin se juoksee lenkin läpi ja on vedettävissä veneeseen. Muutenkin kylkikiinnityksestä kannattaa lähteä pakilla.
- auttaa laiturimanööverei
Hienoa, kysymykseen on tullut erittäin järkeviä vastauksia!
Tehokkaiden potkujen merkitys on vielä suurempi akselivetoisessa veneessä. Ne eivät peräsimestä huolimatta useinkaan ohjaudu kunnolla ilman peräsimeen osuvaa potkurivirtaa. Peräsin siis oikeaan asentoon ja reippaita, lyhyitä rykäisyjä moottorilla. Peräsinkulman osoittimesta voi olla apua.
Eväkölinen purjevene taas kääntyy miltei kölinsä ympärillä oli moottori käytössä tai ei.
Laituriin voi kevyessä kelissä ajaa hyvinkin hissukseen ja antaa lyhyitä potkuja tarvittaessa suunnan korjaamiseen. Sivutuulessa taas ei auta kuin ennakoida ja pitää riittävä vauhti reipas pysäytys.
Vähän avarammilla vesillä kannattaa harjoitella pysätymismatkoja ja moottorimanöövereja esim. viittaa apuna käyttäen. Jos isommassa veneessä ei keulaan näe kunnolla, niin gasti keulaan näyttämään sormilla montako metriä laituriin on. Pienellä harjoittelulla yhteispeli sujuu.
Pakollinen loppukevennys: näin ajetaan laituriin alumiiniveneellä:
http://www.youtube.com/watch?v=NNt2CioiuwQ - Yksi asia mikä om hyvä
huomioida niin perämootori kuin akseliveneiissäkin on se, että aluksen ohjattavuuten vaikutta erittäin paljon potkurivirtaus suhteesssa rungon sen hetkiseen vauhtiin. Tarkiotan sitä että jos vaikkapa 4 solmun taskaasulla lähdet kurvailemaan( koskematta kaasuun), kääntösäde on yllättvän laaja. Mutta jos olet lähes paikkallan ja käytät sitten samaa tehoa kuin äskeisessä tilanteessa, johan kääntyy melkein paikallaan. Täsätä syytä lähestymisvahti on syytä pitää mahdollisismman alhaisena, kuitenk sorto ym huomioiden
Toinen juttu on se että kannattaa yrittää selvitä mahdollisimman harvoilla mutta määrätietoisilla lliikkeillä, näin tuo veden vellominen ei muodosta ongelmaa.
Lukuunottamatta duoprop tyyppisisä ratkaisuja, potkuri vetää aina jompaan kumpaan suuntaa(siis sivuttain ), tätä voi helposti hyödyntää. Jos potkuri vetää esim pakilla paarpuriin, on kylkikinityksellä helppo tulla viistosti parpurin puoli laituria päin, ja sitten loppuvaiheess kuin pakitat, pakki oikaisee veneen suoraksi laiturin suntaisesti. Tämä toimii erirtyisen hyvin akseli ratkaisuissa yksipotkuriset rahtilavat rantautuvat lähes aina tämä asia huomioiden.
Tosiasia on myös se että määrätyntyypisisä aluksia on vaan vaikea manöverrata tyylikkäästi ilman keula ym muita apupotukureita. Voisiko ne teräs aisat päällystää jollakina maton jämillä?- Makke8T
Erinomaisia neuvoja on taas tullut, muustakin kuin puomien väliin ajamisesta, kiitos! Minun täytyy tosiaan tutkia myös tuota puomien päällystämistä.
Hiukan muuten tuntuu hurjalta tuo eteen ja pakilla -vaihteiden vekslaaminen kun ei ole siihen tottunut, aikamoinen tömähdys siitä lähtee. Mutta ilmeisesti moottorit on rakennettu sitä kestämään.
Hyvä neuvo muuten tuo kylkikiinnityksestä lähteminen peruuttamalla ja juoksuköyttä apuna käyttäen. Tänä viikonloppuna lähdetäänkin laiturista oikein tyylikkäästi!
- Tuore kippari..
Veneen hallinan oppii harjoittelemalla.
Akselivetoinen on kyllä haastava saada taittumaan, sellasen juuri kesällä hankin.
Mulla on puomi paikka ja siihen pitää ajaa viistosti ja lopussa siis kun
keula menee puomien väliin niin pakki päälle ja keula kääntyy ja koko
vene nätisti sinne puomien väliin, ainakin joskus. Kajuutassa on hankala
arvioida paljon esimerkiksi oikeasti tuulee, kovalla vauhdilla ei voi mennä
koska peruutusvaihteen kytkemisellä ei saa mitään hirveän tehokasta hidastusta
vaan pikkuhiljaa hidastuksen. Puomipaikkaani käännytään juuri siihen suuntaan
mihin vene potkurin pyörimisuunnan takia kääntyy vähän huonommin.
Vene pitäisi osata/oppia hallitsemaan niin että sen hallitsee myös yksin.
Mutta myös kaksinkin joutuu sopimaan mitä kukin tekee jos tekee.
Mitä isompi vene sitä haasteellisempaa voi kaikki olla, mikään ei ole
enää käden ulottuvilla, keula on kaukana, laidat on kaukana, kun
pyörit siellä täällä niin tuuli kerkiää viedä venettä ennen kun kerkiit
ruorin taakse ohjailemaan. Veneen paino voi olla sitä luokkaa että
sitä on vaikea käsitellä käsivoimin enää, köyttä vipuvarren kautta eli knaapin
toki onnistuu, moottorilla veto päällä voi pitää veneen keulaa vasten laituria niin
ei karkaa minnekkään ja saa sen yhden köyden kiinni pikalukolla ja sitten
ei ole ns kiire enää kiinnitellä vaan vene on kiinni.
Veneen malli ratkaisee paljon miten sillä pitää rantautua minnekkin.
Mun veneen on avoin keulakaukalo kolmisen metriä ja loppu venettä
sitten katettu peräluukku eli keulasta on hyvä operoida kiinnityksiä,
mutta perästä taas ei ole. Hoidan kaikki kiinnitykset keulan avotilan kautta
tässä puomipaikalla.
Yksin varsinkin touhutessa se turvallisuus, kukaan ei tiedä veneen putoamisestasi! Aina mieti teet, älä leiki kiipeilyä sun muuta, omien kykyjen
mukaan. Mullakin on fendarien kanssa haastetta, ne on tässä
veneessä hankala laittaa mutta jollakinlailla ne saa ilman että pitää
mennä kikkailee sivulaidoille. Kun saan veneen talviteloillee niin
tähän fendari asiaan tehdään "patenttiratkaisu" :)- Tuore kippari.
Ja vielä se että mistä tuolla jossain mainittiinkin että kannattaa
hyödyntää sitä tuulta jos mahdollista eikä taistella sitä tehoilla ja raivolla vastaan.
Antaa tuulen viedä vene kohdallaan ja tuikkaa sisään (puomien väliin).
Sitten se että varsinkin aksevetoisessa se veneen kääntyminen on parempaa sinne suuntaan minne potkuri pyörii. Tässä kuten ehkä saatoin mainita niin
saattaa loppua lokiikka kesken kun heität pakin päälle niin minne
ihme suuntaan se alkaakaan kammeta venettä.
Mun laituripaikkaan lähestytään vasemmmalta eli pyritään tässä tapauksessa
ajamaan oikealle viistossa olevaan puomipaikkaan, suoraan ei oikeastaan
pääse koskaan siihen ajamaan ellei ole ihan tyyntä. Loppukäännös tehdään h-hetkellä kun pakki heitetään päälle niin keula kääntyy puomien väliin tai
sitten ei käännykkään miten käy joskus edelleen. Pahin floppi kävi just viikko
sitten että tuuli yltyi koko ajan ja niin helvetisti että hytissä sitä ei edes tajunnut
että satamassa alkaa olla ihan myrsky jo, no tuuli vei veneen melkein minne halusi, piti vähän vaan jarrutella ja koittaa olla osumatta muihin veneisiin.
Päädyttiin venepaikkariviston perukoille minne sitten jätettiin vene kun tilaa oli
jo hyvin kun veneitä nosteltu ylös, aamusella sitten seuravana päivänä menin siirtämään tyynessä pakkaskelissä veneen omalle paikalle ilman mitään
ongelmia.
Keulapotkuri olisi kai aika kova sana joskus mutta en kyllä aio
vielä luovuttaa että kyllä tää paatti taittuu.
..kääntyy itseasiassa helvetin
komeesti kun osaa, tiedän että vene kääntyy kuin paikallaan myötäpäivään
ihan koneen tyhjäkäynnillä eteen ja pakkia vaihdellen.. ei tietysti varmaan
kovassa tuulessa käänny mutta tuulessa kuitenkin. Taittuu se jopa akselivetoinenkin..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata401440Mikä on kaivattusi ihanin ja ärsyttävin piirre?
Ja onko hän mies, nainen ja muun sukupuolinen? Mies. Huomaavaisuus. Kiireisyys. Joskus voi rentoutuakin.981365Riikka Purra: työttömät tulee velvoittaa töihin
Purra panisi työttömät tulevaisuudessa työskentelemään sosiaaliturvan saamiseksi, koska työllisyysaste ei muuten näytä l2971280- 1091115
- 191061
- 651048
Näin Ellen Jokikunnaksen Ralph-poikaa suojellaan julkisuudelta - Katso tuoreet kuvat Italiasta!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ovat Ralph-poikansa kanssa kakkoskodissa Italiassa. Mukana on myös Unelmia Italiassa -kuva161029- 711012
Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f176878Vihdoinkin lavatansseja tv:ssä - Juhannuksena tanssitaan, bändeinä Yölintu ja Komiat!
Jes, vihdoinkin lavatansseja taas televisiossa! Keskikesän juhlaa vietetään tänä juhannuksena Tuuloksen Kapakanmäellä ju18841